perjantai 11. maaliskuuta 2011

Kumikenkäkelejä ja kukkia

Kevät tuittuilee tuiskuten ja myrskyten. Lempeästi toki, kun vertaa temppuilua niihin luonnonvoimiin, jotka tänään ovat puhuneet maailman toisella laidalla ...

Kävelin kotiin bussien ja rekkojen loskaloiskeita ja kymmenen sentin syvyisiä lammikoita väistellen. Kumikenkäkelejä nämä olisivat, mutta kyllä goretexinikin pärjäsivät ihan mainiosti.  Ostin kotiin kukkia, porkkanakakkua ja muutaman lehden.

Taivas selkeni iltapäivällä:


Tämän viikonlopun aion viettää täysin koruiluvapaana. Mikäli muista puuhailuista ja menoista jää aikaa, laitan tuon kotisivuni vihdoinkin kuntoon. Olis nimittäin jo aika...


Korujen pariin palaan taas ensi viikolla, keveiden sävyjen siivittämänä...


Huomasin, että seuraava postaukseni tulee olemaan järjestyksessä tämän on blogin sadas. Ja toinenkin merkkipäivä on lähellä: Ensi kuussa blogini täyttää vuoden. Juhlistan merkkipaalua pienellä arvonnalla, jonka aioin järjestää 2 -3 viikon kuluessa, tehtyäni ensin arvonnan voitoksi jotakin mukavaa. Tiedotan asiasta (mm. arvonnan säännöt) lähemmin arvonnan alkaessa.


Oikein ihanaa viikonloppua! :)

6 kommenttia:

  1. Samanlaisin ajatuksin tämän päivän säätä Japanin tsunamiin suhteuttaen. Ja ääneen miehelle haastin kotiin kauppareissulta loskakelissä ajaessamme, että ei tämä vielä mitään siihen verratessa.

    Blogiasi seurailen korujasi ihaillen, vaikka harvoin kommentoin.
    Hyvää viikonloppua!

    VastaaPoista
  2. Aamulla avasin lempikanavani tv:stä (NHK lähettää erittäin kiinnostavia ohjelmia japanilaisesta kulttuurista). Äkkiä tajusin, että kyseessä oli suoraa filmiä, helikopterista kuvattuna - hyökyaalto pyyhki mennessään ajoneuvoja, rakennuksia, tietenkin ihmisiä niissä, vaikka se ei näkynyt. Tuli kyllä sellainen olo kuin olisi läheisistä ihmisistä kysymys. Suru ja toivottomuus omasta avuttomuudesta.

    *

    VastaaPoista
  3. Tällaisina päivinä ei oikein keksi mitään sanottavaa. Itse en taida vielä olla edes kunnolla sisäistänyt Japanin tapahtumia, enkä ole halunnut kovin paljon seurata uutisia. Vaikeaa hyväksyä, ettei tiedä miten voisi olla avuksi; ellei sitten osallistumalla johonkin keräykseen.

    (Onneksi) on välttämätöntä kuitenkin pysyä kiinni omassa arjessa. Suuret katastrofit pistävät kyllä elämän pienet ongelmat oikeisiin mittasuhteisiin.

    Ihanaa, että teillä on näkynyt kirkasta taivasta! Meillä tänään pelkkää lumipyryä... :)

    VastaaPoista
  4. Rita... Mags... Ansku... kiitos kommenteista!

    Se, mitä on tapahtui, on ainakin minun käsityskykyni ulkopuolella. Tässä tilanteessa en voi tehdä muuta, kuin toivoa voimia uhreille ja heidän omaisilleen. Järkytys saattaa lamauttaa hetkeksi omankin elämän, mutta silti.. elämä jatkuu järkyttävistä tapahtumista huolimatta, myös Japanissa. Voimia heille...

    VastaaPoista
  5. Onpa kaunis tuo ensimmäinen tulppaanikuva! Tapetiksi olisi aika herkkä:)

    VastaaPoista

Kommenttisi on päivän ilo! Kiitos :)
.

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.