Ihan pähkinöinä...

Löysin mielenkiintoisen helmihattuohjeen, jota oli heti kokeiltava.
Hatut pääsivät mustien, mattapintaisten ja aika kookkaiden akaattien seuraan. Ohje vaatii jonkin verran näpertelemistä, mutta lopputulos palkitsee: koruista tuli minun mielestäni oikein kivat  <3

Valitsin hattuihin Preciosan kristalleja sekä miyuki-siemenhelmiä kirkkaan hopean ja tinan sävyisinä. Osan kristalleista korvasin 2,5 millisillä tummilla siemenhelmillä, mikä oli pien moka, sillä ohje näyttää tarkkaan mitoitetulta: helmiriveihin jäi nyt pienen  pieniä aukkoja, kuten joistakin kuvista huomaa. Korujen yleiskuva on kuitenkin siisti. No, ensi kerralla tiedän...
Metalliosat ovat sterling-hopeaa.
Korut eivät ole vapaana.

Ilta-auringon aikaan:

Mukavaa viikonjatkoa!

Italian reseptillä...

Siemenhelmillä leikkiessä tulee kokeilleeksi monenlaisia ohjeita, ihan siitäkin syystä että oppisi käyttämään hankkimiaan materiaaleja mahdollisimman monipuolisesti. Näiden korvakorujen 'pohjaratkaisu'on peräisin erään italialaisen ladyn reseptistä, jota kuitenkin lähdin heti versioimaan.

Korvakorujen keskuskomponentteina on joskus kauan sitten hankkimiani Swarovskin rivoli-kiviä, mukana miyuki-siemenhelmiä, Preciosa-kristalleja, superduo-helmiä ja helmiäislasihelmiä. Fuksianpunaiset Swarovskit saivat ympärilleen myös pieniä granaatteja.

Hassut, tyyliltään hiukan yliampuvat barokkityyliset korut kuuluvat tämän syksyn ja ensi talven korutrendeihin.Koruilla ja erilaisilla tyyleillä kannattaa nyt leikitellä, muotitietoiset pukevat tämäntyylisiä koruja nyt villapuseron kaveriksi! <3
Suuret, noin 6 cm pituiset korut lähtevät huomenna kokeiltavaksi 'luottotestaajalleni'.

Linkki italiankieliseen ohjeeseen. Kuvat puhuvat enemmän kuin tuhat sanaa.

Metallilangasta punottu riipus

En vieläkään ole unohtanut ajatusta kieputtelun salojen oppimisesta. Pitkästä pitkästä aikaa kokeilin miten sormet kestäisivät tätä lajia... Kutsuisiko tätä tekniikkaa kieputteluksi, neulomiseksi, kutomiseksi vai punomiseksi? Termejä tälle ihanalle ja vaativalle menetelmälle riittää; itse tunnen melkein neulovani, työ edistyy silmukka silmukalta...

Erilaisia punostyylejä riittäisi opittavaksi eikä siinä vielä kaikki: jäljen tulisi olla tasaista niin kuin neuloessa ikään ja sen jälkeen pitäisi liittää kappaleet nätisti yhteen. Tätä riipusta kääntelin ja vääntelin varmaankin kymmeneen eri malliin, ennen kuin se asettui edes jollain tavalla keskushelmen ympärille. Punoksessa näkyvät siis monien muotoilujen jäljet. No juu, viisas antaisi jo periksi, minä en  - tämä siis jatkuu ;)

Riipuksen keskiöön löysin suurehkon, viistehiotun lasihelmen. Lankana Parawiren valmistamaa emalipäällysteistä kuparilankaa pronssin ja kuparin sävyisenä. Tämä yritys päässee jo omaan kaulaani...

Hyvää viikonjatkoa! <3

Jaspisriipus

Olen vuosien aikana keräillyt melkoisen valikoiman uniikkeja hiottuja korukiviä. Nyt tuosta kokoelmasta pääsee esille polykromijaspis, jolle ompelin kehyksen siemenhelmistä. Kehys on tehty japanilaisista miyuki-lasihelmistä, lankana käytin erityisesti 'koruompelua' varten suunniteltua, vahvaa Fireline-siimaa.

Riipusta voi käyttää monenlaisten ketjujen, nyörien ja nauhojen kera. Tässä kokeilin leveää, punottua nahkanyöriä sekä hopeaketjua. Kuten kuvista huomaa, korun ilme muuttuu ripustustyylin mukaan. 

Tämä riipus jää omaan käyttööni, nahkanyöriin ripustettuna...

Polykromijaspis on väreiltään hyvin monimuotoinen. Tämän yksilön perussävy on  vaaleanturkoosi, mutta kivessä voi esiintyä myös muita värejä; oranssia, keltaista, punaa, sekä vihreään tai valkoiseen vivahtavia sävyjä.  Kivitietoutta haeskellessani  huomasin polykromijaspiksen kuuluvan maailman harvinaisimpiin jaspismuotoihin! 

Kiveä kutsutaan  myös nimillä Royal Savannah jaspis (engl. Jasper) ja Desert jaspis. 

Kuten kaikkien jaspisten, polykromijaspiksenkin sanotaan tasapainottavan kantajansa kehon ja mielen energioita...

