Meitä hellii maailman ihanin ulkoilusää!
Kävelyretkeni seuraili harmaantuneen, loppumattoman pitkältä tuntuvan aidan viertä. Mieleen tulivat omat raja-aitani... Jotakin varten ne olen aikanani pystyttänyt, ehkäpä tarvinnutkin... Mietin, että olisi taas aika tehdä jonkinlainen päivitys sen suhteen, tarvitsenko oikeasti niitä kaikkia vai voinko heittää ainakin pari kolme pahiten lahonnutta aidanseivästä pois uusien ajatusten ja ideoiden tieltä.
Tuntuu siltä, että todelliset, elämääni pahiten vaikuttavat esteet pystytän itse. Usein ne ovat täysin näkymättömissä, maastoutuneet vaikkapa järkevältä kuulostavan 'realismi' sanan taakse.
Kotiin tultua soi tämä tuttu, raikas sävel, hieman maustettuna. Biisiä ei voinut tällä kertaa upottaa, joten: klik.
~~~~~~~~~~~~~~~~~~
I took a walk in fresh air along an old, beautiful barrier. While walking, I started to think about my own fences that affect my life.. Why and by whom were they built.
I think that the most important barriers in my life are the ones I build myself. They are very difficult to detect: too often I glaze them with a simple and so easy word to say : 'realism'.
Today's music is my soul food. a Familiar tune with some spice: klick.
Ihanaa helmikuun alkua toivotellen!
Have a very happy february!
