Jotakin kuitenkin tapahtuu. Aurajoen jään alla humisee jo lupaavasti: 'Hummmm hummmm huuuuuummmmm...'
Näinä päivinä kannattaa etsiytyä jokien ja muiden vesien ääreen kuuntelemaan pehmeää, vedenalista musiikkia!
Aurajoen eteläiset törmät ovat jo suhtkoht sulia! Kevään ekat leskenlehdet ja vuokot ilmestyvät tänne ihan pian, luulen (toivon) ma.
Ne pienet hanget joita täällä vielä on, sulavat nyt vain haihtumalla. Lumen pintaa peittää pitsimäinen jäävaippa... ehkä siksikin lumi sulaa niin niiiiin hitaasti.
Toivotan mukavaa alkavaa arkiviikkoa!
Korut palaavat blogiin tällä viikolla...
April came and we are still waiting for the spring!
These pictures are taken during this weekend by the River Aura.
Enpä muista, milloin viimeksi Turun keskustan puistoissa olisi hiihdetty vielä tähän aikaan vuodesta...
Tiedän, että monet ovat tuskastuneet tähän talveen. Minusta tällaiset säät taas tuntuvat melkein kotoisilta. Vietin osan lapsuuttani pohjoissavossa, pienellä kyläkoululla ja muistojeni mukaan talvi jatkui siellä todella pitkään. Muistoihin kuuluvat uskomattoman kirkaat ja valoisat kevättalven päivät, jotka jatkuivat lumisina pitkälle huhtikuulle. Täällä etelässä 'kunnollinen talvi' on tietenkin harvinaisempi.
Taivas oli tänään ihan uskomattoman sininen. Huomenna tämä ihanuus kuulema jatkuu, joten toivotan teille upeaa ulkoilusunnuntaita!
Eilen syntyivät ensimmäiset korukokeilut jigillä. Taiteilin yksinkertaiset korvakorut ja niille koukut hopeoidusta kuparista. Langan päät piiloutuivat hopeoitujen helmien alle. Hopealangan päättelyn voisi toteuttaa nätisti toholla sulattamalla, kuten olen jossakin nähnyt tehtävän. Näitä hopeoituja kokeiluja tulee tehtyä kuitenkin vielä monet kappaleet, ennen kuin tartun hopealankaan...
~~~~~~~~
Freezing winter seems to hold on ...But days are so sunny and days are getting longer!
I made a test pair of wrapped earrings with silverplated copperwire.
Lähipäiviksi luvataan pakkasta, mutta heikun keikun. Näinhän se kevät menee :)
Otin nämä kuvat täsmälleen vuosi sitten maaliskuun alussa. Ne toistavat niin oivallisesti eilisen kävelyretken tunnelmaa, että pääsivät kuva-arkiston uumenista tämän postauksen sulostuttajiksi.
Yhdennentoista päivän kalenterikuvissa loistaa jo kevättalven aurinko.
Muistan näitten kuvien ottoreissun hyvin... Ihailin silloin(kin) näitä pikkuisen jo lahoavia aidanteita ja aloin miettiä, voisiko vanhaa, käsittelemätöntä puuta yhdistää vaikkapa hopean kanssa... Tuossa lumen ja puun yhdistelmässä on jotakin, joka kiehtoo. (Kuvat suurenevat klikkaamalla)
I took these pictures last winter. The spring was already coming, the days were getting brighter day after day... (Click for larger image)
Zacharias Topeliuksen sadussa
Turun Linnan tonttu-ukko jättää vartiopaikkansa vain kerran
kahdessakymmenessä vuodessa. Silloin hän lähtee tervehtimään vanhinta
ystäväänsä, tuomiokirkon suojelustonttua.
Matka linnasta kirkolle
taittuu kätevästi maan alla kulkevan salakäytävän kautta. Lahjojakin saattaa olla mukana... Ainakin kahdetkymmenet parit villaisia,
harmaaraidallisia saapassukkia,
säkillinen liköörikonvehteja ja Fazerin vihreitä kuulia - Seitsemänsataavuotias saa herkutella sydämensä kyllyydestä!
Toivotan lukijoille ja kaikille muillekin blogissa pistäytyjille rauhallista joulunalusaikaa ja -taikaa!
~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~
Over 700-year-old guardian elf of Turku castle leaves home only one time in two decades. He comes to visit his oldiest friend, the guardian elf of Turku Cathedral, through secrect underground corridor. I wonder if he takes his visit this year...
