Hennolla otteella

 

Muutama vuosi sitten metsälampeen istutetut jalolumpeet alkoivat kukkia tänä kesänä. Minäkin onnekkaana ehdin nähdä vielä muutaman myöhäisen kaunokaisen. 

 

Lumpeiden herkät värit siirtyivät hieman muuntuneina näihin tämän päiväisiin tekemisiin. Rannekorun keskellä on jokin tuntematon, tilaajalahjaksi saamani kivi, veikkaan sen olevan jonkin sortin jaspista. Mukana ruusukvartsia, lepidoliittia ja yksi makeanvedenhelmi hopeaan kääräistynä. Koska hopearenkaat loppuivat kesken, jouduin käyttämään parissa liitoskohdassa ohuita kaksinkertaisia renkaita, jotka tuskin pitkityksessä kestävät ja joutuvat siksi heti vaihtoon. 

Vaaleimmat lepidoliittiovaalit päätyivät yksinkertaisiksi korvakoruiksi. Lepidoliitin käyttö korukivenä tuntuu jotenkin hassulta, sillä kiveä käytetään muun muassa litiumin lähteenä ja tulenkestävän lasin valmistuksessa :). Eikä sen kestävyydessäkään ole hurraamista, suomumaisena kasaumana sen  'kovuus' on vain 2,5 mohsin asteikolla, mikä näkyi näissä minunkin kivissäni : lohkeamia oli syntynyt jo pelkän säilytyksen aikana...

Pitkästä aikaa otin korukuvat auringossa.. Kylläpä oli hankalaa.