Näytetään tekstit, joissa on tunniste Työmenetelmät. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Työmenetelmät. Näytä kaikki tekstit

torstai 26. helmikuuta 2015

Haastevastauksia ja kurkistus tulevaan


Anja-reginan aitasta tulla tupsahti jo hyvän aikaa sitten haaste kera viiden kivan kysymyksen.
Kiitoksia kovasti haasteesta, Anja! <3

Postauksen kuvituksena on tällä kertaa otos valmistumassa olevasta soutache-työstä. Nämä, jo pientä helmikirjontaa ympärilleen saaneet karneolikapussit ovat muotoutumassa korvakoruiksi.


Sitten itse haastekysymyksiin :

1. Mikä on talvella mieluisinta?
Rakastan aurinkoisia kevttalven hankiaisia! Hiihto- tai kävelyretki askelten tai suksen alla kestävällä hangella on yksi niistä asioista, joita muistelen kaivaten tällaisina lumettomina talvina. Ikävöin myös lumisten talvi-iltapäivien sinistä hämäryyttä...

2. Oletko viherpeukalo vai multasormi?
 Rakastan puutarhoja ja kasvimaita! Malttamattomana odotan jo kevättä. Minulla ei ole omaa puutarhaa, mutta saan toteuttaa 'puutarhaunelmiani' vanhempieni metsäpuutarhassa. Viime syksynä istutin satoja kukkasipuleita. Kevät on jännittävää aikaa: nouseeko mullasta jotakin vai ovatko myyrät käyneet herkuttelemassa 'talven' aikana. Odotettavissa on muun muassa vanhoja, 1600-luvulta peräisin olevia tulppaanilajikkeita... Niiden näkemistä odottelen erityisellä mielenkiinnolla!
Olenko viherpeukalo vai multasormi... Saanko olla molempia? <3

3. Näetkö usein unia?
Näen joka yö hyvin eläviä ja värikkäitä unia!

4. Mieluisin lemmikkisi?
Olen sekä kissa- että koiraihminen. Ja tässähän onkin nyt ihan oiva tilaisuus ilmoittaa pienestä iloisesta perheuutisesta:
Jotkut teistä saattavat muistaa, että Ossi-kissani menehtyi viime elokuussa. Se kaikkein akuutein suru on puolen vuoden aikana hälvennyt siinä määrin, että pystyimme harkitsemaan uuden kissan hankintaa. Metsään saapui tiistaina uusi perheenjäsen, harmaankirjava maatiaiskollin poika Okko! En ole häntä vielä tavannut, mutta kuulemani mukaan hän on kotiutunut erinomaisesti... Okko tulee varmasti esittäytymään myös blogin puolelle, todennäköisesti täällä.

5. Mikä olisit halunut olla isona?
Voi, unelmoin pikkuisena tyttönä monenlaisista ammateista ja seikkailuista! Joinakin päivinä halusin olla suosittu laulaja-taiteilija, ja heti kohta haaveilin tutkimusmatkailijan-, asianajajan-, leipurin, muotisuunnittelijan-, piirtäjän- tai kirjastonhoitajan urasta... Yksi haave säilyi kuitenkin muuttumattomana läpi lapsuus- ja nuoruusvuosien: halusin kiihkeästi kirjailijaksi.

Kiitokset Anja vielä ihanista kysymyksistä! Jätän haasteen vapaasti eteenpäin vietäväksi!



keskiviikko 20. maaliskuuta 2013

Uutta haastetta

Practice, Practice, Practice

Kieputtelun saloihin tutustuminen vie mennessään niin, että uusia koruja ei ole syntynyt. Yhteen mielenkiintoiseen projektiinkin odottelen materiaaleja vasta saapuvaksi. Siitä sitten tuonnempana.



Uusi jig-apparaattini johdatti minut sivupoluille: Kieputtelumestareiden upeiden töiden pariin, joita olen ihaillut 'koruilu-urani' alusta saakka. Erityisen kiehtovia ovat  riipusviritykset, joissa kapussi, eli sileä, reiätön kivi tai muu kappale suljetaan suorastaan järkyttävän kauniisti ja taitavasti hopea- tai muun metallilangan syleilyyn.  Työ vaatii tarkkuutta ja näppäriä sormia.  Mullahan niitä näppäriä sormia ei ole, mutta utelias olen näkemään, pystyisinkö saamaan edes 'jotakin' aikaan.
Koska olen aikoinani päättänyt, että kirjaan blogiin myös ne vähemmän onnistuneet yritelmät ja harjoitukset, niin laitan tämänkin framille: Päättelemätön riipuskokeilu.



