Namsikki

Lähdin pariksi viikoksi pois kaupungista, metsän keskelle. Asettumiseen on mennyt muutama päivä ja kun viimein avasin mukaan ottamani korutarvikeboksin, juolahti mieleen tehdä 'jotain erilaista'.  Esiin hypsähti  sydämellinen Namsikki, joka hetken mietittyään kertoi haluavansa  koralliriutoille sukeltelemaan ja niin sitten tapahtuikin.
Linkitin luonnollisen punaiset puukorallihelmet hopeoidulla kuparilla, joka mielestäni kelpaa tämän tyylisen korun materiaaliksi vallan hyvin. Namsikin uimarenkaana toimii balinhopeinen lukko. Lemmu itse on suuri, noin 4,5 cm pituinen resiininappi. Kevyenä materiaalina riipus vaati taakseen alapainotteisen tukirakenteen, jonka ansiosta se roikkuu topakasti oikeassa asennossa.
Koru on melko pitkä, sain upotettua siihen kaikki korallihelmeni. Ostin helmet ennen tätä nykyistä korallibuumia, joka tuntuu menneen jo vähän liian pitkälle. Suuret kivi- ja korutarviketukut kyllä vannovat hankkivansa ja myyvänsä vain kasvatettua korallia, mutta trendin laajuus ei voi olla vaikuttamatta laittoman korallibisneksen kasvuun. Eikä buumi näytä laantuvan vieläkään; koralli on mukana myös tämän syksyn ja ensi talven värikartoissa...

Lämpöennätyksiä on rikottu taas tänään...Namsikki ottaa uimarenkaansa ja lähtee riutalle bongailemaan komeita merilehmäuroita ja minä ... vain rannalle pötköttelemään :).

Sateen alla

Täällä odoteltiin sitä tänäänkin.  Viilentävää, kaiken raikastavaa  Sadetta, mutta ei sitä vain kuulu.. Odotellessa tekemässäni rannekorussa sadehaaveista tuli totta ;). Mereltä kuuluu ukkosen kumua ja sitten se alkaa... Suuret pisarat iskeytyvät maahan. Ilma puhdistuu, asfaltti tuoksuu. Kaupunkipölyiset linnut saavat kauan kaipaamaansa suihkun ja  sadevesilammikot täyttyvät innokkaista kylpijöistä.

Valitsin tähän koruun hillittyjä sävyjä. Haukansilmää, ukkosen sävyisssä välkehtivää labradoriittia, kordieriittipisaroita, harmaita makeanvedenhelmiä sekä swarovskin kristallia. Lintunen taitaa olla jotakin korumetallia, muut metalliosat ovat sterling -hopeaa.

Ilokseni ja hämmästyksekseni onnistuin pyydystämään pariin kuvaan hivenen labradoriitin ukkosen välkkettä... Kuvatessa tuli mieleeni taas kerran, että jotkut tuntemani henkilöt muistuttavat kovasti labradoriittia. Ensituntumalla heistä on saanut harmaan, jopa etäisen vaikutelman.. ja sitten, olosuhteiden ollessa oikeat,  tapahtuu joskus jopa yhtäkkinen muutos. Ja minä huomaan nyt eksyneeni aiheesta ...
Jospa se huomenna tulisi. Se sade :).

Muoks. Hassusti törröttövä helmihattukin on nyt paikoillaan ;)

Lisää hehkua

Kesän  lämmön inspiroimana jatkoin vielä  Hohka-teemaa. Akaattia, soocho-jadea, rutiilikvartsia ja sekä kirkasta että patinoitua kuparia. Korusta oli tulossa painava, joten päätin keventää sitä sekä painollisesti että ulkonäöllisesti tuolla takaosan ketjutuksella.

 Korun  sävyt  kuvastavat  tämän kesän ihanaa hehkua, mutta toimivat varmasti myös kesän mentyä, lämmikkeenä tulevan syksyn ja talven viimoja vastaan :).

Perhosefektejä

   

 

Ihan ensimmäiseksi on mainittava se, että 'löysin' kivilaatikossani uinuneet savukvartsit tähän koruun vieraillessani tänä aamuna täällä.

