sunnuntai 21. joulukuuta 2014

Rauhallista joulunaikaa!


 Toivotan kaikille Korun ajan lukijoille ihanaa, rauhaisaa joulua!

*
Kuten joku ehkä on saattanut huomatakin, on täällä korublogissani ollut tänä syksynä hiukan hiljaisempaa. Joskus on aika korujen - toisinaan ajan vievät muut haasteet ja harrastukset. 
Ensi vuonna uusin innoin korujen maailmaan, se olkoon pieni uudenvuodenlupaukseni! 



torstai 13. marraskuuta 2014

Rosetta - kapussikokeiluja ja siemenhelmiä


Tuhannet siemenhelmet kieppuivat iltaisin uniin kun sain innon saattaa tämän Rosetta-riipuksen vihdoin viimein valmiiksi...


Yritän löytää sopivia tekniikoita, joilla muuttaisin kauniita korukivikapussejani
koruiksi. Tässä yksi mahdollisuus. Paljon ompelua, purkamista... Paljon erilaisia siemenhelmiä, metreittäin korusiimaa. Parhaimmillaan taiteilin yhtä aikaa kahdenkymmenen langan kanssa ja yritin estää niitä sotkeutumasta toisiinsa.  Mutta kivaa oli! Loppuvaiheessa aloin leikitellä kirkkaiden korallihelmien kanssa, kun huomasin että koru kaipaa vielä 'pientä pilkettä ja huumoria'...
Koru on lyhyt: kokonaispituudeltaan yhdeksänsenttinen riipus asettuu kaulakuopan alle. 


Korun keskuksena on käärmeennahkajaspis, lisänä siemenhelmiä, granaattisiruja ja oranssinpunaista korallia. 
Nimensä koru sai kaukaiselle komeetalle yli kymmenen vuotta avaruudessa matkanneen Rosetta-luotaimen mukaan (luotain saavutti päämääränsä eilen illalla, samoihin kellonlyömiin valmistui tämä korukin). Rosetta jää seuramaan komeetan pyrstön kehittymistä sen pikkuhiljaa lähestyessä aurinkoa... 




Koru jää kotiin, omaan ja lähipiirin käyttöön.


Seuraavassa korupostauksessa hyppäänkin sitten vähän vaaleampiin tunnelmiin.

Edit.: 3.12. Enpäs hyppääkään, sillä vaalean korun toteutusta pitää vielä mietiskellä ja tuumiskella.
Karneolia tulossa, jossain muodossa. Tälläst tää on ;)


keskiviikko 29. lokakuuta 2014

Korukivet: kivettynyt puu

Tällä kertaa tuon blogin  korukivikokoelmaan yhden luonnon muotoiluihmeistä; kivettynyt puu ei itseasiassa ole puuta lainkaan, vaan kvartsiryhmään kuuluvaa kiveä, joka on korvannut aikojen kuluessa sedimentteihin uponneen puun osat ja solukot. 
Puuaineksen korvautuminen mineraaleilla tapahtuu erittäin hitaasti ja hienovaraisesti niin, että parhaimmillaan puun syytkin ovat vielä näkyvissä.  Puun tuntu ja henki ovat läsnä. Vaikutelmaa korostaa näissä kuvissa näkyvässä kapussissa vielä se, että kiven väri toistaa puun luonnollisia sävyjä. Kivettynyt puu voi olla nimittäin myös  keltaista, sinistä ja punaistakin, riippuen siitä, mistä mineraalista se on muodostunut.  

Kiviaines voi olla jaspista, kalsedonia tai opaalia. Tämä yksilö näyttää hyvin jaspismaiselta. Kivettyneen puun kovuus on kvartseille ominaisesti suuri, 6,5 -7 Mohsin asteikolla.  

Kiviterapian mukaan kivettyneellä puulla on vahva yhteys luontoon, erityisesti maaperään. Se toimii siis henkisesti maadoittavana, rauhoittavana kivenä. Sen sanotaan vähentävän pelkoja ja hermostuneisuutta,  lisäävän hyvinvoinnin tunnetta ja rentoutta. Tämä kivi auttaa kantajansa näkemään metsän puilta; huomaamaan elämän tärkeät asiat. Fyysisellä puolella kivettyneen puun sanotaan hoitavan luita ja helpottavan selkävaivojen ja altzheimerin oireita.

****

Pikkuisen vielä muita kuulumisia korurintamaltani:  Koruja on tekeillä useampiakin, mutta olen rakentanut niitä kuin Iisakin kirkkoa. Uusin kokeilu valmistuu kohtapuoliin... 

