Kristallihelmiä ja patinoitua hopeaa

Pieniä, auringossa ihanasti kimmeltäviä kristallihelmikorvakoruja syntyi kaksi paria, toinen niistä ehti kuvaukseenkin. Heiluvaisissa koruissa on delica- ja miyuki-siemenhelmiä, 4 mm Preciosa-kristallihelmiä ja itse patinoimaani sterling-hopeaa. Korut ovat molemmilta puolilta samanlaiset: tämä pari sisältää yhteensä 48 kristallihelmeä. Riippuvan osan pituus on 3,8 cm. Tällä hetkellä korujani ei ole vapaana.

Toivotan kaikille blogissa pistäytyville hienoa viikonalkua! 

Kevään väreissä

Ruusukvartsi on toinen tämä vuoden trendiväreistä. 

Tässä korusetissä yhdistin ruusukvartseja värjättyihin jadehelmiin. Kivet ovat suuria, jadepalleroisetkin 12-millisiä. Mukana hopearuususia. Kaikki metalli on sterling-hopeaa.

En vielä tiedä, minne tämä korusetti  lopulta lennähtää. Nyt hän kuitenkin pääsee rasiaansa odottelemaan...

Suloisen toukokuun toivotus!

Korvakorut pitsiakaatista

Korvakorut kuuluvat kaikkien koruntekijöiden tuntemiin kikka kakkosiin: kun korujen teko ei ole maittanut aikoihin ja yhtäkkiä iskee hirmuinen into tehdä 'jotain', on tuloksena usemmiten juuri korvakoruja. 

Korut syntyivät toissapäivänä ja tiesivät kohteensa heti, eli ovat jo matkalla... Sterling-hopeiset kukkatapit löytyivät omasta korvakorukoukkuvalikoimastani. (Huh, olipas siinä pitkä yhdyssana!) Kapussien taustat ovat hopeoidut.

Tuon kauniin sinisen kiven nimitysjutut ovat jonniin verran hämmentäviä. Olen nähnyt täsmälleen samaa kivilaatua myytävän sekä sinisenä kalsedonina että sinisenä pitsiakaattina. Ensimmäisen nimen voi ymmärtää olevan ikään kuin kiven 'sukunimi', jälkimmäinen  menee jo henkilökohtaisemmalle tasolle: akaatti on kalsedonin läpikuultava raidallinen muunnos (tämä piti ihan tarkistaa).

Korun aika -blogi on tauolla

Korun aika vaihtui hetkiseksi kirjojen aikaan. Palaan koruilun pariin viimeistään tammikuussa 2016. Kiitokset kaikille ihanille lukijoilleni tähänastisesta ajasta!

Tauon aikana löydät minut Kaisa Reetta T - blogista.  Toivotan ihanaa syksyä, näkemisiin! <3

Korento: metallilankakokeiluja № 1502...

Tervehdys  - pitkästä aikaa!

Kesä on edennyt jo elokuuhun... Pari kuukautta on kulunut niin, että en ole vilkaissutkaan koruntekotarvikkeisiin. Helmikorin sisältökin näytti taas ihan uudelta.  Eilen kokeilin, miltä metallilangan vääntely tuntuu tauon jälkeen.

Koruiluhetken tuloksena syntyi toispuoleinen riipuspidike, sillä minulle ominaisella tyylillä 'katsotaan mitä syntyy'.  Olen käyttänyt korun seittiakaattia kokeiluissani ennenkin, se on ollut silloin täällä blogissakin  esittelyssä. Jos olisin aavistanut, minkälaisiin suuntiin lanka halusi tällä kertaa taipua, olisin valinnut  kokeiluun hieman herkemmän ja kevyemmän kiven.

Tämän jutun siirrän 'kehiteltävien kansioon'. Hopeoidulla langalla tekemäni viritelmän voi taas purkaa ja seittiakaatti pääsee johonkin uuteen kokeiluun. Tai, on tämä aika nätti kaulassa...

Toivottelen ihanaa elokuun alkua!