 Anian blogin sanavarmennus tökkii jostain syystä, enkä pääse kommentoimaan asiaa sinne.... (samoin on käynyt monen muunkin blogin kohdalla, sanavarmennus tökkii).

 Tein tämän korun odotellessani Hohka-kaulakoruun tarvitsemieni osasten patinoitumista uunissa. En tiedä, miten käy..tuolla ne nyt hehkuvat..sananmukaisesti :). 

Koru edustaa  pienimuotoista säihkettä kehiin -osastoa : savukvartsia, simpukankuorihelmiä, swarovskin kristallia,sterling -hopeaa, perhosia :). Lukkopesänä autotallista muinoin vohkittu teräsprikka, jonka tarkoituksena on  vähän särkeä korun blingiä, joka ei kuitenkaan nyt noissa kuvissa näy, kuvauksen  myöhäisestä ajankohdasta ja keinovalosta johtuen. Yksi ylimääräinen helmihattukin  näkyy eksyneen tuohon toisen  perhosen viereen, huomaan ma.

Hohka

  Vuosisadan helle jatkuu.
 Rannekorun tunnelma on peräisin siitä hehkuvasta lämmöstä, jota kaupunki, sen kadut, talojen seinät ja ilma luovuttavat helteisen päivän jälkeen.
 Koruun valikoitui poltetun oranssin sävyistä akaattia, muutama soochojade, jostain kätköstä löytämääni kaunista rutiilikvartsia, sekä kuparia kirkkaana ja patinoituna.  Lukoksi vääntelin ties minkälaisia kokeiluja, joiden oli määrä toistaa tuota kivien välien rengasteemaa, mutta ne väkerrykset  veivät huomiota liiaksi itseensä, mikä ei tässä korussa ollut tarkoituksena. Päädyin siis yksinkertaiseen ja pieneen ostolukkoon, joka sekin joutuu vielä vaihtoon.
Kivien väleissä olevien kuparirinkuloitten päät jätin tarkoituksella huolittelemattoman avoimiksi.

 Lähikuvassa näkyy kivoja pölyhiukkasia kivien pinnoilla. Ne varmaan voisi shopata poiskin, mutta enhän minä osaa... ensi kerralla puunauksen kautta kuvaan... :). Yläkuvassa toisen akaattituubin sävy on hassusti violettiin taittunut. Ihmeellisiä ovat kuvauskoneitten tiet...

Kolme sydäntä

Ulkosalla on nyt niin kuumaa, että vietin iltapäivää vaihteeksi sisällä muun muassa tätä jugend-vaikutteista pronssikaulakorua vääntäen. Halusin pronssin seuraksi jugendille tyypillisesti jotakin tummaa ja valinta osui fluoriittiin, jonka sävy näyttää vielä tummenevan tuossa pronssin vierellä, ehkä jo vähän liikaakin.   Art nouveau-nmellä myyty vintaj-riipus sai seurakseen alennuksesta hankitut, vähän vaaleammat fluoriittisydämet.


 Kyllähän jugendissa käytettiin paljon myös vaaleita sävyjä.. mutta tällä kertaa tällä tyylillä...

Jotain pientä

Tänään aioin saattaa jo kauan suunnitelmissa olleen  kaulakoru-idean valmiiksi. Yritys oli ihan hyvä. Koru oli kiinnittämistä vaille valmis kun laskin sen 'lepäämään' ja menin keittämään kahvit. Palattuani korun ääreen huomasinkin, että eihän siinä ollutkaan yhtään haihtuvaistakaan siitä ajatuksesta, mihin pyrin. On se vaan hassu juttu tämä korujen värkkääminen... ei siinä muu auttanut kuin koru purkuun :). Siinä vaiheessa koko korutarvikekalustoni oli levitetty pitkin keittiötä ja vähän olohuonettakin, joten olihan minun 'pakko' saada edes jotakin aikaan ja kuvattua, olisipa se sitten mitä tahansa.  Löysin nämä viistehiotut säröakaatit ja tein pienen rannekorun.   Korussa on akaattien lisäksi myös kaksi fluoriittisydäntä. Kaikki metalliosat ovat hopeoituja.

