Jotain pientä

Tänään aioin saattaa jo kauan suunnitelmissa olleen  kaulakoru-idean valmiiksi. Yritys oli ihan hyvä. Koru oli kiinnittämistä vaille valmis kun laskin sen 'lepäämään' ja menin keittämään kahvit. Palattuani korun ääreen huomasinkin, että eihän siinä ollutkaan yhtään haihtuvaistakaan siitä ajatuksesta, mihin pyrin. On se vaan hassu juttu tämä korujen värkkääminen... ei siinä muu auttanut kuin koru purkuun :). Siinä vaiheessa koko korutarvikekalustoni oli levitetty pitkin keittiötä ja vähän olohuonettakin, joten olihan minun 'pakko' saada edes jotakin aikaan ja kuvattua, olisipa se sitten mitä tahansa.  Löysin nämä viistehiotut säröakaatit ja tein pienen rannekorun.   Korussa on akaattien lisäksi myös kaksi fluoriittisydäntä. Kaikki metalliosat ovat hopeoituja.

 Akaattien kauneuden tajusin oikeastaan vasta korua kuvatessa. Vesivärimäisiä sävyjä ja läpikuultavaa herkkyyttä.. auringossa ne suorastaan loistavat. Yllätyin ihan oikeasti. Lokerikossaan näyttivät niin tummilta ja opaakeilta.

Iltapäivä juurilla

 Koruntekoharrastukseni alkuvaiheessa en ollut mitenkään erityisen tietoinen korukivien tai muidenkaan korumateriaalien  laatueroista  - siis siitä, minkälaiset matskut kelpaavat ostettaviksi ja mitkä taas kannattaisi jättää mieluummin sinne puodin hyllyyn. Sitä vaan näki jotain kaunista - ja osti sen.  Lähetyksen saavuttua  sitten näki, mitä olikaan hankkinut. Useimmiten tarvikkeet olivat  ihan kunnollisia, mutta joukkoon mahtui  'muutama' penkinalustakin. Siinähän sitä sitten vähitellen oppi, että kaikki ei aina ole sitä, miltä katalogissa näyttää, eikä hyvää valitettavasti saa halvalla..

Siksipä minulla on nyt paljon erilaatuisia kivihelmiä. Omiin koruihini ne toki kelpaavat ja päätinkin tuossa kesän alkupuolella, että en hanki mitään uutta, ennen kuin suurin osa jo hankituista helmistä ja muista korutarvikkeista on muutettu korun muotoon. Päätös on pitänyt tähän saakka melko hyvin. Ostotauko jatkunee syksyyn. Hopealankavarastoa ja muuta pientä tarpeistoa on tosin pakko kohtapuoliin  täydentää. Sen poikkeuksen itselleni suon ;).

Tämänkertainen koru sai vaikutteita Turun keskiaikaisilta markkinoilta, joilla viikonloppuna käväisin. Tarkoitus oli saada koruun hieman  kontrastia vaaleiden kivien ja pronssin naimakaupalla. Koska en tähän hätään saanut pronssin sävyyn sopivia tykotarpeita, enkä siis olisi voinut niitä edes hankkia ostolakkoni vuoksi, 'patinoin' tarvittavat osat poistamalla niistä hopeoinnin - enemmän ja vähemmän onnistuen.  Kivet ovat soocho-jadea, serpentiiniä (uusi jade) sekä prehniittiä.  Ketjun ostin joskus pronssiketjun nimikkeellä, mutta nämä metalliseokset ovat  aina vähän kinkkisiä... saattaa olla messinkiäkin. Ketjun sävy ja vahvuus olisi ehkä saanut olla hieman erilainen tähän koruun.. mutta olkoon nyt noin, kun itse korua käytän. 

Korun taustalla on isäni  perustaman kasvion sivu. Selailin kasvioita  pitkästä aikaa ja ihmettellä täytyy, miten hyvin joidenkin kasvien väriaineet säilyvät, vaikka noita minun huomaani annettuja arkistoja on säilytetty varsin huolettomasti jo vuosikymmeniä.