Mahdollisimman yksinkertaisella tyylillä aloitellaan, tällä kertaa kiehkuroiden. Viides yritys, johon otin jo vintaj -langankin käyttöön, kun aattelin, että tästä tulisi jotain valmista omaan kaulaan. Mutta tuskinpa tulee. Alkuviritelmästä ei tullut vieläkään tarpeeksi napakkaa. Nyt tarvittaisiin ennen kaikkea niitä näppivoimia...

Kivi on spiderweb-akaattia, voisiko sen suomentaa vaikkapa seittiakaatiksi?



Tämäkin yritys tulee tietysti ihan harjoituksen vuoksi tehtyä loppuun, mutta nyt kutsuu sohva ja Komisario Brunetti! 
Hauskaa  keskiviikkoillan jatkoa! <3

~~~~~~~~~~

This is one of my very first pendant wrapping reheasals. I have decided that  eventually I will beat this challenge ;)




keskiviikko 13. maaliskuuta 2013

Kieppuvaa...

A New Toy For Wrapping...

Viime viikolla hankin uusien kieputteluhaasteiden kokeiluun vempeleen, jota voisi kutsua yksinkertaisesti 'kieputtelukoneeksi'. Apparaatin avulla syntyvät kuviot ovat ihanan tasalatuisia ja toimivat lähtömateriaalina monenlaisiin juttuihin.


Pien esimerkki ensimmäisistä kokeiluista on tässä...
Hauska nähdä, mihin kaikkeen tätä apparaattia voi käyttää. Omia kieputtelumalleja on jo piirrelty ;)



Kuvien taustana Tessa Kiros'n upean  'Venetsia -ruokaa & unelmia'-kirjan aukeamia.

~~~~~~~~~~~
My new thingamajig and first wrapping test. It's quite funny apparatus actually and useful too, I think.

torstai 15. marraskuuta 2012

Korumateriaalitestauksia - Hartsivärit

Jewelry material testing - Resin colors



Ja taas testaillaan. Tällä kertaa innostuin kokeilemaan puuterimaisia hartsi- eli resiinivärejä. Myrkytön, luonnollinen materiaali viehätti tietenkin kovasti. Mukavalta tuntui myös se, että muutamaa valmista väriä sekoittamalla väripaletista saa miltei loputtoman. Puuterimainen jauhe sulaa alhaisessa, 150 celciusasteen lämpötilassa ja kiinnittyy haluttuun pintaan napakan tuntuisesti.  Menetelmää kutsutaan myös (mielestäni hiukan harhaanjohtavasti) matalassa lämpötilassa emaloinniksi.

Tein pari kolme riipusta, jotka 'altistin erinäisille kokeille' ;)



Testiriipukset tein suurehkoille akaattiläpysköille, joille minulla ei ollut enää käyttöä.
Yksi riipuksista pääsi tämän päivityksen mannekiiniksi. 

 Heittelin sulaneen resiinin päälle kaikenlaista, mitä korutarvikelaatikosta satuin löytämään. Ensin oli aikomus tehdä tästä paisley-kuvioinen suloisuus, mutta... ;)  Puuteria  lisäilin vielä useita kerroksia, aina välillä kuumentaen. 3 lämpökynttilää kannen kera tuntui antavan riittävästi lämpöä puuterin sulamiseen. 



Jäähtynyt hartsi kesti hyvin metallisella, terävällä puikolla tekemäni raaputustestin. Seuraavaksi nakkailin riipusta suht korkealta sekä lattialle että teräksiseen pesualtaaseen (sori,  naapurit <3). Tämän 'manööverin' aikana  irtosi yksi pieni koristeosanen tuosta riipuksen edestä, kohdasta, jossa puuteria oli ohuehko kerros.
Tein myös lakkaustestin (kohteena oli muu kuin näissä kuvissa näkyvä riipus): Korulakka alkoi liuottaa värejä välittömästi. Testin tuloksena riipukseen syntyi jännittävä,  hurrikaania muistuttava kuvio.