 Akaattien kauneuden tajusin oikeastaan vasta korua kuvatessa. Vesivärimäisiä sävyjä ja läpikuultavaa herkkyyttä.. auringossa ne suorastaan loistavat. Yllätyin ihan oikeasti. Lokerikossaan näyttivät niin tummilta ja opaakeilta.

Iltapäivä juurilla

 Koruntekoharrastukseni alkuvaiheessa en ollut mitenkään erityisen tietoinen korukivien tai muidenkaan korumateriaalien  laatueroista  - siis siitä, minkälaiset matskut kelpaavat ostettaviksi ja mitkä taas kannattaisi jättää mieluummin sinne puodin hyllyyn. Sitä vaan näki jotain kaunista - ja osti sen.  Lähetyksen saavuttua  sitten näki, mitä olikaan hankkinut. Useimmiten tarvikkeet olivat  ihan kunnollisia, mutta joukkoon mahtui  'muutama' penkinalustakin. Siinähän sitä sitten vähitellen oppi, että kaikki ei aina ole sitä, miltä katalogissa näyttää, eikä hyvää valitettavasti saa halvalla..

Siksipä minulla on nyt paljon erilaatuisia kivihelmiä. Omiin koruihini ne toki kelpaavat ja päätinkin tuossa kesän alkupuolella, että en hanki mitään uutta, ennen kuin suurin osa jo hankituista helmistä ja muista korutarvikkeista on muutettu korun muotoon. Päätös on pitänyt tähän saakka melko hyvin. Ostotauko jatkunee syksyyn. Hopealankavarastoa ja muuta pientä tarpeistoa on tosin pakko kohtapuoliin  täydentää. Sen poikkeuksen itselleni suon ;).

Tämänkertainen koru sai vaikutteita Turun keskiaikaisilta markkinoilta, joilla viikonloppuna käväisin. Tarkoitus oli saada koruun hieman  kontrastia vaaleiden kivien ja pronssin naimakaupalla. Koska en tähän hätään saanut pronssin sävyyn sopivia tykotarpeita, enkä siis olisi voinut niitä edes hankkia ostolakkoni vuoksi, 'patinoin' tarvittavat osat poistamalla niistä hopeoinnin - enemmän ja vähemmän onnistuen.  Kivet ovat soocho-jadea, serpentiiniä (uusi jade) sekä prehniittiä.  Ketjun ostin joskus pronssiketjun nimikkeellä, mutta nämä metalliseokset ovat  aina vähän kinkkisiä... saattaa olla messinkiäkin. Ketjun sävy ja vahvuus olisi ehkä saanut olla hieman erilainen tähän koruun.. mutta olkoon nyt noin, kun itse korua käytän. 

Korun taustalla on isäni  perustaman kasvion sivu. Selailin kasvioita  pitkästä aikaa ja ihmettellä täytyy, miten hyvin joidenkin kasvien väriaineet säilyvät, vaikka noita minun huomaani annettuja arkistoja on säilytetty varsin huolettomasti jo vuosikymmeniä.

Pessi

Tarkoituksenani oli solmia nämä aurinkokiviovaalit helmisilkkiin, mutta helmien rei'ät osoittautuivat liian suuriksi ja hiukan huolimattomasti tehdyiksi, joten päädyin sitten moninkertaista korusiimaan. Koska kivinauhasta tuli  yksinään vähän alastoman näköinen, todella NUDE  ja koska ovaaleja oli pikkuisen nuukasti, päädyin jatkamaan korua vähän rouheammilla aineksilla. Punoin gun-metallista shaggy-ketjua ja  patinoin varastosta löytyneen pätkän valmista sterling-hopeaketjua. Lukoksi valikoitui suuri, hienosti patinoitu metallinappi, joka pujotetaan hopeaketjulenkkiin.
  Tästä korusta  tulikin sitten ihan yllättäen kertomus Pessipeikon ja Aurinkokeiju Illusian ensimmäisestä kohtaamisesta Pessin kotimetsässä, jonne Illusia on karannut kotoaan sateenkaaren päältä. Kaunis ja vähän haikeakin tarina löytyy Yrjö Kokon kirjoittamasta satukirjasta Pessi ja Illusia.
Edit. Tämä koru sai monta väliaikaista nimeä jostain syystä. Olkoot nyt sitten se Pessi...

