Rannekoruun tuli vähän kuin itsestään lapsuuteni 70 -luvun fiiliksiä. Tällaisena minä sen muistan :) Karneolien räiskyväinen iiloisuus yhdistyy yllättävän luonnikkaasti vuorikristalliruusujen sekä suupuhallettujen, onttojen lasihelmien herkkyyteen. Lisänä sterling-hopeaa helmien, ketjun ja lukon muodossa. Hopeaketju on taottu ja sopi mielestäni tämän korun tunnelmaan hyvin. Retrostelu jatkunee tulevaisuudessa vielä ainakin niin, että teen tämän pariksi myös kaulakorun.
Ylemmän, korua kokonaisuutena esittävän kuvan otin liian vaaleaa taustaa vasten. Joutuu vaihtoon, heti kun joudan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttisi on päivän ilo! Kiitos :)
.