Tulipa carneliana

  Vihdoin sain nämä kuukausia valmistumistaan odottaneet soutache-korvakorut valmiiksi. Korujen keskiössä hehkuvat lämpimät karneolit. Tällainen näpertely on hauskaa, mutta työ sujuu hitaasti, sillä en ole tottunut ompelija. Seuraava soutache-työ on jo odottelemassa: pikkuhiljaa kuvioinnit alkavat tulla monimutkaisemmiksi, 'opintojen' edetessä. Nämä karneolitulppaanit jäävät oman lähipiirin käyttöön.
Ehkä jossakin vaiheessa (hieman vielä taitoja hiottuani) uskallan lähettää soutache-koruja maailmallekin.

Mukana satoja pieniä miyuki-lasihelmiä. Kiltti koruntekijä näyttää tietenkin myös korujen taustat: tässä olisi tilaa kirjontaan, joka on  tehtävä ennen taustojen 'helmiompeleita'. Ensi kerralla muistanen ajoissa...

Seuraavaksi suuntaan metallilankakorille. On kieputtelujen aika...

Hyvää äitienpäivää!

Toivotan suloista äitienpäivää kaikille äideille ja äitisieluisille!

***

  Taas on kuukausi kulunut, eikä korublogi ole päivittynyt. Pari vuotta sitten kun aloittelin kirjablogiani, olin ihan varma, ettei moinen vaikuttaisi millään tavoin tähän koruharrastukseeni, mutta niin siinä lopulta vain kävi. Syitä Korun ajan hiipumiseen on toki ollut muitakin: vanhat korutekniikkani eivät enää antaneet minulle senkaltaista iloa kuin alkuaikoina ja aloin hamuilla uusia oppeja ja jotkin  niistä ovat olleet minulle todella haasteellisia.

  Olen pohtinut, mistä löytäisin aikaa  kahden näinkin erilaisen  blogin pitämiselle: sekä korujen teko että lukeminen/kirjoittaminen ovat suht hidasta hommaa. Nyt on ollut selvästi kirjojen aika. Mutta se on selvää, että Korun ajan tarina jatkuu, sillä tämä blogi on sittenkin se minun 'lempilapseni'.

  Viime viikolla taisin löytää ongelmaani yhden oivallisen ratkaisun: kuuntelin äänikirjaa ja ajattelin, että siinä sivussa olisi kiva puuhastella jotakin. Otin korutarvikkeet esiin. Ihanaa klassikkokirjaa kuunnellessa (Laulu tulipunaisesta kukasta, linkki sivussa) syntyi pitkästä aikaa jotakin valmista.  Luomuksille on vielä ommeltava taustat, minkä jälkeen ne tulevat 'näytille'. Toivon, että tämä kombo, äänikirjat yhdistettynä korujen tekemiseen, toimii jatkossakin!

Iloista toukokuun jatkoa! 

Rauhallista pääsiäistä!

  Toivotan ihanaista pääsiäisaikaa kaikille blogissa pistäytyville kera uusien ystävieni, Ollin ja Oton. Viime kesänä edesmenneen rakkaan Ossi-kissani tassunjälkien seuraajat, O. & O. saapuivat vanhempieni luo eläinsuojeluyhdistysten kautta. Kissaherrojen kuulumisista kirjoittelen tulevaisuudessa lisää tuolla kirjablogini puolella. Näin pienokaiset eilen ensimmäistä kertaa. Sydän suli heti <3

Olli, vaikka onkin jo puolivuotias, on huomattavasti Ottoa ujompi ja suostuu kuvattavaksikin vain ystävänsä seurassa. Otto, pieni sähikäinen, tutustuu ihmisiin hetkessä  ja tuntuu jo nyt viihtyvän kameran edessä... Mutta kumpainenkin pikkuherroista kammoaa  kamerajalustaa, mistä syystä poikien kuvat on otettu hämyvalossa pelkällä käsivaralla.