Sininen

Kun sain  nuo h u i k e a n  taivaansiniset fasettihiotut jadehelmet, jouduin hetkisen jos toisenkin miettimään, minkä tyyppiseen koruun ne taipuisivat. Lopulta päätin vain korkata nauhan ja kokeilla... Pehmensin jadehelmien kirkkautta hieman utuisemman taivaan värisellä sinisellä kvartsilla ja tein yhdistelmästä  kaulanauhan. Lukon jatkeeksi tein pätkän hopeista shaggy-ketjua ja salvan vastakappaleeksi löytyi osanen vanhasta korvakorusta. Hopealeimoja en siitä löytänyt, joten materiaali jäi arvoitukseksi. Salpakin on näin ollen hopeoitua korumetallia. Koru on lyhyt, lukko yltää juuri kaulakuopan alapuolelle.
 
 Värjätyt korukivet ovat  maailmalla juuri nyt todella  in. Esimerkiksi akaatit ja nefriitti  (jota nämä taivaansiniset jadehelmetkin toden näköisesti ovat) ovat huokoisuutensa ansiosta hyvin värjäytyviä. Kivien värjääminen mahdollistaakin muotivärien käyttämisen entistä monipuolisemmin myös koruissa.. Mikäs sen mukavampaa :). Jotkin korutarvikeliikkeet tarjoavat palvelua, jossa asiakas voi värjäyttää tilamansa kivet haluamikseen. En tiedä, miten suuria erien olisi oltava ja tarjotaanko palvelua myös yksityishenkilöille, mutta hauskalta kuulostaa.. ja  mielenkiintoiselta.

VOK

 Rannekoru ja lyhyehköön tekstiilinauhaan pujotettu riipus Vuorikristallia, Onyksia ja Karneolia. Riipuksen suuri rengas on tällä kertaa hopeoitua korumetallia, muu metalli sterling-hopeaa.Karneolit ovat  lämpimän punaoransseja ja sopivat mielestäni oikein hyvin kolmikon muiden jäsenten seuraan. Ja kuvastahan sen aina sitten itsekin viimeistään huomaa, että  joku hopealanganpätkä on jäänyt viimeistelemättä..

Kesälaitumille

  Suvivirsi, koulun päättyminen ja pulppuileva ilo laitumelle pääsystä... hassua se vaan on. Vaikka omista kouluajoista on kulunut jo Iäisyys, se oikea Kesä alkaa virallisesti vasta näinä päivinä :).

   Yksinkertaisessa rannekorussa on kaunista sinistä kvartsia, sekä sterling-hopeaa.  Pientä extraa peruskoruun tuovat helmien välillä olevaan 'solaan' lisäämäni sterling-hopeiset, mukavasti kilisevät renkaat.

  Kilikuva on peräisin  Martti Haavion Iloisesta eläinkirjasta.

  Toinen koru jäi sitten kuvaamatta pattereiden tiltattua kesken kaiken...

Retroa kaulalle

  Aiemmin tekemäni Retro!-rannekoru sai vihdoin seuraa kaulakorusta ja vielä kokeiluvaiheessa olevista korvakoru-systeemeistä.
Karneolia, vuorikristalliruusuja, suupuhallettua lasia ja  hopeaa.
Riipuksen virkaa tekevä suurehko vuorikristallinugetti on papukaijalukollinen ja näin ollen  helposti irrotettavissa. Samaa irrotettavuutta ja osien vaihtelumahdollisuutta kokeilin myös korvakoruissa. Ajatuksena on, että korun osia (moduuleita) voi  lisäillä ja yhdistellä toisiinsa mielensä ja päivittäisen värimaailmansa mukaan. Kokeilukoruissa osien kiinnitys tapahtuu pienillä papukaijalukoilla. Sopivaa kiinnitys-systeemiä täytyynee vielä miettiä..