Näihin päiviin osuu myös halloweenia ainakin itselleni läheisemmän tuntuinen kekri, jota vietettiin mikkelinpäivän 29.9. ja nykyisen pyhäinpäivän välisenä aikana. Toivotan siis myös iloista kekriä. Vielä ehtii laittaa sadonkorjuujuhlat pystyyn.
ps. Ja vielä ehdit osallistua myös syksyn koruarvontaan.
Syyspäivän tasaus. Matka kääntyy kohti hämäriä aamuja ja iltoja.
Se ihan oikea syksy alkaa.
Ennen vanhaan tämä oli se hetki, jolloin
verstaissa ja pajoissa sytytettiin hämärän laskeuduttua valot,
ensimmäisen kerran kesän jälkeen.
Onneksi tuosta tavasta on luovuttu. Koruntekijä ainakin kiittää.
Ihan varmasti moni muukin :)
Toivottelen teille ihania hämärän hetkiä!
Kietoudutaan väreihin, sytytetään kirkkaita valoja ja kynttilöitä. Nautitaan siitäkin, että nyt voi ihan luvan kanssa möllötellä sohvalla, vaikkapa hyvän kirjan kera <3
~~~~~~~~~~~~~~
Autumnal equinox. Today, day and night are equal in lenght. Here, in the north, the sun keep rising later and also, keep falling earlier every day until 21.12.
Syksy maalailee maisemia jo täällä Lounais-Suomen rannikollakin. Kesän heleys on taittunut, tilalle tullut jotakin uutta. Ennen ruskan puhkeamista maailman täyttävät pehmeät, taitetut sävyt..
Auranlaaksossa kävellessäni ihailin platinaiseksi tuleentuneen heinän, erilaisten vihreiden ja okran muodostamia kauniita väripintoja...
Vilja on korjattu...
Ja joki. Se virtaa.
~~~~~~~~~~~~~~~~
The colors of nature change little by little. Soft hues of platinum and ochre are taking place. Pretty soon the landscape will be turned to red, orange and gold...
~~~~~~~~~~~~~~~~
Ja vielä: Sydämellinen kiitos Miinalle blogitunnustuksesta! Tämä tunnustus näyttää kiertävän nyt niin laajalti blogimaailmassa, etten jaa tunnustusta tällä kertaa eteenpäin.
Olen tainnut jo täällä blogissakin mainita, että tavallinen kuntokävely on yksi lempiharrastuksistani.
Parempaa ja hauskempaa kuntoilumuotoa en tiedä. Maisema vaihtuu, kuitenkin niin hitaasti että näkymistä ehtii nauttia.
Kaupunkikävely on mukavaa: syyskesä on parasta aikaa pongailla värejä ja muutakin kaunista.... Nämä boheemin rönsyilevät kukkaistutukset ilahduttavat ohikulkijaa Aurajoen rannalla, Qwenselin talon lähistöllä.
Mutta vaikka kävelyreittejä ja yllättävää nähtävääkin riittää, tiet alkavat käydä tutuiksi.. Usein käy niin, että valitsee sen hyvän ja rauhallisen tien, jonka yksityiskohdatkin muistaa jo ulkoa. Tänä kesänä keksin oivan ja yllättävän hauskan tavan välttää tylsiä kävelyrutiineja. Ensin valitsen sillä hetkellä päähän pätkähtävän tai joku itselle tärkeän lukusarjan (esimerkiksi oman syntymäpäiväni kaikkine numeroineen) ja alan kääntyillä kadunkulmista tai teiden risteyksistä lukujen osoittamissa kohdissa. Toki muunkin 'ohjainsysteemin' voi valita: värin, sanan, mitä mieleen juolahtaa. Jotta yllätysmomentti tulisi kuvaan mukaan, valitsen 'harhailun' lähtöpisteeksi kohdan, joka on tarpeeksi etäällä omilta, tutuilta kävelyreiteiltäni. Tai sitten numerosarjan on oltava tarpeeksi pitkä..
Kerran päädyin kapealle kujalle, rikkinäisten portaiden juurelle. Sillä kerralla oli kamerakin mukana.
Joku muukin oli sinne näemmä eksynyt.. Liekö Romeo kiivennyt tuosta Juliaansa tapaamaan, joskus vuosia sitten...
