Anja-reginan aitasta tulla tupsahti jo hyvän aikaa sitten haaste kera viiden kivan kysymyksen.
Kiitoksia kovasti haasteesta, Anja! <3
Postauksen kuvituksena on tällä kertaa otos valmistumassa olevasta soutache-työstä. Nämä, jo pientä helmikirjontaa ympärilleen saaneet karneolikapussit ovat muotoutumassa korvakoruiksi.
Sitten itse haastekysymyksiin :
1. Mikä on talvella mieluisinta?
Rakastan aurinkoisia kevttalven hankiaisia! Hiihto- tai kävelyretki askelten tai suksen alla kestävällä hangella on yksi niistä asioista, joita muistelen kaivaten tällaisina lumettomina talvina. Ikävöin myös lumisten talvi-iltapäivien sinistä hämäryyttä...
2. Oletko viherpeukalo vai multasormi?
Rakastan puutarhoja ja kasvimaita! Malttamattomana odotan jo kevättä. Minulla ei ole omaa puutarhaa, mutta saan toteuttaa 'puutarhaunelmiani' vanhempieni metsäpuutarhassa. Viime syksynä istutin satoja kukkasipuleita. Kevät on jännittävää aikaa: nouseeko mullasta jotakin vai ovatko myyrät käyneet herkuttelemassa 'talven' aikana. Odotettavissa on muun muassa vanhoja, 1600-luvulta peräisin olevia tulppaanilajikkeita... Niiden näkemistä odottelen erityisellä mielenkiinnolla!
Olenko viherpeukalo vai multasormi... Saanko olla molempia? <3
3. Näetkö usein unia?
Näen joka yö hyvin eläviä ja värikkäitä unia!
4. Mieluisin lemmikkisi?
Olen sekä kissa- että koiraihminen. Ja tässähän onkin nyt ihan oiva tilaisuus ilmoittaa pienestä iloisesta perheuutisesta:
Jotkut teistä saattavat muistaa, että Ossi-kissani menehtyi viime elokuussa. Se kaikkein akuutein suru on puolen vuoden aikana hälvennyt siinä määrin, että pystyimme harkitsemaan uuden kissan hankintaa. Metsään saapui tiistaina uusi perheenjäsen, harmaankirjava maatiaiskollin poika Okko! En ole häntä vielä tavannut, mutta kuulemani mukaan hän on kotiutunut erinomaisesti... Okko tulee varmasti esittäytymään myös blogin puolelle, todennäköisesti täällä.
5. Mikä olisit halunut olla isona?
Voi, unelmoin pikkuisena tyttönä monenlaisista ammateista ja seikkailuista! Joinakin päivinä halusin olla suosittu laulaja-taiteilija, ja heti kohta haaveilin tutkimusmatkailijan-, asianajajan-, leipurin, muotisuunnittelijan-, piirtäjän- tai kirjastonhoitajan urasta... Yksi haave säilyi kuitenkin muuttumattomana läpi lapsuus- ja nuoruusvuosien: halusin kiihkeästi kirjailijaksi.
Kiitokset Anja vielä ihanista kysymyksistä! Jätän haasteen vapaasti eteenpäin vietäväksi!
Kiitos kun vastasit haastekysymyksiin. Ja hienosti ja mielenkiintoisesti vastasitkin. Jess, ottakoon joku haasteen vielä jos niin haluaa....
VastaaPoistaKiitos Anja kun haastoit minut! <3
PoistaJätin tämän nyt vapaasti mukaan otettavaksi, kun en tiedä, missä kaikissa blogeissa tämä on jo ehtinyt kiertää.
Kiitos :) <3
Oih, kun muistelee noita kaikkia toiveammatteja...Hyvin pitkään olin innostunut tulemaan eläinlääkäriksi ja sitä ennen lähetyslääkäriksi, joka lähtee Afrikkaan töihin;) Kummatkin haaveet kaatoi onneton matikkapää. Toimittajan työstä haaveilin ja sitä sain tehdä sekä maakuntalehdessä että eräässä toisessa työssä, kun olin mukana tekemässä lehteä sen toimituskunnassa. En ole koskaan haaveillut kirjailijan urasta, sillä olen siihen ehkä liian kärsimätön. Sen sijaan olen kirjoittanut useisiin kirjoituskilpailuihin ja voittanutkin. Olen myös myynyt pakinoitani freelancerina. Nykyään tuntuu, että blogi täyttää melkein kaiken ja mitä aikaa jää, taidan sitten olla sen lopun puutarhuri.
VastaaPoistaOnko jossain päin nyt lumeton talvi? Meillä oli ainoa lumeton talvi viime talvi ja se oli kauheaa. Vain jääolosuhteet ovat olleet niin epämääräiset, että sinne emme ole uskaltautuneet.
Onnea Okosta <3 Meillä ovi raollaan koiruudelle...
Leena, lähetystyöntekijä unohtui tuosta!! :D
PoistaMinä olenkin ajatellut, että sinun täytyy olla ammattimainen kirjoittaja.. Varmasta ja hienosta tekstistäsi nimittäin aistii myös sen! Ja sitä paitsi, minusta sinä ehdottomasti OLET sanataiteilija!
