Jotain pientä

Tänään aioin saattaa jo kauan suunnitelmissa olleen  kaulakoru-idean valmiiksi. Yritys oli ihan hyvä. Koru oli kiinnittämistä vaille valmis kun laskin sen 'lepäämään' ja menin keittämään kahvit. Palattuani korun ääreen huomasinkin, että eihän siinä ollutkaan yhtään haihtuvaistakaan siitä ajatuksesta, mihin pyrin. On se vaan hassu juttu tämä korujen värkkääminen... ei siinä muu auttanut kuin koru purkuun :). Siinä vaiheessa koko korutarvikekalustoni oli levitetty pitkin keittiötä ja vähän olohuonettakin, joten olihan minun 'pakko' saada edes jotakin aikaan ja kuvattua, olisipa se sitten mitä tahansa.  Löysin nämä viistehiotut säröakaatit ja tein pienen rannekorun.   Korussa on akaattien lisäksi myös kaksi fluoriittisydäntä. Kaikki metalliosat ovat hopeoituja.

 Akaattien kauneuden tajusin oikeastaan vasta korua kuvatessa. Vesivärimäisiä sävyjä ja läpikuultavaa herkkyyttä.. auringossa ne suorastaan loistavat. Yllätyin ihan oikeasti. Lokerikossaan näyttivät niin tummilta ja opaakeilta.

Kommentit

  1. Akaatit ovat minunkin suosikkikiveni, säröakaatit aivan HUUTAVAT nimeäni aina kun niitä näen ja tulee sellainen pakkopakkopakkopakko-saada tunne. Mutta kun niitä saan, ihailen niitä vain, olen koruja kyllä tehnytkin, en vain tahdo haaskata niitä, ellei parempia ideoita synny ;) Ja tuossa korussa olevat säröakaatit, varsinkin sininen ja lila puhuttavat minua herkkyydellään.

    VastaaPoista
  2. Niinpä, Ninni... Nämäkin kaunistukset lojuivat ihan turhaa laatikossaan..

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kommenttisi on päivän ilo! Kiitos :)
.