Poltetun punaisen eri sävyjä, joukossa hiukan vihreää ja vaaleita
häivähdyksiä... Muutaman ajan panttaamani jaspisbreksia on kuin se olisi kasattu
vanhoista tiilen - ja keramiikanpalasista. Riipus ei kaivannut
seurakseen muuta kuin tiilenpunervaa akaattia. Korusta tuli
reipassävyinen 'Savitehtaan tyttö'.
Korua tehdessäni mieleen muistui näky entisen Kupittaan Saven tontilta täällä Turussa, kun tehtaan perustuksia ja maaperää möyhennettiin uusien rakennusten tieltä. Traktorit nostivat maasta kasoittain särkyneitä tiiliä, keramiikan palasia, rautaromua. Kaikkea sitä, mitä kunnon savitehdas saattoi jälkeensä jättää. Näky oli minusta kovin mielenkiintoinen... Kupittaan Savi lopetti toimintansa 60-luvun lopussa, mutta moni varmasti muistaa/tietää ne iloiset 'Matti ja
Maija'-veistokset, kauniit maljakot sekä muut käyttö- ja koriste-esineet, jotka nykyisin ovat suosittuja keräilykohteita. Toiminnan alussa raaka-aineena
käytettiin punasavilietettä, jota tuotiin tehtaille aurajoesta, omaa
raidetietä pitkin :).
Mieleen putkahti myös kuva tytöstä, keramiikan- ja tiilenkappaleista tehty koru kaulallaan... Mielikuvieni tyttö oli toimessa tehtaan 'koristeluosastolla', loihtien astioihin kauneimpia asioita, mitä tiesi: kukkia, lintuja, ornamentteja, maisemiakin. Joskus valmistumassa oleva astia särkyi ja siitä tuli tietenkin nuhteita, mutta pieni murhe unohtui viimeistään siinä vaiheessa, kun tyttö sai maalattavakseen uuden maljakon ja pintaan alkoi syntyä jälleen mitä mielikuvituksellisempia kuvioita...
Näistä mielikuvista syntyi tämä, jaspisbreksiasta ja akaatista koostuva kaulakoru. Kieputukset ovat
emalipäällysteistä vintaj-kuparilankaa. Sekä lanka että
korumetallinen salpalukko ovat nikkelittömiä. Riipuksen toisella
laidalla on n. 1,5 mm pituinen, luultavasti hiontavaiheessa tullut särö (kuvassa 2 vasemmalla).
Riipuksen kauneuteen tuo pienoinen särö ei mielestäni vaikuta. Koru on pituudeltaan noin 60 cm. Riipus on pituudeltaan noin 5,5 mm, akaattihelmet 8 millisiä.
Edit.: Koru ei ole enää vapaa.
Katselin tuossa tämän kesän korusatoa.. Kokonaista 2 korua on valmistunut! Toisaalta tuntuu, että pieni tauko on ollut ihan hyvästä. Uusia ideoita putkahtelee ja ne vanhatkin odottelevat toteuttamistaan...
Toivottelen iloista viikonjatkoa, myös uusille lukijoille :)
~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~
Reddish necklace's name is inspired by the feelings I got when I saw this beautiful brecciated jasper pendant. It looks like it's made of old, broken bricks and pottery pieces. Brecciated jasper, agate, vintaj copper wire and jevelry metal.
Alkukesä on juuri nyt hehkeimmillään täällä Turuuskin..
Eerikinkadulta lähtevä jokivarren kävelyreitti on keidas kaupungin keskustan tuntumassa. Suosittelen pistäytymistä, jos/kun Turussa poikkeatte :)
Summer has come to Aurajoki river banks in the City of Turku
Tuomet kukkivat....
Bird cherry blossoms.
Vuorijalava kuohuu vihreinä ruusukkeina. Olen ymmärtänyt, että jalavan kauniit, siivelliset pähkylät olisivat syötäviä..
Wych elm foams.. As far as I know, these lovely caryopsises of wych elm are eatable.
Ajattelin kokeilla, miten vuorijalavan siemen itäisi... Jos saisi kasvatetuksi oman nimikkojalavan kävelyreitiltä poimitusta siemenestä. Turusta poimimani tammenterhon sain itämään muutama vuosi sitten ja nyt tammipienokainen kasvaa vanhempieni pihalla Kirkkonummella..
I think I will make a test to germinate these seads of wych elmand get a plant of my own.. It will be fascinating to see what will happen during my experiment.
Kevään ensiauruet alkavat väistyä kesän tieltä. Ensi vuoteen!
