Ainakin kaikille juotostaitoisille koruntekijöille seuraava teksti on kovin pitkästyttävää luettavaa. Kirjaan kokemukseni kumminkin tähän, vähän niinkuin muistiin.
Tarkoituksenani oli saada aikaan jonkinmoinen salpaukko. Juotoksessa käytin juotoshopeaa yhdessä booraksiliuoksen kanssa.
2 millisen hopealangan työstäminen ja juottaminen ei sitten ollutkaan niin yksinkertainen homma kuin aluksi luulin. Rinkula joutui kokemaan yli 15 uusintajuotosta, 4 sahausta ja useita hehkuttamisia. Se myös pieneni jokaisella sahauskerralla. Aluksi rinkula oli pyöreä, sitten soikea ja lopulta jotain siltä väliltä ;). Jossakin vaiheessa homma muuttui silkaksi taisteluksi: en välittänyt enää suojata hopeaa edes pihtien synnyttämiltä jäljiltä. Tärkeintä oli saada rinkula kiinni. Piste.
Tuossa kupissa ei muuten ole kahvia vaan booraksilitkua, jonka oikea koostumus piti sekin löytää ihan vain kokeilemalla.
My tasks were to learn the principles of soldering and make a toggle clasp. I used silver solder with liquid borax. Starting material was 2 mm sterling silver wire. Exercise was very hard. I had to solder the object over and over again until the soldering succeeded. At some point I was so pissed off that I stopped to protect the wire against plier marks..
Törmäsin tietenkin heti ensimmäisessä käänteessä ongelmiin. Juotoshopea ei esimerkiksi tahtonut sulaa millään, vaan jäi lillumaan liitoskohdan yläpuolelle epämääräiseksi, puolisulaneeksi möhkäleeksi. Olin jo lähdössä ostamaan järeämpää poltinta, kunnes tajusin, että juotettava esine on hehkutettava kokonaisuudessaan riittävän kuumaksi ennen kuin siirtyy työstämään juotoskohtaa. Opin, että riittävä yleislämpö on juotoksen onnistumisen edellytys.
Myös liitoskohdan ehdoton tiiviys ja toisaalta sen tarkka puhdistaminen (sitruunahapolla) ennen juottamisen aloittamista olivat nekin niitä tärkeitä juttuja, jotka piti oppia kantapään kautta, kun en muuten uskonut.
Perusasiat sisäistettyäni juotos onnistui. Useiden käsittelyjen aikana pahoja pintavaurioita saanut rinkulapahanen oli vihdoin viimein juotettu kiinni :D Kuvassa näkyy juotoksen alapuoli: juotoshopea on vihdoin solahtanut liitoskohtaan. Uskomatonta ;).
Tämän jälkeen rinkula joutui n. 10 minuutiksi kuumaan, 5% sitruunahappoon. Kylpy poistaa polton aikana syntyneet karstat (tämä manööveri toistui muuten jokaisen epäonnistuneen juotosyrityksen jälkeenkin). Hapotuksen jälkeen hopean pinta on harmaanvalkoinen ja kiilloton, mikä johtuu esineen pintaan nousseesta hienohopeasta. Tämä puhdas hopea täytyy poistaa joko rummuttamalla, messinkiharjalla tai jollakin muulla systeemillä. Itse kokeilin ensi hätään tavallisen pyyhekumin kappaletta, jonka avulla sainkin osan hopean kiillosta takaisin.
Eventually the joint was soldered. The main points I learned about soldering were that the joint have to be tight enough and it have to be very very clean (I cleaned it with citric acid) before soldering. And also, the object has to be heated well enough, and all around before directing the torch toward the joint point.
Pictures shows that after too many careless handlings, the surface of the poor object was badly damaged.
Ja olihan minun tästä pahaisesta yritelmästä se lukkokin sitten väsättävä. En hionut enkä siloitellut aihiota enää sen kummemmin, vaan kiersin sen ympärille hehkutettua 1 mm lankaa ja heitin sen takaisin sitruunahappoon muutamaksi minuutiksi. Sulattelin jämähopeaa pieniksi palloiksi ja juotin ne kiinni lukkopohjaan. Pari hopeahelmeä tosin irtosi viimeisen happokäsittelyn aikana, mutta (jostain käsittämättömästä syystä) en halunut aloittaa juotos- ja hapotusruljanssia enää uudestaan.
Kokeilu oli oppimisen kannalta katsoen ihan hyvä. Nyt minulla on edes jonkinlainen käsitys siitä, miten homma toimii käytännössä ja mihin asioihin seuraavissa harjoituksissa on kiinnitettävä huomiota.
Lukon valmistuttua jäi harmittamaan vain se, että en jaksanut kiinnittää huomiota hopean pinnan suojaamiseen. Lohduttauduin sillä, että ensi kerralla, kun työ sujuu jo jouheammin, lopputuloksen ulkonäköseikatkin tulevat paremmin huomioiduiksi ;)
Lukko päätyy omaan koruun muistoksi ensimmäisistä juotosharjoituksista.
After soldering I put the object in 5% citric acid and then wrapped the component with 1 mm sterling silver wire. I melted some silver to make tiny silver balls, and then soldered the balls into the toggle. I didn't want to polish the plier damages out of the surface of the silver, because after all, this was an exercise. But when the toggle clasp was finished, I was a bit sad about the fact that at one point I just stopped to protect the surface of the toggle. Well, next time everything will be a lot easier...