  Kuvat on taas otettu pimeällä, kirkasvalolampun avulla. Eikä sekään oikein riittänyt.

Vuorikristallia

  Vuorikristallia ja hopeaa kaula- ja korvakoruina. Isommat kivet ovat rouheasti leikattuja, parin sentin mittaisia, puhtaimpia ja kirkkaimpia vuorikristallihelmiä joita olen nähnyt. Rakensin lyhyehkön, noin 45 cm pituisen kaulakorun niin, että suurimmat kivet asettuvat korun eteen, kera muutaman kauniisti koristellun sterling-hopearenkaan. Niskaa kohden korun rakenne kevenee hivenen pienemmillä vuorikristalleilla. Korun takaosassa on kolminkertainen säätöketju ja pienehkö rapulukko. Kiinnitin hopearenkaat tukevilla hopeoiduilla linkeillä, joidenlaisia toivoisin löytäväni myös hopeisina. Tai sitten on vain  ryhdyttävä takomaan....
Korvakoruista halusin tällä kertaa pitkät, riippuvan osan pituus on yli 6 cm.
Kaikki metalliosat ovat sterling-hopeaa, lukuunottamatta noita hopeoituja linkkejä.

Metsän viileydessä

 Tämä ja viime viikko ovat olleet niin tuskastuttavan kuumia täällä kaupungissa, että kaipaan jo metsään.  Siellä on  ihmeellisen viileää jopa helteisimmälläkin säällä, puiden lehvästön leikatessa auringon kuumimman poltteen pois. Omia aikojaan kasvaneessa metsässä on satumainen tunnelma...Hieman hämärää, viileää ja hiljaista. Siellä hetken oltuaan palaa  paahteeseenkin taas mielellään. Virkistyneenä ja levänneenä.

  Rannekorussa käyttämissäni fasetoiduissa fluoriiteissa väikkyvät metsän hämyn sävyt. Otin kuvat ilta-auringossa, joka leikkasi osan hienoista sävyeroista pois. Täytynee kuvata korut vielä jossain muussakin valaistuksessa. Luonnossa kivet ovat sävyiltään selkeästi erottuvia, toiset kirkkaan viileitä, toiset hämyisempiä. kaikki mielestäni erityisen kauniita. Vihreän joukkoon on livahtanut fluoriitille tyypilliseen tapaan myös violettia.

  Kiedoin kivet sterling -hopeaan ja lukoksi valitsin suuren sterlinghopeisen, osittain patinoidun filigraanilukon.
Kivet eivät ole A-luokkaa, koska niissä on sulkeumia. Toisaalta juuri sulkeumat tekevät näistä yksilöistä mielenkiintoisia. Käännellessä kivet välkkyvät sisäistä kauneutta :)

Cerea

 

 Lämpöä riittää ja luonto herää eloon taas ihan pikavauhtia. Joka kevät se tuntuu vaan yhtä  ihmeelliseltä. Vasta vähän aikaa sitten lumen alta paljastunut harmaan paljas maa muuttuu taikaiskusta tuoksuvaksi kevätkukkien ja sitruunaperhosten täyttämäksi puutarhaksi.

  Maiseman muuttuminen innoitti minut suunnittelemaan korun, Cerean, joka sai nimensä antiikin rooman myyttiseltä Ceresiltä, maaperän ja  kasvillisuuden, erityisesti viljan, jumalattarelta. Ceres edusti roomalaisille luovuutta ja uudistumista, sillä hän herätti maassa ehkä kauankin odottaneet siemenet eloon ja suojeli kehittyvää kasvillisuutta. Eipä siis ihme, että häntä pidettiin myös äitiyden symbolina. Ceresiä juhlittiin huhtikuussa, tanssimalla viljapeltojen ympäri näyttävissä ja varmastikin aikamoisen riehakkaissa kulkueissa. Rituaali takasi tulevan satokauden onnistumisen.

