Olen tainnut jo täällä blogissakin mainita, että tavallinen kuntokävely on yksi lempiharrastuksistani.
Parempaa ja hauskempaa kuntoilumuotoa en tiedä. Maisema vaihtuu, kuitenkin niin hitaasti että näkymistä ehtii nauttia.
Kaupunkikävely on mukavaa: syyskesä on parasta aikaa pongailla värejä ja muutakin kaunista.... Nämä boheemin rönsyilevät kukkaistutukset ilahduttavat ohikulkijaa Aurajoen rannalla, Qwenselin talon lähistöllä.
Mutta vaikka kävelyreittejä ja yllättävää nähtävääkin riittää, tiet alkavat käydä tutuiksi.. Usein käy niin, että valitsee sen hyvän ja rauhallisen tien, jonka yksityiskohdatkin muistaa jo ulkoa. Tänä kesänä keksin oivan ja yllättävän hauskan tavan välttää tylsiä kävelyrutiineja. Ensin valitsen sillä hetkellä päähän pätkähtävän tai joku itselle tärkeän lukusarjan (esimerkiksi oman syntymäpäiväni kaikkine numeroineen) ja alan kääntyillä kadunkulmista tai teiden risteyksistä lukujen osoittamissa kohdissa. Toki muunkin 'ohjainsysteemin' voi valita: värin, sanan, mitä mieleen juolahtaa. Jotta yllätysmomentti tulisi kuvaan mukaan, valitsen 'harhailun' lähtöpisteeksi kohdan, joka on tarpeeksi etäällä omilta, tutuilta kävelyreiteiltäni. Tai sitten numerosarjan on oltava tarpeeksi pitkä..
Kerran päädyin kapealle kujalle, rikkinäisten portaiden juurelle. Sillä kerralla oli kamerakin mukana.
Joku muukin oli sinne näemmä eksynyt.. Liekö Romeo kiivennyt tuosta Juliaansa tapaamaan, joskus vuosia sitten...
Kivoja kuvia, toisten maisemat näyttävät paljon houkuttelevammilta kuin omat;)
VastaaPoistaOlet löytänyt mielenkiintoisia paikkoja kulkiessasi. Kauniita kuvia.
VastaaPoistaIhania kuvia tutuista maisemista:)
VastaaPoistaTurkuses on nättiä. Jännä idea tuo uusien polkujen löytäminen:) Mitä ajatuksia on mahtanut nostaa mieleen, onko löytynyt "salattuja viestejä" ? Kun heittäytyy alitajuiseen kulkuun mukaan voi löytää jotain todella uutta:)Uskon, että kaikella on merkitys
VastaaPoistaAika hauska! Ja tunnustan, että olen itsekin käyttänyt lukuja lenkkeillessäni kaupungeissa. Muuten on niin vaikea päättää minne menee eikä ehkä löydä mitään uutta. Aika jännän paikan löysitkin, onneksi oli kamera mukana ;-)
VastaaPoistaKatriina, kiitos :)
VastaaPoistaTiedän tuon tunteen.. Siltä tuntuu monesti itsestänikin, kun vierailen blogeissanne ja näen esittelemiänne kauniita maisemia :)
Tiitsa, kiitos :)
Marita, kiitos :)
Aikatherine, kiitos :)
Minäkin uskon tuohon, mitä sanot. Salattuja viestejä ei ole kyllä joka kerta löytynyt, mutta muunlaista inspiraatiota monta kertaa. Tuo tämän postauksen lopussa esittelemäni tunnelma muuntuu jossain vaiheessa ehkäpä koruksi asti...
Ja toki.. myös muuhun elämään ammennan kävelyretkiltäni paljon, inspiraatiota ja iloa :)
Saila, kiitos :)
Uusiinkin kaupunkeihin tutustuessa tämä on varmastikin ihan huippusysteemi...
Sinulle on tunnustus sivulla Varjojen saari , otsikko Tunnustus
VastaaPoistaMainio idea...kaupunki kävelylle...:)
VastaaPoistaUseimmiten kamera jää kotiin, kun lähtee tuttua lenkkiä kiertämään... Mutta, aina se kuitenkin kannattaiasi olla mukana, kuten nyt sinullakin:) Kauniit kuvat sait!
VastaaPoistaNerokas tapa löytää uusia reittejä! Meillä täällä piskuisessa maalaiskaupungissa sekään ei ehkä veisi tuntemattomille teille, kun kaikki on jo koluttu viimeiseen asti. Onneksi tuota luontoa on kuitenkin lähellä, usein ajankin autolla koirien kanssa jonnekin vähän syrjemmälle, ja lähden sieltä hakemaan uutta lenkkeilyreittiä.
VastaaPoistaKauniita kuvia!