Toipuillessa

 Viikonloppu on mennyt kokonaan pientä flunssaa hoidellessa. Ehkäpä ensi viikolla on aikaa ja voimia palata koruharrastuksenkin pariin...
Heräsin keskellä yötä, melkein viikonlopun pituisen unen jälkeen ja aloin järjestellä metsässä ottamiani kuvia.
Alla yksi syyskesän viimeisistä nokkosperhosta mäkimeiramiaterialla. Perhonen oli menettänyt puolet toisesta siivestään, mutta kykeni silti vielä lentelemään melko mallikkaasti :).

  Sain pari palautetta  blogin ulkoasun muutoksesta, kiitoksia niistä. Saattaahan se olla, että tämä musta tausta ei ole kaikkein lukija/katselijaystävällisin.  Etsinen ja kehittelen vielä jotakin muuta, ajan kanssa. En halunnut kiireessä hienosäädellä taustaa tämän kummemmin, joten jätin /jätän asian hetkiseksi muhimaan :).

Muutostöitä

Muutin blogini ulkonäköä, kun tuli tarve saada tähän uutta ilmettä. Muutostöissä vanhojen postauksien kuvat ja tekstit menivät vähän vinksin vonksin tai ainakin heikun keikun... Korjailen asetteluja sitten kun  jaksan.

Nyt taidan keittää iltakahvit ja painua untuviin...:).

Aurinkovoimaa!

Tänään oli niin pimeää ja sateista... Äsken vielä hehkuvaa aurinkoa ja lämpöä ja nyt jo syksy ? Kävelin harmaassa säässä kotiin, aloin kaivella laatikoita ja iskin silmäni puristettuihin meripihkakimpaleisiin.
Ostin kimpaleet puristettuna meripihkana (ovat kauppiaan mukaan siis meripihkamurusista puristettuja), mutta saattavat mielestäni olla jotakin korvikettakin, esimerkiksi kopaalia (puuhartsia). Tein kimpaleille aikanaan 'meripihkantunnistustestitkin' jotka osoittivat niiden olevan ainakin jonkin sortin pihkaa ;). Tiedä sitten.

 Kimpaleista syntyi rannekoru. Mukana on myös pari vuorikristallimötikkää ja paljon hopeoitua ketjua. Säätöketjussa roikkuva paksu rengas on sekin hopeoitu. 
Aurinko pilkahti esiin kuvaustilanteessa ja sai nämä pienet aurinkovoimalat loistamaan :). Kuvat ovat automaattisesti mukautettuja, en laittanut niihin eksravolyymiä, vaikka pihkan sävystä saattaisi niin päätellä.

Avventure, sattumia

Korun nimi tulee italian sanasta  'avventura',  suomeksi sattuma tai vahinko. Sana hypsähti esiin kun pengoin helmilaatikoitani löytääkseni seuraa muutamalle tilauskorusta jäljelle jääneelle purppura-akaatille ja ruusukvartsille, jotka vihdoin halusin pois laatikon pohjalta. Koruun tuli paljon 'sattumia'. Yksittäisiä, eri projekteista yli jääneitä helmiä, jotka löysivät toisensa tässä korussa.

Sattumista mieleeni muistui käsite 'onnellinen sattumaherkkyys' (engl. serendipity). En muista nyt käsitteen  tarkkaa märitelmää, mutta kyse on halusta löytää ratkaisuja ja mahdollisuuksia aivan yllättävistä,  joskus jopa vähän järjenvastaisista tilanteista. Sattumista, joihin kaikki törmäävät varmasti  päivittäin. Minua tuo ajatus kiehtoo jostain syystä ihan suunnattomasti... Löytää ratkaisu tai uusia suuntia täysin odottamattomilta tahoilta, juuri kun luuli käyttäneensä sen viimeisenkin oljenkorren.. Tai kun  vastaan tulee tilanne, jonka on tottunut hoitamaan aina sillä samalla hyväksi katsomallaan tavalla, eikä tapa yhtäkkiä enää toimikaan...

