Metsän viileydessä

 Tämä ja viime viikko ovat olleet niin tuskastuttavan kuumia täällä kaupungissa, että kaipaan jo metsään.  Siellä on  ihmeellisen viileää jopa helteisimmälläkin säällä, puiden lehvästön leikatessa auringon kuumimman poltteen pois. Omia aikojaan kasvaneessa metsässä on satumainen tunnelma...Hieman hämärää, viileää ja hiljaista. Siellä hetken oltuaan palaa  paahteeseenkin taas mielellään. Virkistyneenä ja levänneenä.

  Rannekorussa käyttämissäni fasetoiduissa fluoriiteissa väikkyvät metsän hämyn sävyt. Otin kuvat ilta-auringossa, joka leikkasi osan hienoista sävyeroista pois. Täytynee kuvata korut vielä jossain muussakin valaistuksessa. Luonnossa kivet ovat sävyiltään selkeästi erottuvia, toiset kirkkaan viileitä, toiset hämyisempiä. kaikki mielestäni erityisen kauniita. Vihreän joukkoon on livahtanut fluoriitille tyypilliseen tapaan myös violettia.

  Kiedoin kivet sterling -hopeaan ja lukoksi valitsin suuren sterlinghopeisen, osittain patinoidun filigraanilukon.
Kivet eivät ole A-luokkaa, koska niissä on sulkeumia. Toisaalta juuri sulkeumat tekevät näistä yksilöistä mielenkiintoisia. Käännellessä kivet välkkyvät sisäistä kauneutta :)

Cerea

 

 Lämpöä riittää ja luonto herää eloon taas ihan pikavauhtia. Joka kevät se tuntuu vaan yhtä  ihmeelliseltä. Vasta vähän aikaa sitten lumen alta paljastunut harmaan paljas maa muuttuu taikaiskusta tuoksuvaksi kevätkukkien ja sitruunaperhosten täyttämäksi puutarhaksi.

  Maiseman muuttuminen innoitti minut suunnittelemaan korun, Cerean, joka sai nimensä antiikin rooman myyttiseltä Ceresiltä, maaperän ja  kasvillisuuden, erityisesti viljan, jumalattarelta. Ceres edusti roomalaisille luovuutta ja uudistumista, sillä hän herätti maassa ehkä kauankin odottaneet siemenet eloon ja suojeli kehittyvää kasvillisuutta. Eipä siis ihme, että häntä pidettiin myös äitiyden symbolina. Ceresiä juhlittiin huhtikuussa, tanssimalla viljapeltojen ympäri näyttävissä ja varmastikin aikamoisen riehakkaissa kulkueissa. Rituaali takasi tulevan satokauden onnistumisen.

 Cerea-koru kertoo siemenen matkasta kohti muodonmuutosta. Mietin korua tehdessäni paitsi kasvimaailman pieniä ihmeitä, myös niitä ajatuksia, ideoita ja unelmia, jotka joskus voivat odottaa vuosiakin itääkseen ja tuottaakseen hedelmää.

 Korun ainesosat : soocho-jade, sininen säröakaatti, serpentiini, turmaliini, prasioliitti, swarovskin kristalli, balinhopeiset helmet ja riipus, jyvänmuotoinen balinhopeinen lukko, sekä sterling-hopeiset helmihatut ja suojushelmet, sekä moninkertainen korusiima.
Nuo suurimmat swarovskin kristallihelmet ovat vanhoja, vähän jo pinnaltaan kuluneita. Mielestäni pieni kulunut yksityiskohta sopi tämän korun tarinaan kuitenkin hyvin, sillä voihan pikkuisen kolhiintunut jyväkin (tai se pitkää talviunta uinunut, jo vähän rispaantunut haave) olla äkkiä alku jollekin uudelle.