P.S. Korupostaus luvassa pääsiäisen jälkeen.
♥ 

Pienet helmikirjotut

Tässä välissä innostuin kokeilemaan, miltä siemenhelmistä tehdyt abstraktit, kolmiulotteiset korut näyttäisivät... Ekat kokeilut ovat pelkkää sotkua, enkä ikinä tule esittelemään niitä täällä blogissa. Kokeilujen välillä tein korvakorut, kun piti vaan saada jotakin valmista aikaan...

Päätin tänä vuonna keskittyä koruilussa ihan vaan korumatskuilla leikkimiseen. Haluan pitää korujen tekemisen sellaisena mukavana, rentona puuhasteluna, jossa voin hypellä aiheesta ja materiaalista toiseen mieleni mukaan. Nytkin tartuin ihan hetken mielijohteesta siemenhelmiin, vaikka laatikoissa odottaisi puolivalmiita juttuja vaikka kuinka.

Mukavaa viikonalkua!

Haastevastauksia ja kurkistus tulevaan

Anja-reginan aitasta tulla tupsahti jo hyvän aikaa sitten haaste kera viiden kivan kysymyksen.
Kiitoksia kovasti haasteesta, Anja! <3

Postauksen kuvituksena on tällä kertaa otos valmistumassa olevasta soutache-työstä. Nämä, jo pientä helmikirjontaa ympärilleen saaneet karneolikapussit ovat muotoutumassa korvakoruiksi.

Sitten itse haastekysymyksiin :

1. Mikä on talvella mieluisinta?
Rakastan aurinkoisia kevttalven hankiaisia! Hiihto- tai kävelyretki askelten tai suksen alla kestävällä hangella on yksi niistä asioista, joita muistelen kaivaten tällaisina lumettomina talvina. Ikävöin myös lumisten talvi-iltapäivien sinistä hämäryyttä...

2. Oletko viherpeukalo vai multasormi?
 Rakastan puutarhoja ja kasvimaita! Malttamattomana odotan jo kevättä. Minulla ei ole omaa puutarhaa, mutta saan toteuttaa 'puutarhaunelmiani' vanhempieni metsäpuutarhassa. Viime syksynä istutin satoja kukkasipuleita. Kevät on jännittävää aikaa: nouseeko mullasta jotakin vai ovatko myyrät käyneet herkuttelemassa 'talven' aikana. Odotettavissa on muun muassa vanhoja, 1600-luvulta peräisin olevia tulppaanilajikkeita... Niiden näkemistä odottelen erityisellä mielenkiinnolla!
Olenko viherpeukalo vai multasormi... Saanko olla molempia? <3

3. Näetkö usein unia?
Näen joka yö hyvin eläviä ja värikkäitä unia!

4. Mieluisin lemmikkisi?
Olen sekä kissa- että koiraihminen. Ja tässähän onkin nyt ihan oiva tilaisuus ilmoittaa pienestä iloisesta perheuutisesta:
Jotkut teistä saattavat muistaa, että Ossi-kissani menehtyi viime elokuussa. Se kaikkein akuutein suru on puolen vuoden aikana hälvennyt siinä määrin, että pystyimme harkitsemaan uuden kissan hankintaa. Metsään saapui tiistaina uusi perheenjäsen, harmaankirjava maatiaiskollin poika Okko! En ole häntä vielä tavannut, mutta kuulemani mukaan hän on kotiutunut erinomaisesti... Okko tulee varmasti esittäytymään myös blogin puolelle, todennäköisesti täällä.

5. Mikä olisit halunut olla isona?
Voi, unelmoin pikkuisena tyttönä monenlaisista ammateista ja seikkailuista! Joinakin päivinä halusin olla suosittu laulaja-taiteilija, ja heti kohta haaveilin tutkimusmatkailijan-, asianajajan-, leipurin, muotisuunnittelijan-, piirtäjän- tai kirjastonhoitajan urasta... Yksi haave säilyi kuitenkin muuttumattomana läpi lapsuus- ja nuoruusvuosien: halusin kiihkeästi kirjailijaksi.

Kiitokset Anja vielä ihanista kysymyksistä! Jätän haasteen vapaasti eteenpäin vietäväksi!