 Kaulakoruun etsiytyi  ruusukvartsia, purppura- ja säröakaattia, serpentiiniä (jota uudeksi jadeksikin kutsutaan), Swarovskin kristalleja, turmaliinia, granaatteja, ametriinia ja varaston tällä erää viimeinen hopeahelmi. Erilaiset välihelmet ovat kaikki hopeoitua  korumetallia, muut metalliosat balin hopeaa ja sterling-hopeaa. Dream-amuletti muistuttaa siitä, että onnellinen sattumaherkkyys vaatii toimiakseen hieman unelmointiakin. Riipuksen kiinnityssysteemi täytyy uusia tai  riipuspidikettä on  'muokattava', minkä jälkeen koru todennäköisesti hyppii laatikkoon odottelemaan Joulua tai jotakin muuta kivaa :).

Palasin kaupunkiin, joten ulkokuvauksista täytyy taas luopua. Pääsin kuvaamaankin nyt niin myöhään, että jouduin ottamaan kirkasvalolampun avuksi. Kuvista tuli oudon kalseita. Valkotasapaino petti, enkä jaksa näitä nyt enää säädellä.  Täytyy kuvata koru uudelleen huomenna päivänvalossa.
Mitenkähän kuvaukset onnistuvat sitten, kun syksy ja pimeys toden teolla iskevät.

Edit. Sain vihdoin aurinkokuvatkin otettua. Ja samalla huomasin, että tuon riipuspidikkeen koukut mahdollistavat renkaan liikkumisen vapaasti, eivätkä näy korua käytettäessä, joten enpä ala turhaa tuota enää vääntelemään.

Tails on fire

Purin eilen pitkän ja värikkään kaulanauhan ja sain taas innokkeen leikitellä vähän värien kanssa. Olen pitänyt aina vahvan oranssinkeltaisen ja violetin yhdistelmästä, vaikka en sitä koskaan missään käytäkään. Juuri nyt, syyskesällä, tämän vahvan väriparin voi tavata tienpientareilla ja rannoilla, missä  rantakukka ja rantakuisma kukkivat rinnakkain. Näkymä on aina yhtä säväyttävä :). Päätin kokeilla väriparin toimivuutta tämän päiväisessä  rannekorussa.

 Koru on  testailukappale muutoinkin kuin väriensä puolesta. Tein ensin pätkät shaggy-ketjua, johon lisäsin materiaalia korupiikeillä sen kummemmin miettimättä. Ketjuosien välissä on muutama linkitetty ametisti ja puristettu meripihkakimpale ja päädyissä papuketjua. Korupiikeissä ametistia, vuorikristallia ja kordieriittia, puristettua meripihkaa sekä Swarovskin kristalleja (fire opal). Metalliosat ovat kaikki hopeoitua korumetallia, mikä omalta osaltaan aina helpottaa tällaisten 'kokeilujen' tekoa, koska huolta hopean hukkaanmenosta ei ole. Testaus tuottaa ehkä myöhemmin jotakin, johon sitä hopeaakin voi käyttää. Tämäkin versio tosin asettuu ranteeseen jo ihan hyvin.

NefuNefu

Leikin pitkästä aikaa makeanveden helmillä. Yhdistelin niitä muiden materiaalien  kanssa erilaisiksi kombinaatioiksi. Päämäärätön testailu oli hauskaa.. Jossakin vaiheessa kokeiluun pääsivät myös ne materiaalit, jotka eivät ainakaan heti ensimmäiseksi tule mieleen, kun mv-helmille etsii kavereita.  Testasin muutamia hurjahkoja yhdistelmiä, muun muassa kirkkaanvihreitä opaaleita yhdessä hot pink -akaattien kanssa  :). Tämä, vähän  hillitympi versio pääsi muotoutumaan koruksi saakka.  