 Cerea-koru kertoo siemenen matkasta kohti muodonmuutosta. Mietin korua tehdessäni paitsi kasvimaailman pieniä ihmeitä, myös niitä ajatuksia, ideoita ja unelmia, jotka joskus voivat odottaa vuosiakin itääkseen ja tuottaakseen hedelmää.

 Korun ainesosat : soocho-jade, sininen säröakaatti, serpentiini, turmaliini, prasioliitti, swarovskin kristalli, balinhopeiset helmet ja riipus, jyvänmuotoinen balinhopeinen lukko, sekä sterling-hopeiset helmihatut ja suojushelmet, sekä moninkertainen korusiima.
Nuo suurimmat swarovskin kristallihelmet ovat vanhoja, vähän jo pinnaltaan kuluneita. Mielestäni pieni kulunut yksityiskohta sopi tämän korun tarinaan kuitenkin hyvin, sillä voihan pikkuisen kolhiintunut jyväkin (tai se pitkää talviunta uinunut, jo vähän rispaantunut haave) olla äkkiä alku jollekin uudelle.

Mermaid's Trap eli siivilän uusi elämä vol 1

Olen jo pitkään halunut tehdä korullisia kokeiluja metalliverkoilla. Kun  löysin vanhan siivilän laatikonpohjalta, tartuin heti saksiin ja aloin leikellä ja leikitellä . Tässä ensimmäinen 'prototyyppi', jota täytyy kehitellä ja  muokata eteenpäin, kuten kuvasta näkyy. Esimerkiksi riipuksen päiden siistimiseen on keksittävä jokin keino. Kokeilin jo muutamia kikkoja, mutta mikään niistä ei toiminut.

  Metalli näyttää olevan jonkin sortin rosteria. Pyörittelin siitä sylinterin, jonka ympärille lisäsin turkooseja 4mm swarovskin kristalleja. Vanha siivilänpalanen sai siis välkehtivän tulevaisuuden :). Tästä ensimmäisesta yrityksestä tein kaulakorun hopeaketjulla.

  Riipuksen muoto alkoi jossain vaiheessa muistuttaa mertaa tai katiskaa. Tulikin mieleen, että tällaisiako helmin ja kristallein koristeltuja pyydyksiä merimiehet aikoinaan käyttivät houkutellessaan merenneitoja pauloihinsa - vai miten päin se menikään.

 Tätä korutyyppiä kehitän varmasti eteenpäin :)

Santelipuun alla

 















Tätä rannekorua tehdessä sain mielikuvan uneliaasta iltapäivästä tuoksuvan santelipuun alla jossain päin Intiaa. Vapaana vaeltelevien aasian norsujen törähdyksiä, lämpöä, tuoksuja,  ja ..rauhaa :).

   Rannekorussa on vuorikristallia, helmiäislasihelmiä, swarovskin kristalleja ja onpa joukossa muutama balinhopeinen välihelmikin. Muut metalliosat ovat sterling-hopeaa. Tällekin korulle on luvassa seuraa kaula-ja korvakorujen muodossa.

  Mikäli löytäisin sopivan sävyisiä ja suuria makeanveden helmiä,  käyttäisin niitä noiden helmiäislasihelmien sijaan. Mutta minkäs teet... vielä moisia ei ole vastaan putkahtanut.

Retro !

  Rannekoruun tuli vähän kuin  itsestään lapsuuteni 70 -luvun fiiliksiä. Tällaisena minä sen muistan :) Karneolien räiskyväinen  iiloisuus yhdistyy yllättävän luonnikkaasti vuorikristalliruusujen sekä suupuhallettujen, onttojen  lasihelmien herkkyyteen. Lisänä sterling-hopeaa helmien, ketjun ja lukon muodossa. Hopeaketju on taottu ja sopi mielestäni tämän korun tunnelmaan hyvin.  Retrostelu jatkunee tulevaisuudessa vielä ainakin niin, että teen tämän pariksi myös kaulakorun.
Ylemmän, korua kokonaisuutena esittävän kuvan otin liian vaaleaa taustaa vasten. Joutuu vaihtoon, heti kun joudan.

