Viime viikonloppuna etsiskelin korutarvikeliikkeistä mahdollisimman luonnonmukaisiksi jätettyjä, vaaleita/ harmaansävyisiä pehmeämuotoisia kiviä. Kyllähän niitä sitten jonkinlaisia löytyi, kun tarpeeksi kauan etsiskeli, mutta mieleeni hiipi taas 'vanha' haave saada työstettyä ihan omanlaisia kivihelmiä suomalaista kivilajeista, kvartsiitista, hiekkakivistä, graniiteista. Tokihan osa näistä kivistä olisi kovuutensa vuoksi haasteellisia työstettäviä, tiedän, mutta ainahan saa haaveilla. Kuulemieni /lukemieni tarinoiden perusteella alkuinnostus saattaisi tosin ehkä ihan pienesti hiipua, kun alkaisin tuota ihan oikeasti kokeilemaan ;)
Ainoat suomalaisesta kivestä tehdyt helmet, joihin olen korutarvikeliikkeissä törmännyt, ovat olleet ylämaan spektroliittia ja nekin oli myyjän mukaan jalostettu (hionta + poraus) jossain päin kaukomaita.
Suomalaisia korukivihiomoja kyllä löytyy, lienevät sitten kalliita ...
Ihan lähitulevaisuuden haaveena on oppia työstämään hopeaa. Parin viikon kuluttua aionkin ottaa härkää sarvista ja tutustua hopean saloihin vähän syvällisemmin... Pääsen pitkästä aikaa lähtemään maille, metsän keskelle, kunnon työtilojen ja muutaman hyvän työvälineen äärelle. Siellä tohtii paukutellakin vähän enemmän kuin täällä kaupungissa. Toki olisi erittäin järkevää mennä hopeakurssille, oppia oikeat työmenetelmät heti, eikä kantapään kautta, mutta .. kokeileminen ja asioiden oppiminen ihan omaan tahtiin tuntuu nyt mukavammalta ratkaisulta.
Tein tänään pienen kaulakorunkin, mutta aurinko on jo maillaan, enkä näin ollen edes kokeile kuvaamista. Jää siis huomiseen...
Itsekin opin kantapään kautta, kun ei tuo aika riitä kursseille. Veljeni kävi lapsuudessaan kivihionta kurssilla, se taito meni kyllä niin väärälle ihmiselle!! Mutta kyllä hän kauniita hiontatöitä kiville teki, kun niitä äidille antoi lahjaksi =) Voisin itsekin haluta..........
VastaaPoistaKantapään kautta on ihan mainiota oppia! Sitten myös oppimansa muistaa paremmin! Mä oon ihan kantapäänkauttaoppimisfani.
VastaaPoistaIhanan kuuloinen koruntekoretriitti sulla tulossa! Tuloksia täällä odotellen!
Suomessa kyllä riittää kauniita kiviä, kun ne vain jotenkin saisi helmiksi
VastaaPoistaKävin myös aikoinani kivenhiontakurssilla, aivan pihapiiristä löytämistäni kivistä sai kauniita hiomalla. Silmä vaan vippasi senverran, että moni jäi istuttamatta korupohjaan, aina jostain kinnasi tai sitten oli liian pieni pohjaan. Perunapellosta löysin hailakkaa sinikvartsia, muista, kun kyntämisen jälkeen menin tonkimaan ja potkimaan, vähän naapurit ihmettelivät:D
Kiitoksia kommenteista, Ninni, Akvamariini ja Manteli :))
VastaaPoistaNinni ja Akvamarin...Minäkin nykyään tykkään eniten siitä, että saan itse kokeilla, töpeksiä (ja töpeksiä lisää...) ja siitä sitten ehkä jottain oppiakin :)
Manteli..minunkin mielestäni Suomessa olis niin ihania, kauniita kiviä korunvalmistukseen. Mukava muistelo tuo sinun sinikvatrsitarinasi. Tämä harrastus teettää juttuja, joita ei kyllä ikipäivänä muutoin tekisi..mutta nyt kynnetyn perunapellon tonkiminen tuntuis jo ihan luonnikkaalta :D