Ja vielä erityiskiitokset: vaikka koruntekotahtini on ollut viime aikoina kovin hidas, on ihanaa huomata että olette pysyneet kaikki nämä kuukaudet lukijoinani. Sydämellinen kiitos siitä! 



tiistai 14. lokakuuta 2014

Nauhallinen syksyä


Tein jokin aika sitten vihreästä pitävälle äidilleni pitkän pitkän helminauhan, joka on jostain syystä jäänyt kuvaamatta ...


En ole pitkään aikaan tehnyt mitään tällä tavoin: ladoin erilaisia ​​makeanveden helmiä vaijeriin ja väliin metalliset välihelmet. Nauha on 115 cm pitkä, joten korua voi pitää kaulalla jopa kolminkertaisena. Koru onkin valmistumisensa jälkeen ollut monessa mukana.


Kuvien värisäätö meni kertaa mutu-tuntumalla. Olen minulle tuntemattomalla koneella, jonka näyttö toistaa värit jotenkin hassusti ... 

25.10: pääsin vihdoin omalle koneelle ja kauhistuin, nauroinkin, minkälaista tekstiä tuolla käyttämälläni 'tuntemattomalla koneella' sainkin aikaan. Miten ihmeessä se voi olla ylipäätään mahdollista, että kone lisäilee itse sanoja lauseisiin, myös yksi englanninkielinen sana oli livahtanut joukkoon. Nähtävästi kone on automaattisesti kääntänyt tekstin ensin englannin- ja sitten suomenkielelle. Tuntemattomia ovat bittien tiet! En taida edes uskaltaa kurkkia, miten kirjablogini jutut ovat kirjautuneet...



*
Toivottelen miellyttävää Ja värikästä viikonjatkoa!

PS: suuren roskapostitushyökkäyksen vuoksi muutin kommenttien valvontaa siten, että kommentteja voivat tällä hetkellä lähettää vain henkilöt, joilla on google-tili. Pahoitteluni! 

sunnuntai 5. lokakuuta 2014

Korukivet: malakiitti

Voimakkaan vihreää, hiottuna erikoisen raidallisuutensa paljastavaa malakiittia syntyy maaperässä kuparimalmien muuttumistuloksena.  Malakiitin nimi juontaa kreikankielen salasta 'malakos', joka tarkoittaa pehmeää. Kovuudeltaan kivi kylläkin asettuu korukivien keskikastiin ja hioutuu hyvin, mikä on yksi syy siihen että juuri tätä kaunista kiveä on käytetty ja yhä edelleen käytetään monien hienostuneiden koriste-esineiden ja  korujen raaka-aineena.


 Näissä kuvissa esittelen hieman erikoisemmin viimeistellyn malakiitin. Normaalisti kivi hiotaan mahdollisimman sileäksi, jotta sen kuviointi tulisi esiin, mutta tässä kiven pinta on jätetty rouheaksi (engl. druzy). Minulle tuli salamannopea flash back lapsuuteen nähdessäni  tämän kiviparin: muistin äitini pronssisen, 1970-luvulla tehdyn kaulakorun, jonka koristuksena on rouheaksi jätettyä malakiittia.  Ihailin korua jo silloin lapsena aivan mielettömästi, erityisesti sen huikeaa vihreää sävyä ja valon leikkiä kiven rosoisella pinnalla.



Malakiitti oli yksi muinaisten egyptiläisten käyttämistä koru- ja koristekivistä. Kivi liittyy läheisesti egyptiläisten jo hyvin varhaisessa historiassaan palvomaan taivaanjumalatar Hathoriin, jota kutsuttiin myös tähtien jumalattareksi. Hathor edusti  Faaraoiden egyptissä äitiyttä, iloa, musiikkia, tanssia, rakkautta ja romatiikkaa...
 Jumalatar yhdistettiin tuon kaiken muun hyvän ohella myös turkoosiin, malakiittiin, kultaan ja kupariin. Hän oli kaikkien näiden arvokkaiden materiaalien valtiatar.

Kiviterapiassa malakiitin sanotaan olevan rauhoittava ja henkistä energiaa maadoittava kivi, auttavan unettomuudessa ja synnytyksissä, helpottavan astman oireita. 


maanantai 29. syyskuuta 2014

Tähtikirkkaita iltoja


Syksyn korukauden avaus - jälleen kerran helmikorujen muodossa. Tällä kertaa helmet ovat tummia, sellaisia, joita olen pitkään etsinyt ja  viimein löysin. Oli pakko avata nauha heti ja ottaa hopeat esiin. 


