lauantai 1. syyskuuta 2012

Tunnustuksesta tulee aina hyvä mieli


Varjojen saari-blogin emäntä Aikatherine muisti minua kauniilla tunnustuksella. Sydämellinen kiitos!




Varjojen saarelta löydät monen kirjoittajan yhdessä kehittelemän, mielenkiintoisen ja  jännittävän jatkokertomuksen, jonka Aikatherine kokoaa ja hioo lopulliseen muotoonsa.
Tunnustukseen liittyi myös pyyntö kertoa 7 paljastusta itsestä ja jakaa tunnustusta eteenpäin.
Tässäpä siis näitä, tällä kertaa hieman kevyemmän sorttisia tunnustuksia: 



¤ Olen intohimoinen kahvin ystävä. Aamu ei lähde käyntiin ilman vahvaa kahvia.. Usein keitän aamukaffeja pariinkin otteeseen.. Yöuniani kahvi ei haittaa lainkaan, joten voin ryystää kupillisen minä vuorokauden aikana hyvänsä. Mutta kuppi kerrallaan riittää.

¤ Luovuin valkoisesta sokerista ja vehnäjauhosta parisen kuukautta sitten. Mitään pakkoa ruokavalion muutokseen ei ollut. Nyt vain tuntui vain siltä, että tämä on hyväksi. Ja intuitio osoittautui oikeaksi. Huomaan jo nyt, että energiaa on entistä enemmän. Joulun tienoilla sokerittomuus katkeaa joksikin aikaa, tiedän sen, enkä ota siitä stressiä. Vakaana aikomuksenani on palata  sokerittomaan ruotuun viimeistään kun laskiaispullakausi on ohi :)

¤ Suunnittelen arkisia asioita joskus pitkälle etukäteen.  Huomaan myös kehitteleväni mielessäni varasuunnitelmia, jos joku asia menekään  suunnitelmani mukaan. Joskus tästä ominaisuudesta on hyötyä, joskus haittaa, elämässä kun noita sattumia riittää.. Onneksi sentään olen tajunnut jättää monet arjen yläpuolelle kohoavat asiat rauhaan suuremmilta suunnitelmilta. 


¤ Rakastan hyvässä hengessä käytyjä väittelyitä. Joskus ne tosin, inhimillistä kyllä, tuppaavat muuttumaan tulisemmiksi kuin alun perin oli tarkoitus ;)


¤ Ruokailuaikani ovat hiukan erikoiset.. Sen 'kunnon aterian' syön usein vasta klo 22 jälkeen. Tämän ihmeellisyyden syy on selvä: kun elää yksin, 'muiden nälästä' ei tarvitse välittää. Tässä suhteessa voin elää itsekästä elämää.En tiedä, tottuisinko enää muunlaiseen..


¤  Tein juuri syysvaateinventaarion vaatekaapeissani ja huomasin ilokseni, että suuria hankintoja ei tarvitse tänä syksynä tehdä. Kun ostaa kunnollista ja vähän kalliimpaa silloin, kun vaatteita ostaa, säästö on huima. Toki jotain ihan pientä uutta hankin...


¤ Ilokseni huomasin senkin, että keväällä ostamani kauniit, kalliimmanpuoleiset kävelykengät, jotka tuntuivat aivan väärältä valinnalta muutaman päivä oston jälkeen, tuntuivat asettuvan jalkoihin nyt ihan eri tavalla. Korko tuntui keväällä aivan liian korkealta, nyt jo hyvältä. Ihanaa! 



Tunnustuksen jaan eteenpäin kaikille niille ihanille blogeille, joita seuraan.

Toivotan hyvää syyskuun alkua sekä vakiolukijoille että pikaisesti pistäytyville!


torstai 30. elokuuta 2012

Sattumien teillä

Olen tainnut jo täällä blogissakin mainita, että tavallinen kuntokävely on yksi lempiharrastuksistani.
Parempaa ja hauskempaa kuntoilumuotoa en tiedä. Maisema vaihtuu, kuitenkin niin hitaasti että näkymistä ehtii nauttia.


Kaupunkikävely on mukavaa: syyskesä on parasta aikaa pongailla värejä ja muutakin kaunista.... Nämä boheemin rönsyilevät kukkaistutukset ilahduttavat ohikulkijaa Aurajoen rannalla, Qwenselin talon lähistöllä.



Mutta vaikka kävelyreittejä ja yllättävää nähtävääkin riittää, tiet alkavat käydä tutuiksi.. Usein käy niin, että valitsee sen hyvän ja rauhallisen tien, jonka yksityiskohdatkin muistaa jo ulkoa. Tänä kesänä keksin oivan ja yllättävän hauskan tavan välttää tylsiä kävelyrutiineja. Ensin valitsen sillä hetkellä päähän pätkähtävän tai joku itselle tärkeän lukusarjan (esimerkiksi oman syntymäpäiväni kaikkine numeroineen) ja alan kääntyillä kadunkulmista tai teiden risteyksistä lukujen osoittamissa kohdissa. Toki muunkin 'ohjainsysteemin' voi valita: värin, sanan, mitä mieleen juolahtaa. Jotta yllätysmomentti tulisi kuvaan mukaan, valitsen 'harhailun' lähtöpisteeksi kohdan, joka on tarpeeksi etäällä omilta, tutuilta  kävelyreiteiltäni.  Tai sitten numerosarjan on oltava tarpeeksi pitkä..

Kerran päädyin kapealle kujalle, rikkinäisten portaiden juurelle. Sillä kerralla oli kamerakin mukana. 
Joku muukin oli sinne näemmä eksynyt.. Liekö Romeo kiivennyt tuosta Juliaansa tapaamaan, joskus vuosia sitten...