Kiitos <3 koiruutta harkittiin myös vanhemmilleni, mutta pitkän mietinnän jälkeen kissa voitti.
Turussa ei ole ollut lunta viikkoihin! Arvaa vain, onko ollut rankkaa! Jo toinen vuosi, kun helmihankiaiset puuttuvat! ....
Kiitos kommentistasi :)
Voi mitä ihanuutta täällä on syntymässä! Värit ovat varsin kutkuttavan mausteiset. Namskis.
VastaaPoistaLemmikin menettäminen on riipaisevaa. Juuri tänään Miekkoselle kerroin, kuinka mun on ikävä harteilla hommissa mukana keikkuvaa karvakauluria. Pikkuprinsessa on ollut poissa jo monta vuotta. Tai eihän prinsessa poissa ole, minä en vain näe sitä ;-)
MiunMaun, soutache antaa minulle pikkuisen makua siitä, millaista olisi tehdä käsitöitä lankojen kanssa, koska noita värisävyjä on satoja.... niihin tulee himo! :) En oa kutoa kuin 'nurjaa' enkä ikinä saisi tehtyä sukkaa valmiiksi, mutta lankojen värit kiehtovat... Tämä on ikään kuin pientä ssijaistoimintaa;) Mutta soutachetyöt kiehtovat minua myös omana taiteenlajinaan (voisiko noin hienolta kalskahhtavaa sanaa käyttää - kyllä voi!)
PoistaSurimme Ossia kauan, yhä vieläkin... Haudalla palaa vieläkin kynttilä. Talo on ollut niin tyhjä ilman lemmikkiä...
Aivan, lemmikki ei ole poissa! Tässä eräänä yönä näin unta, jossa Ossi tuli esitttelemään minulle juuri taloon tulleen pennun. Hän tuntui olevan uudesta tulokkaasta hyvillään...
Kiitos kommentistasi :)
Mukavat vastaukset<3
VastaaPoistaMikähän siinä on kun minäkin olen haaveillut kirjailijaksi tulosta...!
Tosin pankinjohtaja oli myös ajatuksissa, matikkapäätäkin olisi ollut.
Sitten tuli elämä ja haaveet jäi. Nykyisessä ammatissa tulee nyt 1.6 täyteen 27v.
Mutta onneksi löysin korut ja blogimaailman:) Nyt voi tehdä melkein mitä haluttaa!
eila, sinäkin haaveilet kirjailijuudesta! Jotenkin se kuule tuntuu ihan luonnolliselta: kirjoitat blogiasi äärettömän ihanasti! <3
PoistaPankinjohtaja kuulostaa hurjan päämäärätietoiselta unelmalta! :)
Koruilu on ihana juttu juuri tuota tekemisen vapautta silmällä pitäen. Se antaa vapaat kädet ja siivet... Koruja tehdessä ajatus ja ideat lentävät! <3
Kiitos kommentistasi, Eila:) <3
Askelten alla kestävät kevät hanget ovat mukavia, muutoin lumessa kaahlaaminen ei houkuta.
VastaaPoistaOlen myös, sekä kissa- että koiraihminen,
Molemmat ovat lemmikkien taivaassa.
Kurkkailenpa sitten Okkoa, kun Hän näyttäytyy blogistaniassa.:-)
Lemmikit ovat ihania ilon tuojia.
Liplatus, muistan vuosien 2010 ja 2011 lumitalvet... Silloin oikein odottamalla odotti hankiaisia: lunta oli niin paljon, että siinä kahlaaminen oli totista työtä... Nyt ei ole tuota ongelmaa. Kevätkukkien versot ovat hyvää vauhtia kasvamassa. Pelottaa vaan, mitä tapahtuu, jos pakkanen iskee, eikä lunta tule lainkaan suojaksi... Toivotaan parasta.
PoistaKiito kommentistasi :)
Oi karneolit... Arvaa mitä minulla on korvissa ;) Sinun kätesi ovat niin taitavat, ihailen niin - näistäkin luomuksistasi on selvästikin tulossa oi-niin-kauniit <3
VastaaPoistaIhania nuo haaveammattisi... Lapsuuden ajatelmat ovat niin kiehtovia, ne ovat sellaista orastavaa itsensä ja maailman tutkiskelua... Ja oi kyllä, sinä kirjailet - niin kauniita, hehkuvia sanoja ja koruja! Itsetuntemuksesi oli siis jo lapsena kohdallaan <3
Ja onnea Okko-pojalle! Minä en voi allergian vuoksi pitää lemmikkejä, mutta kyllä kisut ovat söpöjä <3
Katja, oi, onko korvissasi karneolit? <3 Karneoli on yksi minun kivirakkauksistani, se huokuu niin paljon lämpöä, voimaa...
PoistaVoi, taas sinä sais hymyn kasvoilleni noilla ihanilla sanoillasi, Katja, lämmin kiitos niistä! <3
Lapsena haveilemamme kantaa varmasti meitä enemmän kuin osaamme arvatakaan. Haaveiden ei ole edes välttämättä toteuduttava, joskus riittää se, että on haaveillut, oppinut unelmoimaan!
Ja haaveilu jatkuu yhä vieläkin! :)
Kiitos kommentistasi :) <3