Mitään muuta eivät kauniit helmet vierelleen tarvinneetkaan, kaksi hopeatähtöstä vain ilmestyi iltataivaan tummaan koruun tuikkimaan. Syksyn tuntee siitäkin: tähdet näkyvät nyt paremmin kuin vaaleina kesäöinä. 

Muistan: tein 'Tähtikirkas'- helmikorusetin viime syyskaudella. Se oli vaalea, miltei valkoisista helmistä kiedottu. Tästä taisi tulla sen tumma iltasisar...


  Ja huomaatteko: vasta kuvat paljastivat minulle, että yksi tuossa korun keskellä olevista helmistä on aivan tavattoman himmeä. Vaihdan helmen kiilloltaan moitteettomaan ja otan korusta uuden kuvan huomenna päivänvalossa. Hassua, että en huomannut asiaa korua tehdessäni. 

***
Edit 30.9.: No niin, nyt on helmi uusittu, he kaikki loistavat nyt yhtä kirkkaina:




Rannekorun pituutta voi säätää 17 -21 cm välillä. Värjätyt makeanveden helmet ovat suhteellisen kookkaita; 9-10 mm. Korujen muut osat ovat sterling -hopeaa. 
Korvakorujen roikkuvien osien pituus: 16 mm. 
Korusetti on vapaa ja löytyy pienen korukaupan puolelta.


sunnuntai 14. syyskuuta 2014

Korukivet: imperial-jaspis

Pitkästä aikaa päivittelen tätä pientä korukivisarjaani. 
Nyt rasiasta halusi esille erikoinen imperial-jaspis, jota jotkut kutsuvat myös vieläkin korkea-arvoisemmalla nimellä 'Royal Imperial Jasper'


Imperial-jaspiksen tunnistaa  vyöhykkeittäin kasvavasta pintakuviosta, joka tuo minulle mieleen revontulet - jotakin kääpämäistäkin siinä voi nähdä. Kiven väritys vaihtelee: olen nähnyt punertavia, sinertäviä ja vihreäkuvioisia 'imperialeja'.
Joskus olen törmännyt puodeissa imperial-jaspiksina myytäviin kiviin, jotka ainakin minusta ovat vaikuttaneet pikemminkin impressio-jaspiksilta... Nimet sekoittuvat herkästi. 



Imperial-jaspiksen kerrotaan suojaavan kantajaansa hyvin voimakkaaltakin negatiivisuudelta ja tasoittavan tunneheilahteluja. Kivi vähentää pelkoa ja epävarmuutta, auttaa näkemään pyhyyttä myös arkielämässä ja yhdistää ja sielun, mielen ja ruumiin voimia.  Ja kuten muidenkin jaspisten, imperialin sanotaan olevan yleisominaisuuksiltaan tyynnyttävä ja rauhoittava.


Viime päivät ovat olleet sen verran huisketta täynnä, että uutta korua pukkaa blogiin vasta ensi vikolla. Olisikohan pitänyt sivellä enemmältikin tuota rauhoittavaksi sanotun jaspiksen kaunista pintaa, saada kiire pois ;)

Siihen saakka: aurinkoisia päiviä alkuviikkoon! 


keskiviikko 3. syyskuuta 2014

Shibori-silkkiä ja helmikirjontaa

Huh huh, sainpas tämänkin korukokeilun viimeisteltyä, vaikka välillä jo iski epäilys... 

Ihastuin shibori-silkistä tehtyhin koruihin kesällä etsiskellessäni inspiraatiota soutache-juttuihin. Ja tietenkin halusin testata, miten sellaisen tekeminen minulta luonnistuisi.  Aluksi en edes tiennyt, mistä materiaalista on kyse ja olisiko sitä  jostain päin maailmaa saatavilla... Meni parisen viikkoa ja shibori-silkki oli luonain :)
Sitten vaan kokeilemaan.


Shibori-tekniikat ovat tällä hetkellä niitä 'uusimpia juttuja' korutaiteessa.  Itse materiaalilla on pitkä historia: shibori-silkki on kotoisin Japanista, missä sen erikoinen 'sidontavärjäys' on ajan kuluessa kehittynyt ihan omaksi taiteenlajikseen. Kangas värjätään aina käsin, niin myös tämä minun ensimmäinen, himmeästi smaragdin sävyjä hohteleva shiborini. 