Toivottelen kaikille ihanaa viikonvaihdetta ja lokakuun alkupäiviä!

Kristallihelmiä ja patinoitua hopeaa

Pieniä, auringossa ihanasti kimmeltäviä kristallihelmikorvakoruja syntyi kaksi paria, toinen niistä ehti kuvaukseenkin. Heiluvaisissa koruissa on delica- ja miyuki-siemenhelmiä, 4 mm Preciosa-kristallihelmiä ja itse patinoimaani sterling-hopeaa. Korut ovat molemmilta puolilta samanlaiset: tämä pari sisältää yhteensä 48 kristallihelmeä. Riippuvan osan pituus on 3,8 cm. Tällä hetkellä korujani ei ole vapaana.

Toivotan kaikille blogissa pistäytyville hienoa viikonalkua! 

Kevään väreissä

Ruusukvartsi on toinen tämä vuoden trendiväreistä. 

Tässä korusetissä yhdistin ruusukvartseja värjättyihin jadehelmiin. Kivet ovat suuria, jadepalleroisetkin 12-millisiä. Mukana hopearuususia. Kaikki metalli on sterling-hopeaa.

En vielä tiedä, minne tämä korusetti  lopulta lennähtää. Nyt hän kuitenkin pääsee rasiaansa odottelemaan...

Suloisen toukokuun toivotus!

Korvakorut pitsiakaatista

Korvakorut kuuluvat kaikkien koruntekijöiden tuntemiin kikka kakkosiin: kun korujen teko ei ole maittanut aikoihin ja yhtäkkiä iskee hirmuinen into tehdä 'jotain', on tuloksena usemmiten juuri korvakoruja. 

Korut syntyivät toissapäivänä ja tiesivät kohteensa heti, eli ovat jo matkalla... Sterling-hopeiset kukkatapit löytyivät omasta korvakorukoukkuvalikoimastani. (Huh, olipas siinä pitkä yhdyssana!) Kapussien taustat ovat hopeoidut.

Tuon kauniin sinisen kiven nimitysjutut ovat jonniin verran hämmentäviä. Olen nähnyt täsmälleen samaa kivilaatua myytävän sekä sinisenä kalsedonina että sinisenä pitsiakaattina. Ensimmäisen nimen voi ymmärtää olevan ikään kuin kiven 'sukunimi', jälkimmäinen  menee jo henkilökohtaisemmalle tasolle: akaatti on kalsedonin läpikuultava raidallinen muunnos (tämä piti ihan tarkistaa).

Korun aika -blogi on tauolla

Korun aika vaihtui hetkiseksi kirjojen aikaan. Palaan koruilun pariin viimeistään tammikuussa 2016. Kiitokset kaikille ihanille lukijoilleni tähänastisesta ajasta!

Tauon aikana löydät minut Kaisa Reetta T - blogista.  Toivotan ihanaa syksyä, näkemisiin! <3

Korento: metallilankakokeiluja № 1502...

Tervehdys  - pitkästä aikaa!

Kesä on edennyt jo elokuuhun... Pari kuukautta on kulunut niin, että en ole vilkaissutkaan koruntekotarvikkeisiin. Helmikorin sisältökin näytti taas ihan uudelta.  Eilen kokeilin, miltä metallilangan vääntely tuntuu tauon jälkeen.

Koruiluhetken tuloksena syntyi toispuoleinen riipuspidike, sillä minulle ominaisella tyylillä 'katsotaan mitä syntyy'.  Olen käyttänyt korun seittiakaattia kokeiluissani ennenkin, se on ollut silloin täällä blogissakin  esittelyssä. Jos olisin aavistanut, minkälaisiin suuntiin lanka halusi tällä kertaa taipua, olisin valinnut  kokeiluun hieman herkemmän ja kevyemmän kiven.

Tämän jutun siirrän 'kehiteltävien kansioon'. Hopeoidulla langalla tekemäni viritelmän voi taas purkaa ja seittiakaatti pääsee johonkin uuteen kokeiluun. Tai, on tämä aika nätti kaulassa...

Toivottelen ihanaa elokuun alkua!

Tulipa carneliana

  Vihdoin sain nämä kuukausia valmistumistaan odottaneet soutache-korvakorut valmiiksi. Korujen keskiössä hehkuvat lämpimät karneolit. Tällainen näpertely on hauskaa, mutta työ sujuu hitaasti, sillä en ole tottunut ompelija. Seuraava soutache-työ on jo odottelemassa: pikkuhiljaa kuvioinnit alkavat tulla monimutkaisemmiksi, 'opintojen' edetessä. Nämä karneolitulppaanit jäävät oman lähipiirin käyttöön.
Ehkä jossakin vaiheessa (hieman vielä taitoja hiottuani) uskallan lähettää soutache-koruja maailmallekin.

Mukana satoja pieniä miyuki-lasihelmiä. Kiltti koruntekijä näyttää tietenkin myös korujen taustat: tässä olisi tilaa kirjontaan, joka on  tehtävä ennen taustojen 'helmiompeleita'. Ensi kerralla muistanen ajoissa...

Seuraavaksi suuntaan metallilankakorille. On kieputtelujen aika...