Korvakorut tiilipistoilla

Helmikirjontaa voi tehdä varmaankin sadoin eri tavoin, tässä jälleen yksi minulle uusi työmenetelmä. Näiden sinisävyisten,  riippuvien korvakorujen pohjana on itseasiassa tuo suurin keskushelmi, jonka ympärille aletaan 'latoa' siemenhelmiä tiilipistoilla. Työ on sen verran pientä piiperrystä, että ommellessa on hyvä käyttää jonkinlaista tukirakennetta apuna, minä käytin tässä työssä 0,6 mm hopealankaa, josta tein sitten myös korujen pidikkeet. Tätä nimenomaista mallia olen nähnyt muutaman kerran erilaisten korutaitajien tekeminä, Itse tein korut täältä löytyvän ohjeen mukaan.

Tiilipistokoruissa ulommainen ommel jää aina vähän näkyviin. Ohutta korusiimaa sitä ei kuitenkaan juur huomaa, varsinkaan käytössä.

Sinisävyisiä Preciosa-lasihelmiä, Miyuki-siemenhelmiä ja Preciosa-kristalleja, Sterling-hopeaa. Korujen riippuvan osan pituus on noin 4,5 cm. 

Seuraaviin koruihin lisään ehkä hitusen verran enemmän värikontrasteja. Näistä tuli tällaiset herkkikset <3

Toivottelen ihanaa joulukuun alkua!

Korukivet: Thuliitti

Tämä todella kaunis, ja suhteellisen harvinainen vaaleanpunerva korukivi on saanut nimensä Ultima Thulelta, myyttiseltä, äärimmäistä pohjoista kuvaavalta tarujen saarelta, paikalta, joka on hengeltään vähän samanlainen kuin meidän suomalaisten hyvin tuntema 'Kaukametsä'. Paikka, joka siintää unelmissa, tavoittamattomissa mutta joka silti on aina läsnä - sydämen syvyyksissä.

Ensimmäisen kerran thuliittia löydettiin Norjan Telemarkista vuonna 1820. Kemialliselta koostumukseltaan thuliitti silikaattimineraalihin kuuluvan zoisiitin muoto,  Sen kauniit punaiset sävyt johtuvat kiven suuresta mangaanipitoisuudesta. Punan seassa näkyvä vaaleampi kuviointi on puolestaan valkoista kalsiittia. Kiven kovuus Mohsin asteikolla 6,5. Thuliittia kutsutaan toisinaan myös rosaliiniksi (rosaline).

Kiviterapian mukaan thuliitti huokuu elämänvoimaa ja iloa ja välittää näiden lisäksi ympärilleen myös luovuuden ilmapiiriä, lapsenmieltä, hoivaa, lohtua ja sydämellisyyttä. Jotakin hyvin lämmintä tästä kivestä välittyykin!

Sammalakaattia ja soutache-kirjontaa

Pitkästä aikaa tartuin soutache-nauhoihin ja tein korvakorut. Tämä taitaa olla se kaikkein yksinkertaisin soutache-malli, mutta yllättävän paljon eri työvaiheita näidenkin pienten 'lehdykkäisten' valmistamiseen uppoaa.

Korujen keskuksena sammalakaattia, mukana miyuki-siemenhelmiä ja riipusosina Swarovskin Xilion-kristallit. Metalliosat Sterling-hopeaa... Ompelin korut helmikirjailuun erikoisesti suunniteltuun pohjaan (Lacy's stiff stuff) ja viimeistelin korujen takaosat Ultra suede-materiaalilla.
Korut lähtivät matkaan eilen, enkä kiireessä muistanut kuvata korujen kääntöpuolia...

Seuraava soutache-projekti olisikin kiva kuvata työvaihe kerrallaan; katsotaan josko innostuisin...

* Toivottelen mukavaa viikonloppua!

Korukivet: Kuukivi, persikka

Korukiviä esittelevä sarjani jatkuu pitkähkön tauon jälkeen, kun framille nousee persikanvärinen kuukivi.

Kuukivi on  väritöntä, maidonvalkeaa tai ruskehtavaa ortoklaasia eli kalimaasälpää, jossa on lamellikaksostumisesta johtuva kirkas, maitomainen ja sinertävä hohto; se on siis maasälvän muunnos. Sitä esiintyy erityisesti Intiassa ja Sri Lankassa (Wikipedia).

Ortoklaasi on yksi kalimaasälvän kolmesta muodosta. Sen väri voi vaihdella vaaleanpunaisesta valkoiseen ja vihreään, ja tähän kategoriaan mahtuu myös persikka- kuukiven sävy. Kuukiven kovuus on Mohsin asteikolla 6, joten se sopii erinomaisesti koruihin. Yritin etsiä tietoa siitä, mistä kuukivien sävyeroavaisuudet johtuvat. Lisään tiedon  heti kun sen löydän...

Kuukiveä on pitkään pidetty onnekkaan rakkauden symbolina. Sen on uskottu olevan kuun tavoin täynnä mystistä voimaa: se johdattaa kantajansa sisäiselle matkalle, etsimään asioita, jotka ovat aikojen saatossa kadonneet tai unohtuneet ja tuomaan ne valoon.
Kuukiveä on ennen muinoin käytetty matkalaisten talismaanina sekä intohimoisen rakkauden osoittavana lahjana rakastetulle. Erityisesti punervan kuukiven voimaa on pidetty hyvin feminiininä...

 ~~~~~~~~~~~~~~

Koruna kuukiveä on käytetty jo tuhansia vuosia sitten roomalaisessa kulttuurissa, idässä vielä tätäkin kauemmin. Viimeisen sadan vuoden aikana kuukiveä käytettiin paljon varsinkin jugend-koruissa.
Tähänkin kiveen liittyy hassulta kuulostava uskomus: rakastunut pari saattaa saada tietoa tulevaisuudestaan, kun he kumpikin pitävät kuukiveä suussaan täydenkuun aikaan ;)