Shibori on vaikeaa työstettävää. Koska tässä tehdään hommia neulan kera, yhtäkään harhapistoa ei saisi tulla, sillä ne näkyvät ohuen ohuessa materiaalissa irtoilevina silkkisäikeinä . Työstin tätä ekaa kokeilua yli viikon ja harhapistoja tuli lukematon määrä. Halusin saada tämän ensimmäiseni kuitenkin ihan valmiiksi koruksi nähdäkseni kokonaisuuden. Seuraavalla kerralla tiedän paremmin: uusiksi ei todellakaan voi ottaa. 


Ensimmäiseksi tein tämän lehdykkäiskuvion, johon materiaali asettuukin kuin itsestään. Kehykset tein mentaliteetillä  'katsotaan nyt mitä tästä syntyy', eli aloin vain pistellä miyuki-siemenhelmeä toisen perään sen kummemmin miettimättä. Ompelin silkin ensin erityiselle tekstiilikorupohjalle ja sen jälkeen ompelin kokonaisuuden kiinni Ultra suede-pohjaan, joka sekin on suunniteltu erityisesti tekstiilikorujen viimeistelyyn (mukavan pehmoinen materiaali, tuntuma kuin mokkanahkassa). Yllä olevassa kuvassa korun toinen puoli näkyykin. Seuraavaan shibori-koruun on suunnitteilla nurjallekin puolelle jotakin koristetta; kirjontaa olisi kiva kokeilla tässä... 

Riipuspidikkeen tein tiilipistoilla. Nuo erilaiset helmipistot ovat muuten nekin ihan oma lukunsa, tätä korua tehdessäni tutustuin niihinkin paremmin ja heti alkoi syntyä uusia ideoita...

Seuraavaksi sitten taas ihan jotain muuta! :)


Syyskuu on alkanut. Se tarkoittaa myös sitä, että pieni korupuoti on avannut ovensa. Tänä syksynä koruharrastukseni keskittyy pitkälti uusien juttujen testailuihin, joten puodin puolelle tulee vapaita koruja seuraavien kuukausien aikana silloin tällöin. Uuden oppiminen ja kokeileminen ovat nyt niitä asioita, jotka pitävät koruntekomotivaatiota ja innostustani yllä... 

Saattaa olla, että jokin menetelmä jalostuu hyppysissäni pikku hiljaa sellaiseksi, että 'teoksia' voi hyvillä mielin lähettää myös maailmalle.

***
Toivotan ihanaa syksyn alkua! 

maanantai 25. elokuuta 2014

Testailut jatkuvat...

 - Tällä  kertaa testaillaan korutekniikoiden lisäksi myös uutta konetta: miten mahtaa uusien kuvien latailu ja värien säätö onnistua. Koneessa on win 8, joka toimii hiukan tosin kuin entisen koneeni käyttöjärjestelmä.  Uuden näytön väritkin ovat vielä lopullista kalibrointia vailla, joten kuvien sävyt voivat näyttää vielä vähän hassuilta.


Testikoruna saa toimia heinäkuussa tekemäni yksinkertainen soutache-riipuskokeilu, jota en aikonut blogiin edes tuoda, tässä kun ei ole mitään uutta siihen edelliseen riipukseen verrattuna, sävyt vain ovat toiset. 
Riipuksen keskuksena on tällä kertaa helmiäiskapussi ja mukana on myös makeanveden helmiä. Ja miyuki-helmet rimpsuilevat...
Koru jää omaan käyttöön.



Riipuspidike on tehty tällä kertaa nauhoin.  Ratkaisu toimii, sillä  koru asettuu oikein nätisti kaulalle.

***
Jokohan ensi postauksessa pääsisin siihen uuteen materiaaliinkin... 


torstai 14. elokuuta 2014

Soutache-kokeiluja, osa 2

Mielessä siinsi ajatus soutache-korvakoruista.
Tässä kokeilussa harjoittelin pienempien kuvioiden ompelua. Oli jännittävää nähdä, osaisinko tehdä niistä identtisiä...

Kokeilu onnistuikin ihan kivasti, mutta kyllä tämä tekniikka mulla vielä töitä teettää...
 Tällä kertaa käytin ompelulankana sekä nymolankaa että minulle uutta, huippukestävää Fireline-siimaa. Keskuskivinä on kymmenmilliset ruusukvartsiset kapussit. Lisänä jälleen miyuki-lasihelmiä. Riippuvien osien pituus on 30mm ja koukut, ne ovat aina sterling-hopeaa.
Korut lähtevät lahjaksi, pääsevät siis testikäyttöön :)


Seuraavassa kokeilussa onkin mukana taas ihan uudenlaista materiaalia!

