Rosetta - kapussikokeiluja ja siemenhelmiä


Tuhannet siemenhelmet kieppuivat iltaisin uniin kun sain innon saattaa tämän Rosetta-riipuksen vihdoin viimein valmiiksi...


Yritän löytää sopivia tekniikoita, joilla muuttaisin kauniita korukivikapussejani
koruiksi. Tässä yksi mahdollisuus. Paljon ompelua, purkamista... Paljon erilaisia siemenhelmiä, metreittäin korusiimaa. Parhaimmillaan taiteilin yhtä aikaa kahdenkymmenen langan kanssa ja yritin estää niitä sotkeutumasta toisiinsa.  Mutta kivaa oli! Loppuvaiheessa aloin leikitellä kirkkaiden korallihelmien kanssa, kun huomasin että koru kaipaa vielä 'pientä pilkettä ja huumoria'...
Koru on lyhyt: kokonaispituudeltaan yhdeksänsenttinen riipus asettuu kaulakuopan alle. 


Korun keskuksena on käärmeennahkajaspis, lisänä siemenhelmiä, granaattisiruja ja oranssinpunaista korallia. 
Nimensä koru sai kaukaiselle komeetalle yli kymmenen vuotta avaruudessa matkanneen Rosetta-luotaimen mukaan (luotain saavutti päämääränsä eilen illalla, samoihin kellonlyömiin valmistui tämä korukin). Rosetta jää seuramaan komeetan pyrstön kehittymistä sen pikkuhiljaa lähestyessä aurinkoa... 




Koru jää kotiin, omaan ja lähipiirin käyttöön.


Seuraavassa korupostauksessa hyppäänkin sitten vähän vaaleampiin tunnelmiin.

Edit.: 3.12. Enpäs hyppääkään, sillä vaalean korun toteutusta pitää vielä mietiskellä ja tuumiskella.
Karneolia tulossa, jossain muodossa. Tälläst tää on ;)


Kommentit

  1. Hurjan paljon työtä, mutta on myös HURJAN nätti!!! Tykkään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sirpa :)

      Kyllä tämä pikkuisen työtä tietysti vaati, mutta sainpa lopulta valmiiksi asti. Seuraava koru taitaa olla vähän samaa luokkaa työmääränsä suhteen...

      Poista
  2. Todella, todella upea, ja vielä lempiväreissäni. Voisin kuvitella pitäväni tuota Linnan juhlissa, jos tuo olisi minun ja olisin kutsuttu :) Olen kovasti ihastellut tuollaisia koruja, mutta luulen, että hermo menisi jos itse yrittäisin tehdä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. sole, kiitos :)

      Tästä tuli pikkuisen juhlavakin, kyllä. Yritinkuitenkin rikkoa hiukan juuri tuota korun vakavuutta ja 'juhlavuutta'...

      Minua itseäni joskus ihan huvittaa se, että minä, joka olen luonteeltani monessa asiassa hyvin, hyvin suurpiirteinen, löydän itseni tällaisten töiden parista. Jokin tällaisessa pikkutarkkuudessa sitten varmaan kiehtoo kuitenkin. Meissä on niin monta puolta.

      Poista
  3. Oi, ompa niin minunlainen, tykkään!

    VastaaPoista
  4. Noi voi sanonko mikä! Uskomaton sorminäppäryys ja pitkäpinnaisuus. Tämä näyttää kauniilta, mutta mun hermorakenne auttaisi tällaisen valmistumisessa :-D Korkea hatunnnosto!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. MiunMaun, kiitos, kiitos :)

      Niin kuin tuossa yllä solelle kerroin: en ymmärrä, mikä minua näissä pikkutarkkuuksissa viehättää, olen muutoin aika suurpiirteinen tyyppi. Ja tiedätkö, sorminäppäryyteni on olematon. Oikeasti, eli kaikkea voi tehdä, kun oikein tahtoo, huolimatta siitä, onko näppärä vai ei :)

      Poista
  5. Ihana! Siinä on saanut pipertää, helmi toisensa jälkeen, mutta upea koru syntyikin.
    Mielnkiintoinen nimi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Liplatus :) Piiperrys oli ihana ja oikea sanavalinta tähän :) <3

      Poista
  6. Ihana Rosetta :)!
    Ennenkuin luin blogia loppuun asti aattelin että liittyyköhän tää Rosetta-luotaimeen ja näihin avaruusjuttuihin mitä on nyt menossa. Ja liittyhän se :D.
    Minäkin olen tehnyt "avaruus"-koruja ja nyt olen vähän miettinyt jonkinlaista Linnunrata-korua ;).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jaana, kiitos :)

      Minä muistankin ihanat, avaruusaiheiset korusi! Jään siis innolla odottelemaan Linnunrata-korua <3

      Poista
  7. Mahtavan kaunis koru, hirmupaljon työtä vaatinut varmasti! Itsellä ei kyllä riittäis taito eikä varsinkaan kärsivällisyys :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suvi N, kiitokset kommentistasi :)
      Kärsivällisyys oli koetuksella pari kertaa tässä, mutta niinä hetkinä, kun homma ei näytä sujuvan, panen työn suosiolla syrjään ja odottelemaan. Hetken päästä juttu taas sujuu...

      Poista
  8. Upeaa, värit on ihanat ja kyllä ootkin saanut laittaa helmeä toisen viereen :-) Minun silmät ei enää tällaiseen riitä, ihailen kaikkia siemenhelmitöitä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mags, tihrustaa tässä kyllä sai. Toinen vaara näissä piiperryksissä on niska- ja hartialihasten jumittuminen, jota tätä korua tehdessä jo osasin varoa. Viime kerralla lihakset meni totaaliseen lukkoon.

      Kiitos kommentistasi :)

      Poista
  9. Wau ! todella kärsivällisyyttä ja näperrystä vaativa taidonnäyte.

    VastaaPoista
  10. Aiwan mahtawa! Hiljaiseksi vetää, on se niin upee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos, Katri :)

      Korunteko on ollut nyt pikkuisen telakalla taas, mutta pian tännekin ilmestyy taas jotain pientä uutta :)

      Poista
  11. Voi miksi minä löysinkään tänne vasta nyt... Kuljen toisinaan silmät ummessa, siksi kai... Miten taitava sinä oletkaan, sekä sanasi että kätesi luovat ihanaa taidetta <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, oih, sinä täällä :)

      Minä olen yrittänyt vähän piilotella tätä blogia tuolla toisaalla... Mut ihanaa, että käväisit tällä puolellakin. Täältä minun blogitaipaleeni alkoi, melkein viisi vuotta sitten...

      Kiitoksia ihanasta kommentistasi :)

      Poista
  12. Vastaukset
    1. Hyvä mieli, kiitos ihanasta kommentistasi :)

      Poista
  13. Rauhallista Joulua sinullekin!

    Jatkamme korujen parissa ensi vuonna. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katri, kiitos :)

      Ensi vuonna jatketaan - uusin innoin :)

      Kiitos kommentistasi <3

      Poista
  14. Riemuisaa Joulua ihanan korun tekijälle! Tuli hieman unisieppari mieleen<3

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kommenttisi on päivän ilo! Kiitos :)
.