En vieläkään ole unohtanut ajatusta kieputtelun salojen oppimisesta. Pitkästä pitkästä aikaa kokeilin miten sormet kestäisivät tätä lajia... Kutsuisiko tätä tekniikkaa kieputteluksi, neulomiseksi, kutomiseksi vai punomiseksi? Termejä tälle ihanalle ja vaativalle menetelmälle riittää; itse tunnen melkein neulovani, työ edistyy silmukka silmukalta...
Erilaisia punostyylejä riittäisi opittavaksi eikä siinä vielä kaikki: jäljen tulisi olla tasaista niin kuin neuloessa ikään ja sen jälkeen pitäisi liittää kappaleet nätisti yhteen. Tätä riipusta kääntelin ja vääntelin varmaankin kymmeneen eri malliin, ennen kuin se asettui edes jollain tavalla keskushelmen ympärille. Punoksessa näkyvät siis monien muotoilujen jäljet. No juu, viisas antaisi jo periksi, minä en - tämä siis jatkuu ;)
Riipuksen keskiöön löysin suurehkon, viistehiotun lasihelmen. Lankana Parawiren valmistamaa emalipäällysteistä kuparilankaa pronssin ja kuparin sävyisenä. Tämä yritys päässee jo omaan kaulaani...
Hyvää viikonjatkoa! <3
Mahdottoman kaunis! Nämä kieputellut on ehkä suosikkejani, tosin teet niin monenlaista kaunista, että vaikea valita. Ihana väri tässä! Kun ei ole hopean ystävä, niin tällainen tumma pronssisävy kolahtaa.
VastaaPoistaSaila kiitos <3
PoistaUusien tekniikoiden opetteleminen taitaa olla suurin syy siihen, että ylipäätään jatkan tätä ihanaa koruharrastani... Siksi tänne blogiinkin tupsahtelee vaikka ja vallan mitä, jatkossakin :)
<3
Iiik, ihana:-)
VastaaPoistaKiitos, Helinä <3
PoistaNäyttääpä kauniilta ja siistiltä<3
VastaaPoistaKiitos, Eila <3
PoistaSiitä tuli oikein kaunis!
VastaaPoistaKiitos, Sirpa <3
PoistaKiva kun kieputtelet :)!
VastaaPoistaHyvältä näyttää!
Kiitos Jaana kannustuksesta! <3 <3 <3
PoistaSitä vartenhan me täällä ollaan :)
PoistaJaana <3 <3 <3
Poista