Enpä tiedä, miten kovaa kulutusta tällä tavoin tehdyt riipukset/korunosat kestäisivät. Yksi mahdollisuus olisi sulkea resiinipinta lasikapussin alle. Se kyllä eliminoisi tehokkaasti mahdollisuuden leikkiä pintarakenteilla ja -muodoilla.
Katsotaan, jatkuvatko testaukset tällä saralla. Luulisin, että ainakin korvakoruissa tällä menetelmällä tehdyt uniikit, pienet riipukset tai helmet voisivat kestää tosi hyvin. Korvissa roikkuessaan ne olisivat turvassa suuremmilta kolahdusvaaroilta. Voi olla, että olen tässä pikkuisen ylivarovainenkin...

~~~~~~~~~~~~

 I performed a little experiment to see how well resin colors are suited for jewelry component making. 
 I used large agate slides as a bottom of the pendants and colored them with low temperature melting resin powders. I decorated my test pendant with small metal components. 

Material passed my scratching test. One of the little metal components broke away during  'dropping experiment'. I also noticed, that jewelry varnish reacted with resin, and colors started to smell under the varnish.

I think that  the best way to protect resin surface is to use glass cabochon, but it definitely would  flatten the surface of the piece. I think that resin colors would do well e.g. in earrings, without any surface protection.








sunnuntai 12. kesäkuuta 2011

Sunnuntaichillailua

Hyvää helluntaita! 

Oma helluntai-iltani  kuluu kokonaan näpertelyn parissa. Vääntelin tuloillaan olevaan rannekoruun muutaman pienen osasen sterling-hopeasta ja nyt ne olisi saatava mahdollisimman näteiksi ja sileiksi. Pitkästä aikaa tartuin vesihiontapaperiin ja aloin hioa... Ja sehän kestää aina aikansa...



Mutta onneksi pitkästyttävinkin puuha muuttuu hyvän musiikin parissa silkaksi chillailuksi.  Tänään on ollut kuuntelussa Bobby McFerrin, uskomaton muusikko, jonka ääni taipuu mihin tahansa. Esimerkkinä 'Say Ladeo', josta  tässä lyhyempi radiomiksaus... Youtubesta löytyy myös kappaleen täysmittainen versio.



Warm (hot)  summer night.. I started to polish tiny sterling silver fragments with water abrasive paper. It can be a very boring job. Fortunately there is lots of good music to chill out with while doing the job :)  I'll use those silver fragmets in my next bracelet...

sunnuntai 30. tammikuuta 2011

Juotoskokeilu ~ Soldering Experiment


Ainakin kaikille juotostaitoisille koruntekijöille seuraava teksti on kovin pitkästyttävää luettavaa. Kirjaan kokemukseni kumminkin tähän, vähän niinkuin muistiin. 

Tarkoituksenani oli saada aikaan jonkinmoinen salpaukko. Juotoksessa käytin juotoshopeaa yhdessä booraksiliuoksen kanssa.
2 millisen hopealangan työstäminen ja juottaminen ei sitten ollutkaan niin yksinkertainen homma kuin aluksi luulin. Rinkula joutui kokemaan yli 15 uusintajuotosta, 4 sahausta ja useita hehkuttamisia. Se myös pieneni jokaisella sahauskerralla. Aluksi rinkula oli pyöreä, sitten soikea ja lopulta jotain siltä väliltä ;). Jossakin vaiheessa homma muuttui silkaksi taisteluksi: en välittänyt enää suojata hopeaa edes pihtien synnyttämiltä jäljiltä. Tärkeintä oli saada rinkula kiinni. Piste.
Tuossa kupissa ei  muuten ole kahvia vaan booraksilitkua, jonka oikea koostumus piti sekin löytää ihan vain  kokeilemalla. 

My tasks were to learn the principles of soldering and make a toggle clasp. I used silver solder with liquid borax. Starting material was 2 mm sterling silver wire.  Exercise was very hard. I had to solder the object  over and over again until the soldering succeeded. At some point I was so pissed off that I stopped to protect the wire against plier marks..



Törmäsin tietenkin heti ensimmäisessä käänteessä ongelmiin. Juotoshopea ei esimerkiksi tahtonut sulaa millään, vaan jäi lillumaan liitoskohdan yläpuolelle epämääräiseksi, puolisulaneeksi möhkäleeksi. Olin jo lähdössä ostamaan järeämpää poltinta, kunnes tajusin, että juotettava esine on hehkutettava kokonaisuudessaan riittävän kuumaksi ennen kuin siirtyy työstämään juotoskohtaa. Opin, että riittävä yleislämpö on juotoksen onnistumisen edellytys.
