Korukivet: Charoiitti

   Pitkästä aikaa avasin korukivikätköt valitakseni jotakin kivaa seuraavaan korujuttuun...

  Orvokin ja laventelin sävyjä heijasteleva charoiitti on melko harvinainen, ainoastaan Siperiasta löytyvä  silikaattimineraali.  Nimensä charoiitti on saanut Chara-nimiseltä joelta.
Liekö kiven löytöpaikka vaikuttanut siihen, että kiviterapiassa charoiitin sanotaan edustavan vastoinkäymisisissä tarvittavaa lohtua ja kestävyyttä. Se antaa kantajalleen voimaa aloittaa alusta kovien koettelemusten jälkeen.  Kivi sopii hyvin myös heille, jotka joutuvat työn tai muun seikan vuoksi kauaksi kodistaan.

  Kivestä löytyy usein violetinsävyisiä, hohtavia linjoja, jotka uskomusten mukaan edustavat universaalista tietoisuutta, unelmia ja unia... Tässä nimenomaisessa yksilössäkin noita hohtosäikeitä löytyy, niiden hentoa sädehdintää on vain hyvin vaikea vangita kuviin.

  Itse en usko kovinkaan syvästi eri kivilajeihin liitettyihin 'erityisvaikutuksiin ja -voimiin'. Minulle kivet edustavat etupäässä kauneutta. Mutta jotakin erityistähän niissä täytyy olla, koska ne niin paljon minua - ja monia muita kivien rakastajia - kiehtovat. Ehkäpä niiden sisältämä, miljoonia vuosia vanha energia vetää meitä puoleensa.

Tulipa carneliana

  Vihdoin sain nämä kuukausia valmistumistaan odottaneet soutache-korvakorut valmiiksi. Korujen keskiössä hehkuvat lämpimät karneolit. Tällainen näpertely on hauskaa, mutta työ sujuu hitaasti, sillä en ole tottunut ompelija. Seuraava soutache-työ on jo odottelemassa: pikkuhiljaa kuvioinnit alkavat tulla monimutkaisemmiksi, 'opintojen' edetessä. Nämä karneolitulppaanit jäävät oman lähipiirin käyttöön.
Ehkä jossakin vaiheessa (hieman vielä taitoja hiottuani) uskallan lähettää soutache-koruja maailmallekin.

Mukana satoja pieniä miyuki-lasihelmiä. Kiltti koruntekijä näyttää tietenkin myös korujen taustat: tässä olisi tilaa kirjontaan, joka on  tehtävä ennen taustojen 'helmiompeleita'. Ensi kerralla muistanen ajoissa...

Seuraavaksi suuntaan metallilankakorille. On kieputtelujen aika...

Hyvää äitienpäivää!

Toivotan suloista äitienpäivää kaikille äideille ja äitisieluisille!

***

  Taas on kuukausi kulunut, eikä korublogi ole päivittynyt. Pari vuotta sitten kun aloittelin kirjablogiani, olin ihan varma, ettei moinen vaikuttaisi millään tavoin tähän koruharrastukseeni, mutta niin siinä lopulta vain kävi. Syitä Korun ajan hiipumiseen on toki ollut muitakin: vanhat korutekniikkani eivät enää antaneet minulle senkaltaista iloa kuin alkuaikoina ja aloin hamuilla uusia oppeja ja jotkin  niistä ovat olleet minulle todella haasteellisia.

  Olen pohtinut, mistä löytäisin aikaa  kahden näinkin erilaisen  blogin pitämiselle: sekä korujen teko että lukeminen/kirjoittaminen ovat suht hidasta hommaa. Nyt on ollut selvästi kirjojen aika. Mutta se on selvää, että Korun ajan tarina jatkuu, sillä tämä blogi on sittenkin se minun 'lempilapseni'.

  Viime viikolla taisin löytää ongelmaani yhden oivallisen ratkaisun: kuuntelin äänikirjaa ja ajattelin, että siinä sivussa olisi kiva puuhastella jotakin. Otin korutarvikkeet esiin. Ihanaa klassikkokirjaa kuunnellessa (Laulu tulipunaisesta kukasta, linkki sivussa) syntyi pitkästä aikaa jotakin valmista.  Luomuksille on vielä ommeltava taustat, minkä jälkeen ne tulevat 'näytille'. Toivon, että tämä kombo, äänikirjat yhdistettynä korujen tekemiseen, toimii jatkossakin!

Iloista toukokuun jatkoa!