Toivottelen mukavaa perjantaita!
Näkemisiin ♥



sunnuntai 10. elokuuta 2014

Soutache-kokeiluja, osa 1

Pitkän kesätauon jälkeen on taas aika palata blogipäivitysten pariin...
Lämpimät säät hellivät heinäkuussa niin, että koruja syntyi tauon aikana vähemmän kuin suunnittelin. Lisäksi aikaani veivät yllättävät sattumukset. Jotakin sentään: se ihan ensimmäinen soutache-kokeilunikin pääsi koruksi asti...

Syntyi hassu medaljonkikoru. Keskuskivenä aventuriinikapussi, lisänä laadukkaita miyuki-lasihelmiä. Kuvio on yksinkertainen: tällä oli hyvä aloittaa. Innostuin koristelemaan riipusta pienellä helmireunuksella.
 Koru on itse asiassa aika hauska, kevytkin, melkein kuin höyhentä kantaisi! Miyuki-helmiä pääsi myös ketjuun.
Koru jää omaan kokoelmaani ja käyttööni.
Huomenissa lisää...

p.s.: Palajan kotiin Turkuun pikapuoliin, mutta pieni korukauppa pysyy suljettuna vielä tämän kuukauden. Uusia vapaita koruja ei ole syntynyt, koska olen keskittynyt kokonaan näiden uusien juttujen testailuihin. Uudentyyppisten korujen on tarkoitus jossakin vaiheessa ilmestyä myös puodin puolelle.

Mukavaa kesäsunnuntaita toivotellen ♥

torstai 10. heinäkuuta 2014

Kesätauolle ihan virallisestikin...


Heipa pitkästä aikaa! Huomasin juuri, että blogi on viettänyt muutaman viikon hiljaiseloa. 
Laitan Korun ajan nyt ihan virallisestikin kesätauolle, sillä aion ottaa heinäkuussa totaalisen loman blogimaailmasta: loman aikana en päivitä toista, kirjallisuuteen keskittyvää blogianikaan.
Siirrän pienen korukaupan avautumistakin vielä viikolla eteenpäin, 11.8. saakka.

Koruja on syntynyt ja syntyy pikku hiljaa lisää, mutta ne ilmestyvät blogiin vasta elokuussa. 
Luvassa on ainakin soutachea ja pieniä kieputteluja.

Voikaa hyvin ja nauttikaa ihanasta heinäkuusta! 
Nähdään taas elokuussa

sunnuntai 15. kesäkuuta 2014

Korukivet: turmaliinikvartsi

Pitkästä aikaa korukiviä...
Tällä kertaa kameran eteen etsiytyi kaunis, läpikuultava turmaliinikvartsi


Nimensä mukaisesti kivi on kvartsin ja mustan turmaliinin yhdistelmä.

Kiviterapian mukaan turmaliinikvartsi on varsinainen tehopakkaus. Sen toinen osapuoli, kvartsi, edustaa puhdasta, positiivista energiaa ja parantavaa voimaa. Turmaliinin taas sanotaan keräävän ja kuljettavan pois negatiivista energiaa ja toimivan samalla maadoittavana elementtinä. Yhdessä ne muodostavat siis eräänlaisen kivimaailman jin ja jang-kaksikon. Kiviterapiassa  turmaliinikvartsi edustaakin syvällistä tasapainoa.

Turmaliinikvartsia on energeettisten, tasapainottavien ja suojelevien ominaisuuksiensa takia käytetty myös onnenkivenä, esimerkiksi sormuksissa ja riipuksina.

sunnuntai 8. kesäkuuta 2014

Kurkkaus soutache-tekniikkaan ja vähän puotiasiaa

Pikkuinen korupuotini sulkee ovensa kesän ajaksi ja avautuu jälleen elokuussa, 4.8. 
Kiitokset ja hyvää kesää! <3 
Blogin päivitys jatkuu kesälläkin...