Myös liitoskohdan ehdoton tiiviys ja toisaalta sen tarkka puhdistaminen (sitruunahapolla) ennen juottamisen aloittamista olivat nekin niitä tärkeitä juttuja, jotka piti oppia kantapään kautta, kun en muuten uskonut.

Perusasiat sisäistettyäni juotos onnistui. Useiden käsittelyjen aikana pahoja pintavaurioita saanut rinkulapahanen oli vihdoin viimein juotettu kiinni :D  Kuvassa näkyy juotoksen alapuoli: juotoshopea on vihdoin solahtanut liitoskohtaan. Uskomatonta ;).

Tämän jälkeen rinkula joutui n. 10 minuutiksi kuumaan, 5% sitruunahappoon.  Kylpy poistaa polton aikana syntyneet karstat (tämä manööveri toistui muuten jokaisen epäonnistuneen juotosyrityksen jälkeenkin). Hapotuksen jälkeen hopean pinta on harmaanvalkoinen ja kiilloton, mikä johtuu esineen pintaan nousseesta hienohopeasta. Tämä puhdas hopea täytyy poistaa joko rummuttamalla,  messinkiharjalla tai jollakin muulla systeemillä. Itse kokeilin ensi hätään tavallisen pyyhekumin kappaletta, jonka avulla sainkin  osan hopean kiillosta takaisin.

Eventually the joint was soldered.  The main points I learned about soldering were that the joint have to be tight enough and it have to be very very clean (I cleaned it with citric acid)  before soldering. And also, the object has to be heated well enough, and all around before directing the torch toward the joint point.
Pictures shows that after too many careless handlings, the surface of  the poor object was badly damaged. 




Ja olihan minun tästä pahaisesta yritelmästä se lukkokin sitten väsättävä. En hionut enkä siloitellut aihiota enää sen kummemmin, vaan kiersin sen ympärille hehkutettua 1 mm lankaa ja heitin sen takaisin sitruunahappoon muutamaksi minuutiksi. Sulattelin jämähopeaa pieniksi palloiksi ja juotin ne kiinni lukkopohjaan.  Pari hopeahelmeä tosin  irtosi viimeisen happokäsittelyn aikana, mutta (jostain käsittämättömästä syystä) en halunut aloittaa juotos- ja hapotusruljanssia enää uudestaan.

Kokeilu oli oppimisen kannalta katsoen ihan hyvä. Nyt minulla on edes jonkinlainen käsitys siitä, miten homma toimii käytännössä ja mihin asioihin seuraavissa harjoituksissa on kiinnitettävä huomiota.
 Lukon valmistuttua jäi harmittamaan vain se, että en jaksanut kiinnittää huomiota hopean pinnan suojaamiseen. Lohduttauduin sillä, että ensi kerralla, kun työ sujuu jo  jouheammin, lopputuloksen ulkonäköseikatkin tulevat paremmin huomioiduiksi ;)

Lukko päätyy omaan koruun muistoksi ensimmäisistä juotosharjoituksista. 



After soldering I put the object in 5% citric acid and then  wrapped the component with 1 mm sterling silver wire. I melted some silver to make tiny silver balls, and then soldered the balls into the toggle. I didn't want to polish the plier damages out of the surface of the silver, because after all, this was an exercise. But when the toggle clasp was finished, I was a bit sad about the fact that at one point I just stopped to protect the surface of the toggle. Well, next time everything will be a lot easier...

tiistai 18. tammikuuta 2011

Meren takaa


Postipoika  tipahutti  tänä aamuna ensimmäisen meren takaa (USA:n luoteissosasta) hankkimani aarteen eteisen matolle  -wips.. eikä sen matka Suomeen  kestänyt kahta viikkoakaan...
Kun näin tämän akaattikapussin, ajattelin, että minun on PAKKO saada tuo kivi, hinnasta viis :)



Kiven myyjä on itse kiviharrastaja ja saa laitettua kiviä myyntiin harvakseltaan johtuen toiminnan pienimuotoisuudesta.  Hän on louhinut kiven valtaukseltaan omin käsin, ilmoituksensa mukaan täysin ilman koneellista apua ja sen jälkeen hionut sen itse. Kivi on stabiloitu: tekijä on upottanut akaatin itse louhimaansa basaniittiin, eli mustaan jaspikseen. Kyse on siis intarsiatyöstä. Nyt kapussi saa odotella inspiraationi heräämistä ja sitäkin, että oppisin kiinnittämään sen  suht nätisti ...


Kapussi on pituudeltaan noin 50mm. Akaatti on kerrostunut moni-ilmeisiksi kuvioiksi, jossa voi nähdä niin merenalaisen maailman kuin  uusien tähtien synnyn kaukaisissa galakseissa. Minulle tulevat mieleen Hubble -teleskoopin ottamat kuvat sieltä jostain kaukaa ... Mielenkiintoista havaita, että maailmankaikkeuden suuren mittakaavan muodot voivat toistua pienessä kivessäkin.