 Koruun valikoitui tummansinisiä  makeanveden helmiä, käärmeennahkajaspista, aventuriinia, pari turmaliinia ja yksi hieman suurempi lapis tuomaan energiaa syksyn haasteisiin. Koru kaipasi riipusta, mutta sopivaa ei ollut tarjolla. Niinpä tein tuon ketjuriipuksen viime viikolla käyttämäni hopeoidun ketjun jämistä (tällä kertaa jätin  patinoinnin tekemättä ;)). Lukko on hopeaa ja kuuluu oikeastaan tuohon riipus-systeemiin sekin.  Mietityttää vielä, kaipaisiko koru ketjuriipuksen tilalle jotakin hieman tuhdimpaa. Riipus muuten näyttää kuvissa vieläkin hennommalta kuin oikeasti on.

 Koru sai nimen NefuNefu, koska siinä mielestäni on jotakin pientä muistumaa muinaisesta Egyptistä, ehkäpä juuri tuosta kuninkaallisen sinisten makeanveden helmien ja lapis latsulin yhdistelmästä johtuen. Nefu -nimeä totteli myös jo edesmennyt saksanseisojamme, viralliselta nimeltään Nefertiti, joka hänkin nyt sitten sai ihan oman nimikkokorunsa...:

Blogini on saanut uusia lukijoita. Tervetuloa :). Itse en ole listannut seuraamiani blogeja, sillä ihanien sivujen määrä on NIIN suuri, että joku jäisi kumminkin mainitsematta. Ehkäpä asia saa ratkaisun syksyn mittaan, kun alan rakentaa 'kesälomalla' olleita kotisivuja.

Toivottelen hyvää ja lämmintä viikonlopun alkua! :).

Mokauksia ja kuvausharjoituksia

 

Päätin eilen tehdä kevyen linkitetyn  peruskaulakorun. Halusin koruun jotakin muistumaa elokuun kuulaasta 

valosta ja valikoin värillisten kivien joukosta kaikkein läpikuultavimmat: viistehiotut vihertävänsävyiset fluoriitit ja hivenen ronskimmin leikatut ametistit. Kieputukseen ja ketjuiksi kelpasi jälleen hopeoitu korumetalli.  Tämä valinta kostautui. Korun valmistuttua huomasin, että käyttämäni hopeoitu papuketju loisti korussa kuin nimeltä mainitsemattoman auton puskuri. Hätäratkaisuna yritin leikata korun kiiltoa 'ihan vähän vaan patinoimalla', mikä joskus on onnistunut myös hopeoitujen materiaalien kohdalla. Tällä kertaa yritys meni ihan totaalisesti mönkään. Käsittely poisti hopeoinnin silmänräpäyksessä ja jätti korumetallin ikävän kirjavaksi, kuten kuvissa näkyy. Korusta tuli  käyttökelvoton. Kivet ovat sen verran  kauniita, että ansaitsevat tulla esiin hieman kauniimmassa asussa :).  Kieputtelen ne siis uudelleen, tällä kertaa ehtaan hopeaan, kunhan vain saan hopeatilauksen matkaan ja hopeat himaan.

En huolitellut kieputuksia enkä lenkkejä, koska koru menee purkuun. Kuvausharjoituksiin se kuitenkin  kelpasi. Ja onhan nämä totaalimokatkin tänne kirjattava :).

Aika on suhteellista

 Vietin eilisen iltapäivän  ihastellen vanhoja  koruja ja kivihelmiä alan keräilijöiden ylläpitämillä nettisivustoilla. Vanhimpien yksittäisten kivihelmien väitettiin ylittävän tuhannen vuoden iän. Korut ja kivihelmet olivat kauniita ja mielikuvitusta ruokkivia: minkälaisen tarinan koru kertoisi, jos puhua osaisi.  Millainen henkilö tekijä on ollut,  ketä hän on ajatellut kiviä työstäessään. Helmissä näkyy käden jälki, niiden kauneus on tuotu esiin hiomalla ja puukolla kaivertamalla. Yhden helminauhan tekemiseen  on varmasti kulunut mittaamaton määrä työtunteja. Kivenä on käytetty akaatteja, karneolia, turkoosiakin. Vanhimmat helmet harmaita, muotoilemattomia, karkeita ja silti niin  viehättäviä, edustivathan ne  tekijälleen ja kantajalleen toisinaan jotakin  elämää suurempaa.  Ehkäpä yhteyttä henkimaailmaan, valtaa, voimaa ja kauneuttakin.