Uusin innostukseni koruilun saralla on soutache-kirjonta, jota olen parhaillaan opettelemassa. 
Soutache-tekniikkaa on käytetty kirjonnassa jo 1500-luvulta lähtien. Tuolloin nauhakirjontaa käytettiin vaatteiden, huonekalujen ja monien muiden esineiden koristeluun. Ja viime vuosina soutache on valloittanut koruilumaailman.
Löysin soutache-tekniikan etsiessäni tietoa kirjotuista koruista ja kertakaikkiaan ihastuin niihin huimiin taideteoksiin, joita tällä tekniikalla on saatu aikaan!
Homma saattaa näyttää helpolta, mutta tosiasiallisesti tekniikka on hidas ja tarkkuutta vaativa. Jokainen nauhakerros ommellaan kuvioon erikseen ja tietenkin mieluummin niin, että kuviosta tulee mahdollisimman siisti ja tasalaatuinen ( ja se ei ole helppoa ;)) Mutta uskon, että kun tekniikan oppii, vain mielikuvitus asettaa rajat sille, minkälaisia juttuja tällä systeemillä voi kehitellä.

Oikeasti soutachen pohjana käytetään tätä tarkoitusta varten suunniteltua pohjamateriaalia, mutta en raaskinut käyttää sitä näissä ensimmäisissä kokeiluissa. Tämä riipusaihio syntyy siis kovetetulle kanavakankaalle.
Soutache-erikoisnauhoja etsiskelin suomalaisista käsityöpuodeista hyvän tovin ja löysinkin muutamaa väriä...  Englannista sitten löysin mukavanoloisen 'nauhatoimittajan': heidän valikoimissaan eri värisävyjä on yli yhdeksääkymmentä. Soutachella voi siis melkeinpä maalailla ;)
Hauska nähdä, mitä tästä ekasta (useaan kertaan puretusta ja uudelleen ommellusta) kokeilusta syntyy! 

Toivottelen mukavaa helluntai-iltaa kaikille blogissa pistäytyjille!



lauantai 24. toukokuuta 2014

Orkidea

Jatkoin aarrelaatikon tutkimista ja löysin nämä kauniit, viistehiotut  'Black Matrix' -kvartsit, jotka ovat odottaneet koruksi pääsyään jo jonkin aikaa...


Kvartsien kuviointi ja väritys muistuttivat niin kovasti erään (minulle nimeltä tuntemattoman) orkidealajikkeen terälehtien kuviointeja, että koru nimesi itse itsensä!  Oikeastaan ihmettelin korua tehdessäni, miksi tuon kukan kuva mielessäni väikkyi. Tajusin asian vasta myöhemmin, valmista korua katsellessani... Sen sijaan alitajunta oli 'nähnyt' yhteyden heti!

 Tein salpaosuudesta mahdollisimman kapean lukon käytön helpottamiseksi.

Koruun löytyi myös tunnelmaan sopiva, käsintaottu ja patinoitu Sterling-hopeainen salpalukko, jossa on lisämausteena mukavaa käsityön leimaa.

Ilta-aurinko sai kvartsit loistamaan

Koru on kiinni ollessaan noin 19,5 cm pituinen. Suurimmat kvartsit ovat kooltaan 12 x 10 millisiä. Mukana on myös makeanveden helmiä, Swarovskin kristallia ja yksi Balinhopeinen, patinoitu helmi  (hopeapitoisuus vähintään 92,5 %).  Muu metalli on kaikkinensa sterling-hopeaa.
Tein rannekorun seuraan yksinkertaiset korvakorut kvartsin tummimmista sävyistä. Korvakoruissa helmien koko on noin 10 x 8 mm. Rannekoru on  vapaana ja löytyy puodista sieltä hopeakorujen puolelta.

Seuraavaksi vielä  tärkeää tietoa lukosta:  Koska lukossa on kaksoiskiinnitys ja se on kovin, kovin koristeellinen, sen  kiinnittäminen ja avaaminen ranteella vaatii hiukan (noin sentin verran) normaalia enemmän tilaa. Näin salpa kulkee lukkopesän keskustan läpi mahdollisimman vaivattomasti. Otathan tämän huomioon, jos koru kiinnostaa sinua. Voin säätää korun pituutta pyydettäessä.
 Koru on mielestäni ihanteellisin hänelle, joka ei pidä aivan ihonmyötäisistä, tiukoista rannekoruista.

Varjossa helmet hohtavat hillitymmin


Toivottelen huomiseksi lämpöistä ja mukavaa kesäsunnuntaita!

perjantai 23. toukokuuta 2014

Tulossa...

