Avventure, sattumia

Korun nimi tulee italian sanasta  'avventura',  suomeksi sattuma tai vahinko. Sana hypsähti esiin kun pengoin helmilaatikoitani löytääkseni seuraa muutamalle tilauskorusta jäljelle jääneelle purppura-akaatille ja ruusukvartsille, jotka vihdoin halusin pois laatikon pohjalta. Koruun tuli paljon 'sattumia'. Yksittäisiä, eri projekteista yli jääneitä helmiä, jotka löysivät toisensa tässä korussa.

Sattumista mieleeni muistui käsite 'onnellinen sattumaherkkyys' (engl. serendipity). En muista nyt käsitteen  tarkkaa märitelmää, mutta kyse on halusta löytää ratkaisuja ja mahdollisuuksia aivan yllättävistä,  joskus jopa vähän järjenvastaisista tilanteista. Sattumista, joihin kaikki törmäävät varmasti  päivittäin. Minua tuo ajatus kiehtoo jostain syystä ihan suunnattomasti... Löytää ratkaisu tai uusia suuntia täysin odottamattomilta tahoilta, juuri kun luuli käyttäneensä sen viimeisenkin oljenkorren.. Tai kun  vastaan tulee tilanne, jonka on tottunut hoitamaan aina sillä samalla hyväksi katsomallaan tavalla, eikä tapa yhtäkkiä enää toimikaan...

 Kaulakoruun etsiytyi  ruusukvartsia, purppura- ja säröakaattia, serpentiiniä (jota uudeksi jadeksikin kutsutaan), Swarovskin kristalleja, turmaliinia, granaatteja, ametriinia ja varaston tällä erää viimeinen hopeahelmi. Erilaiset välihelmet ovat kaikki hopeoitua  korumetallia, muut metalliosat balin hopeaa ja sterling-hopeaa. Dream-amuletti muistuttaa siitä, että onnellinen sattumaherkkyys vaatii toimiakseen hieman unelmointiakin. Riipuksen kiinnityssysteemi täytyy uusia tai  riipuspidikettä on  'muokattava', minkä jälkeen koru todennäköisesti hyppii laatikkoon odottelemaan Joulua tai jotakin muuta kivaa :).

Palasin kaupunkiin, joten ulkokuvauksista täytyy taas luopua. Pääsin kuvaamaankin nyt niin myöhään, että jouduin ottamaan kirkasvalolampun avuksi. Kuvista tuli oudon kalseita. Valkotasapaino petti, enkä jaksa näitä nyt enää säädellä.  Täytyy kuvata koru uudelleen huomenna päivänvalossa.
Mitenkähän kuvaukset onnistuvat sitten, kun syksy ja pimeys toden teolla iskevät.

Edit. Sain vihdoin aurinkokuvatkin otettua. Ja samalla huomasin, että tuon riipuspidikkeen koukut mahdollistavat renkaan liikkumisen vapaasti, eivätkä näy korua käytettäessä, joten enpä ala turhaa tuota enää vääntelemään.

Tails on fire

Purin eilen pitkän ja värikkään kaulanauhan ja sain taas innokkeen leikitellä vähän värien kanssa. Olen pitänyt aina vahvan oranssinkeltaisen ja violetin yhdistelmästä, vaikka en sitä koskaan missään käytäkään. Juuri nyt, syyskesällä, tämän vahvan väriparin voi tavata tienpientareilla ja rannoilla, missä  rantakukka ja rantakuisma kukkivat rinnakkain. Näkymä on aina yhtä säväyttävä :). Päätin kokeilla väriparin toimivuutta tämän päiväisessä  rannekorussa.

 Koru on  testailukappale muutoinkin kuin väriensä puolesta. Tein ensin pätkät shaggy-ketjua, johon lisäsin materiaalia korupiikeillä sen kummemmin miettimättä. Ketjuosien välissä on muutama linkitetty ametisti ja puristettu meripihkakimpale ja päädyissä papuketjua. Korupiikeissä ametistia, vuorikristallia ja kordieriittia, puristettua meripihkaa sekä Swarovskin kristalleja (fire opal). Metalliosat ovat kaikki hopeoitua korumetallia, mikä omalta osaltaan aina helpottaa tällaisten 'kokeilujen' tekoa, koska huolta hopean hukkaanmenosta ei ole. Testaus tuottaa ehkä myöhemmin jotakin, johon sitä hopeaakin voi käyttää. Tämäkin versio tosin asettuu ranteeseen jo ihan hyvin.