Hetki satoja vuosia vanhojen korujen parissa  inspiroi minut jälleen hieman karkeampitekoisten kivihelmien luo. Sopivasti löytyikin muutama karneolimöykky ja niiden seuraksi hieman viimeistellympiä muotoja. Erilaisia akaatteja terrakotan ja mustan sävyissä, karneolia, tummaa turmaliinia, hopeaa ketjuina ja vanhana filigraanihelmenä, korumetallinen lukko.
Korujen kuvaustaustana käytin tällä kertaa kirjaa W. ja B. Forman: Kaukomaiden taidetta

Löysin päivänä muutamana myös viehättävän, suomalaista korutaidetta esittelevän blogin, jonka tavoistani poiketen haluan erikseen mainita ja löytyy täältä.

Hennolla otteella

 

Muutama vuosi sitten metsälampeen istutetut jalolumpeet alkoivat kukkia tänä kesänä. Minäkin onnekkaana ehdin nähdä vielä muutaman myöhäisen kaunokaisen. 

 

Lumpeiden herkät värit siirtyivät hieman muuntuneina näihin tämän päiväisiin tekemisiin. Rannekorun keskellä on jokin tuntematon, tilaajalahjaksi saamani kivi, veikkaan sen olevan jonkin sortin jaspista. Mukana ruusukvartsia, lepidoliittia ja yksi makeanvedenhelmi hopeaan kääräistynä. Koska hopearenkaat loppuivat kesken, jouduin käyttämään parissa liitoskohdassa ohuita kaksinkertaisia renkaita, jotka tuskin pitkityksessä kestävät ja joutuvat siksi heti vaihtoon. 

Vaaleimmat lepidoliittiovaalit päätyivät yksinkertaisiksi korvakoruiksi. Lepidoliitin käyttö korukivenä tuntuu jotenkin hassulta, sillä kiveä käytetään muun muassa litiumin lähteenä ja tulenkestävän lasin valmistuksessa :). Eikä sen kestävyydessäkään ole hurraamista, suomumaisena kasaumana sen  'kovuus' on vain 2,5 mohsin asteikolla, mikä näkyi näissä minunkin kivissäni : lohkeamia oli syntynyt jo pelkän säilytyksen aikana...

Pitkästä aikaa otin korukuvat auringossa.. Kylläpä oli hankalaa.

Namsikki

Lähdin pariksi viikoksi pois kaupungista, metsän keskelle. Asettumiseen on mennyt muutama päivä ja kun viimein avasin mukaan ottamani korutarvikeboksin, juolahti mieleen tehdä 'jotain erilaista'.  Esiin hypsähti  sydämellinen Namsikki, joka hetken mietittyään kertoi haluavansa  koralliriutoille sukeltelemaan ja niin sitten tapahtuikin.
Linkitin luonnollisen punaiset puukorallihelmet hopeoidulla kuparilla, joka mielestäni kelpaa tämän tyylisen korun materiaaliksi vallan hyvin. Namsikin uimarenkaana toimii balinhopeinen lukko. Lemmu itse on suuri, noin 4,5 cm pituinen resiininappi. Kevyenä materiaalina riipus vaati taakseen alapainotteisen tukirakenteen, jonka ansiosta se roikkuu topakasti oikeassa asennossa.
Koru on melko pitkä, sain upotettua siihen kaikki korallihelmeni. Ostin helmet ennen tätä nykyistä korallibuumia, joka tuntuu menneen jo vähän liian pitkälle. Suuret kivi- ja korutarviketukut kyllä vannovat hankkivansa ja myyvänsä vain kasvatettua korallia, mutta trendin laajuus ei voi olla vaikuttamatta laittoman korallibisneksen kasvuun. Eikä buumi näytä laantuvan vieläkään; koralli on mukana myös tämän syksyn ja ensi talven värikartoissa...

Lämpöennätyksiä on rikottu taas tänään...Namsikki ottaa uimarenkaansa ja lähtee riutalle bongailemaan komeita merilehmäuroita ja minä ... vain rannalle pötköttelemään :).