Olin juuri ryhtymässä kuvauspuuhiin, kun avasin tv:n ja oih, eihän Mamma Miaa voi olla katsomatta uudelleen...
 Koska lupasin perjantaiksi jotain, laitan tähän yhden äsken napsaisemani kuvan. Ja nyt kun katselin korua tässä ruudulla, huomasinkin, että koru tarvitsee vielä 'jotain erityistä'.
Kaulakorukin saattaa syntyä, vaikkapa vain 'riipus ja ketju'-tyyliin.

Ihanaa perjantai-iltaa! :)

torstai 22. toukokuuta 2014

Kutsu tangoon


Markasiitein koristettu hopeakenkä sanoi haluavansa päästä aarrelaatikosta sinne minne kuuluukin, eli koruun, kun on kevätkin ja kaikkea! No minähän tein työtä käskettyä, etsin tanssikavereiksi makeanveden helmiä ja sterling-hopeaa. Tämä on se toinen talvella ostamistani ihanista, huolella tehdystä korkokengistä, tältä erää siis viimeinen tätä lajia.


Näistä hohtavista helmikoruista on tullut ajan saatossa minulle jonkinasteinen perinne, kuitenkin niin, että kaikissa niissä on aina jokin juju, joka erottaa ne muista, tekee niistä ainoita laatuaan. Mikähän seuraavan hopeaisen helmikorun idea voisi olla... Aihe- ja tunnelmaideoita syksyn helmikoruihin (ja miksei myös muihin koruihin) otetaan ilolla vastaan! 


Rannekorun pituus on säädettävissä  jatkoketjun avulla 17,3 - 21,5 cm välillä. Makeanveden helmet ovat 8-9mm kokoluokkaa ja muodoltaan 'boheemeja', joidenkin helmien toinen puoli on osittain tasainen. Helmien pinta on virheetön ja hohtava ja ne ovat väriltään luonnollisen helmenvalkoisia. 1mm paksuiset välirenkaat ovat kiinnijuotettuja. Lukon pituus: 13mm.  Osittain patinoidun hopeakengän pohjallinen on silattu emalilla. Jatkoketjun koristuksena on sterling-hopeinen ruusu ja Swarovskin kristalli. Korun kaikki metalliosat ovat sterling-hopeaa. Koru ei ole enää vapaa.

~~~~~~

Aioin esitellä tässä postauksessa jo vähän muutakin, mutta valmistumassa olevan korun lukko-osuus & muut koristukset mietityttävät vielä huomiseen. Tänään torstaina aion keskittyä lisäksi yhä kasvavaan, arvioita odottelevaan kirjapinooni täällä.



Kieputteluita en ole unohtanut (joskus haluaisin!). Eilinen ilta meni puolestaan mukavasti korvakoruja kirjoessa. Jokin vaan ei natsannut sitten lopullisessa vaiheessa, kun sovittelin työtä korupohjaan... Eilen sitten innostuin yhtäkkiä hirmuisesti myös helmikirjonnasta, kuinka kauniita koruja silläkin menetelmällä saisi aikaan... Olisiko viisasta keskittyä yhteen uuteen juttuun kerrallaan? Olisi tietenkin - mutta ei yhtä mukavaa ;)

Näkemisiin tällä puolella perjantaina

lauantai 17. toukokuuta 2014

Korukivet: 'Nipomo' markasiittia akaatissa

Kurkistanpas pitkästä aikaa tähänkin blogiin. Viime postauksesta on kulunut melkoisesti aikaa. Aloitetaan jälleen korukiviesittelyllä!



Tämänkertainen kaunotar onkin melkoinen harvinaisuus: kiveä on löydetty ainoastaan  Kaliforniasta, Nipomo-nimiseltä paikkakunnalta. Nykyisin löydökset ovat käyneet erään korukivisivuston mukaan entistäkin harvinaisemmiksi, koska alue, jolta tätä kiveä on pääasiallisesti saatu, on nykyisin suljettuna.  

Korukivi koostuu vaaleita sinertäviä ja punertavia sävyjä toistavasta akaatista, johon on kiven muodostuessa liittynyt pronssinhohteisia, levymäisiä markasiittikiteitä (rautasulfidia). Puhdasta markasiittiahan käytetään esimerkiksi kelloissa ja koruissa. 
Yllä olevan kuvan otin puolittain valoa vasten. Pintaa vasten katsottuna kivi näyttää patinoituneelta pronssilta.
 Ihastuin tähän kauniisti hiottuun markasiitti-akaattiin eräässä kivipuodissa niin paljon, että muutaman hetken mietittyäni ostin sen... Paketti oli odottamassa, kun tulin takaisin Turkuun :)

Kiven englanninkielinen nimi Nipomo Marcasite in Agate aiheutti miettimistä: miten tuon suomentaisi luontevasti?


sunnuntai 27. huhtikuuta 2014

Arjen kuvahaaste

Korukoppa-blogin Eija ojensi minulle mukavan arjen kuvahaasteen, jossa omaa arkea kuvataan viitenä päivänä kuvan/kuvien avulla. Joka päivä haastetaan mukaan uusi bloggaaja. Koska haaste on näinkin moniosainen, siirrän haasteen vastaamisen toiseen blogiini.  Sydämellinen kiitos mukavasta haasteesta, Eija! Minä puolestani haastan ensimmäisenä Korustamo-blogin Eilan!

Arkihaastettani voi jatkossa seurata täällä: kaisareetta-t.blogspot.fi



keskiviikko 16. huhtikuuta 2014

Herätys, Ruusunen!

Vintage Roses


Blogi on uinaillut jo pari viikkoa. Oliskohan siis jo aika päivittää...
Kevät saa hempeilemään, tartuin ruusuihin, ruusukvartsiin,näihin ihaniin kukkaissävyihin. Ilmeisesti tarvitsin tällaista nyt, kaiken sen vastapainoksi mitä maailmalla tapahtuu.


Ensin syntyivät nuo korvakorut: ihanat pikkuruiset A-luokan ruusukvartsipisaraiset saivat sterling-hopeiset ruusukoristeiset korupitimet.  Ja sitten teki mieli tehdä koruihin sointuva rannekorukin... Mukana ruusukvartsia, jadea, Swarovskin Vintage Rose -sävyisiä kristallihelmiä, vuorikristalliruusu, granaattia, yksi Swarovskin kirkas kristalliperhonenkin.



Korun pituutta voi säätää jatkoketjulla 18,3 -22 cm välillä. Korvakorujen roikkuvan osan pituus ruusuineen on 2,3 cm.  Korujen kaikki metalliosat ovat sterling-hopeaa.

Kummatkaan koruista eivät ole enää vapaana.