Ok.. innostuin kuvaamaan kiveä vähän liikaakin,  mutta... kun tämä oli niin mukava kuvattava :)

Uskalsin vihdoin ryhtyä 'tositoimiin' hopean kanssa. Tarkoituksenani on tehdä 2mm paksuisesta sterlingistä salpalukko. Suht heikkonäppinen kun olen, meinasi tulla tenkkapoo heti ensimmäiseksi. Lankaa oli vaikeaa  saada taipumaan nätiksi ympyräksi. Hetken mietintätauon jälkeen avuksi löytyi  ruuvipenkki :)


Kuvasta vasta näin sitten sen ensimmäinen mokankin: en poistanut ruuvipenkiltä pronssin  sahailuista syntynyttä pölyä ennen hommaan ryhtymistä. Se saattaa kostautua, mikäli en saa tekelettä kunnolla puhdistettua ennen kun heitän sen sitruunahappoon.. Vai mitenkäs se menikään.. tämä täytyy vielä selvittää :)

Tähän vaiheeseen tämä koitos valitettavasti jääkin illaksi tai pariksi. On pakko keskittyä kirjoitushommiin, ennenkuin voin taas kevyin mielin uppoutua koruilun maailmaan.  Eräästä ympäristölupapäätöksestä tehty valitus vaatii vastinetta ja lupasin minäkin jotakin paperille laittaa...

Blogi on saanut jälleen uusia lukijoita.  Iloisena niiaan ja  kiitän kiinnostuksestanne! :)

I bought this wonderful agate cabochon two weeks ago from USA and got it today. And how lovely is it... I felt in love immediately I saw it. Cabochon's  patterns remind me of deep sea life or distant galaxies photographed by Hubble space telescope...  cabochon is 50 mm ( about 2 inch) long.
Today's last picture shows that I have started to work with sterling silver to make my first toggle clasp.

and... I want to say Hello to new readers! You are mostly welcome! :)

torstai 2. joulukuuta 2010

Kukapa olisi seppä syntyessään ;)


Joulukuussa tekemäni korut menevät lahjapaketteihin, joten niitä ei täälläkään parane esitellä.  Tämän kuukauden postauksissa kirjoittelen sitten niitä näitä, mietteitä korujen teosta, kuvia harjoitelmista, kokeiluista ja siitä, mitä mieleen sattuu milloinkin juolahtamaan.

Olen viettänyt mukavia hetkiä uusien työkalututtavuuksieni seurassa. En olisi ikinä uskonut, kun ensimmäiset helmi- ja vaijeriostokseni tein, että kohta alan tutkiskella ja vertailla ruuvipenkkejä, sahoja, poranterien mittoja ja hiontapapereiden karheuksia.. Dremeliin ihastuin muuten ensikokeilulla... Nyt olen tutkaillut, mitä kaikkia ihania, korunteossa tarpeellisia lisäosia siihen saisi. On vähän semmoinen karkkikauppa-fiilis: 'tämän hankin sitten.. ja  ja tämän ' :D


Ensimmäinen kokeilu pronssilevyn kanssa on onnistui siten, kuin olin kaavaillutkin:  sain sahattua sen, sain siihen reiän, sain punsseloitua siihen muutamia näkyviä, luettavia kirjaimia, sekä vähän ekstraakin:  sain harjoiteltua reunojen pyöristämistä ;). Alussa riman on oltava riittävän alhaalla, tärkeintä on saada jotakin tuntumaa materiaaliin.
Koska pidän tätä blogia jonkinlaisena koruilupäiväkirjana, niin laitan myös ekan 'tuntumakokeiluaikaansaannoksen' kuvan tähän itselleni muistukkeeksi siitä, mistä  on taas lähdetty liikkeelle.  Ensi kerralla on ehkä luvassa jo vähän parempaa jälkeä :D




I'm familiarizing myself with metalworking. I work with quite hard (but relatively cheap) bronze first, and move toward silver later on.  The first trial was challenging, as You can see from the last picture here :D
Regardless of being quite hard for me to handle, I have completely felt in love with all kinds of metalworking tools  <3  Anyway,  this is the start ;)

perjantai 19. marraskuuta 2010

Lakupötköaakkosia


Olen  ihastellut monen koruntekijän punsseloituja korunosia ja haaveillut itsekin joskus kokeilevani moista hommaa. Nyt sain vihdoinkin aikaiseksi hankkia ihan ikiomat kirjainpunsselit!

Hopean hinta on sen verran suolainen, että päätin tehdä harjoituspunsseloinnit pronssiin. Se saattaa tosin olla hivenen raskaampi materiaali työstää, mutta saa nyt nähdä.. Odottelen vielä kultasepän sahaa sun muita tykötarpeita saapuvaksi, sitten alkaa harjoittelu <3.

Huomasin, että blogi on saanut uusia lukijoita.. Sydämellisesti tervetuloa :).