Etsiskelyä

  Sain hassun ajatuksen tehdä äidilleni korvakorut kruunuistutuksella. Kauniit, kauniit akvamariinitkin ovat jo valikoituneet yhden jalokiviä myyvän nettikaupan ostoskoriin, mutta ... valmiita kruunulla varustettuja korvakorupohjia ei löydy mistään, ei MISTÄÄN. Enkä minä sellaisia tähän hätään itsekään osaa tehdä, en ainakaan kursseja moiseen ole käynyt...Ehkä istutus on kuitenkin sen verran tietämystä/kommervenkkejä  vaativaa puuhaa onnistuakseen, ettei pohjia edes myydä valmiina. Mutta nyt tiedän, mitä kesällä aion oppia, kaiken muun uuden lisäksi.  Vaikka sitten sen kuuluisan kantapään kautta.

Nappaamani alppiruusun kuva ei liity tähän  aiheeseen mitenkään,  löysin sen  koneelta etsiskellessäni kuvaa tekemästäni meripihkakorusta...Täytyyhän näitä tekstejä jollakin edes korustaa ;)

Le Jardin Lime

Ihastuin tänä keväänä limen väriin ja niinpä hankin muutaman limen serpentiini-helmen (kauppanimellä uusi jade) vähän niinkuin kokeilun vuoksi. Helmistä syntyivät nämä ainakin omasta mielestäni raikkaat korvakorut, jossa fasettihiottujen serpentiinien lisäksi on valkoista akaattia, valkoista jadea, vuorikristallia, sekä swarovskin kristallia sterlinghopeisissa korupiikkeissä. Kaikissa tekemissäni korvakoruissa koukut/tapit ovat aina sterling- tai balinhopeaa, ellen toisin mainitse (esim vermeil).

Serpentiinejä jäi vielä, joten niistä syntynee vielä rannekoru korvakorujen kaveriksi.

Sulle luvannut en ruusutarhaa...

  Vietin taannoin  monen monta päivää vuorikristallisten tilauskorujen parissa. Sen jälkeen kaipasin koruiluhetkiini väriä ja vähän draamaakin. Syntyi tämä ruusuinen Drama Queen, jossa yhdistyvät purppura-akaatti, ruusukvartsi, turmaliini, swarovskin kristallit ja sterlinghopea. Lukko on suuri, kulmikas ja  balinhopeinen.

Le Jardin Rouge

  Koen korvakorujen suunnittelun yleensä vähän vaikeaksi (ehkä siksi, etten käytä niitä itse), mutta nämä syntyivät melkein kuin itsestään.  Nyt tuntuukin, että innostuttuani näitä saattaa  tulla lähiaikoina lisää... Le Jardin Rouge- korvakorut sopisivat mielestäni erityisen hyvin jonkin yksinkertaisen asun seuraksi... Ruusukvartsia, vuorikristallia, swarovskin kristallia, sekä rouheampaa turmaliinia sterlinghopeaan kiedottuna, kauniissa lehtikoristeisissa sterlinghopeakoukuissa.

Kuvasta näkyy, että kuvaustaitoni ovat vielä todella hakusessa. Otokset millon  yli-, milloin alivalottuvat.  Näillä taidoilla mennään.

Lilies

Tämä hentoinen ametistirannekoru syntyi talvella kuin muistuttamaan minua siitä, että ihan pian pienen pienet helmililjat nostavat syvän violetit nuppunsa lumen alta ja julistavat kevään koittaneen.  Korussa on ametistia, vuorikristallia ja sterlinghopeaa. Koru lähti lahjaksi sisarelleni.

Fluoriittia

Fluoriitin hempeitä sävyjä. Tein ja kuvasin rannekorun jo viimesyksynä. Fluoriitti on nykyisin yksi lempikivistäni, vaikka vierastin sitä syystä tai toisesta tosi pitkään. Kivi on todella hauras. Muutama kaunis fluoriittimollukka on rikkoontunut pudottuaan melko matalalta kivilattiaan. Tämä kivi vaatii siis kantajaltaan erityistä hellyyttä. Koru on tehty itselle arkikäyttöön, joten välihelmiksi sopivat hyvin pienet lasihelmet ja sulkijaksi hopeoitu lukko.