~~~~~~~~~~~~

Noin kuukausi sitten löysin omasta koruboksistani vintaj-lankaan kietomani rannekorun, jota olen käyttänyt siitä lähtien ahkerasti. Olen allergisuuteen taipuvainen, mistä johtuen olen hyvin tarkka siitä, mitä korumateriaaleja käytän omissa ja muille tekemissäni koruissa. Tähän saakka olen pikkuisen arastellut tehdä 'vapaita' rannekoruja muusta kuin hopeasta, sillä rannekoruthan ovat jatkuvassa ihokosketuksissa. Nyt olikin ihanaa huomata, että vintaj ei aiheuta ainakaan minulle minkäänlaisia oireita pitkässääkään kosketuksessa (itse saatan saada iho-oireita esimerkiksi jo päällystämättömillä saksilla työskentelemisestä). Toki olen tiennyt päällystetyn vintaj-kuparilangan turvallisuuden ennenkin, mutta...  Rohkaistuneena päätinkin ottaa vintaj-langan 'suuremmassa mitassa' myös rannekorukäyttöön. Lukot ja muut osat (esim mahdolliset ketjut) hankin amerikkalaisen Trinity Brass Co:n mallistosta, jonka tuotteet ovat nikelittömiä.
Ja tietenkin myös muut kuin Vintaj Natural Brass tekevät näitä ihania nikkelittömiä päällystettyjä kupari- ja messinkilankoja, joten väreissä ja malleissa on mistä valita. Monet suomalaiset koruntekijät ovat löytäneet muun muassa laadukkaiden hopeoitujen lankojen edut...

Tällä viikolla tekemäni Paju-rannekorun piti jo mennä puodin puolelle, mutta en olekaan tyytyväinen vielä... Kapeahko jatkoketjukin sotkeutuu ikävästi lukon kanssa, joten tätä täytyy vielä tuunata. Amatsoniittia ja viistehiottua vuorikristallia


Pääsiäisen jälkeen olisi ihanaa tuoda tänne jo kieputtelujuttujakin...

Mukavaa pääsiäisviikon jatkoa kaikille blogissa pistäytyville!


~~~~

Smaragdinvihreät korvakorut

Sain kuvattua nämä juhlavat korvakorut ennen kuin lähetin ne matkaan viime viikolla, kiitos ihanien valoisten päivien... Korujen ma...