The heralds of the spring have done their job.. Farewell till next spring, tulips <3
~~~~~~
ps. Pari tilauskorua tehtyäni voinen pian siirtyä tekemään koruja taas ihan omasta päästä.. Ne näkyilevät sitten täällä blogissakin.. Tekisi mieli kokeilla jotain ihan uudenlaista (niin aina ;)).
Blogi on saanut uusia lukijoita. Iloinen tervetulotoivotus <3
Poikkeamalla keskiajalta säilyneelle
Luostarin välikadulle Turun keskustan tuntumassa, pääsee silmänräpäyksessä satojen vuosien taakse ulottuvalle aikamatkalle vanhaan Turkuun. Kaupungin häly hiljenee hetkeksi...
Katu on hyvin, hyvin kapoinen, vain noin neljän metrin levyinen, mutta
silti -se on tie. Keskiajalla tämä on ollut yksi turun valtakaduista!
Pienenä kuriositeettina kerron, että nykyisin katu on yksi hääparien suosikkikohteista Turussa. Hääkuvien taustaksi tämä näkymä onkin mitä viehättävin...
This medieval street (named ' Luostarin välikatu') can be found in the City of Turku. The little street was once one of the main streets of Turku City. A little curiosity: nowadays it's one of most popular places in Turku to take wedding pictures.
Lumet sulivat silmissä. Se pieni nietos, joka tänne länsirannikolle saatiin, on nyt poissa.
Näitä kevään airueita jo vähän ootellaan..
Winter has gone, but Hepatica, the blue herald of the northern spring, has not emerged -yet.
Sunnuntaikävelyretkissä
on aina ihan oma tunnelmansa. Tänään oli erityisen ihanaa, kun sää
helli. Aurinkokin lämmitti jo vähäsen...
Vanha
suurtori. Täällä sijaitsee kaikkien tunteman Brinkkalan talon lisäksi
muun muassa Suomen ensimmäisen koulun, Turun katedraalikoulun
(perustettu v.1272) perinteiden jatkaja Katedralskolan i Åbo.
Se alkuperäinen sijaitsi Tuomiokirkkoa ympäröivässä kehämuurissa, läheisen Akatemiatorin alueella.
Tuo
Tuomiokirkon ja Akatemiatalon välinen pieni tori on jostain syystä yksi
lempipaikoistani Turussa. Tätä pientä plänttiä voi hyvällä syyllä pitää
suomalaisen 'kirjasivistyksen' alkukehtona. Aukiolla järjestetään nykyisinkin erilaisia tilaisuuksia ja joulun alla paikan täyttää huumaava kuusentuoksu, kun joulukuusikauppiaat saapuvat. Tänään Akatemiatorilla oli
hiljaista.. ja paljon lunta :) Rauhallisella aukiolla voi melkein kuulla rattaanpyörien narinan ja kavioiden kopseen. Ääniterveisiä menneisyydestä...
Katulyhdyn takaa...
Keltainen
maaherran makasiini sijaitsee Akatemiatorin laidalla. Suurten ovien takana on todennäköisesti sijainnut muun muassa maaherran vaunutalli... Tästä ohi kulkiessa mietin aina, millä perusteella
nykyisten ovien mallit ja väri on valittu ;).
Ja sitten kesken kävelyretken.. kamerasta loppui akku.
Kotiin
päästyäni innostuin tutkimaan enemmän tuon pienen akatemia-aukion
historiaa.. Ja löysin musiikkiakin. Tällaisia viisuja lauleltiin aivan
varmasti Turunkin katedraalikoulussa keskiajalla, sillä Piae Cantiones-
kokoelman oikeakielisyyden tarkisti turun katedraalikoulun rehtori Finno
1500-loppupuolella.
~~~~~~~~~~~~
It was very sunny day today... Nice weather to take a long walk along the old parts of City of Turku.
Huima pakkanen pisti Kupittaan lintupuiston asukkaat ahtaalle. Vesiallasta auki pitävä suihkulähde on muodostanut ympärilleen minijäävuoren. Hauska nähdä, kuinka korkeaksi huippu tänä talvena kohoaakaan..
Hard winter captures the bird garden...
Muutama aika sitten altaassa oli vielä mukavasti tilaa lekotteluun:
Not so long ago there was still plenty of room to swim:
Olen mietiskellyt, pitäisikö rauhoittaa tämä blogi ihan vain koruille ja perustaa muita juttuja varten omansa. Pitänee laittaa harkintaan...
Olen pitänyt muutaman koruttoman päivän. Mieleen pulpahtelevia pieniä ideoita olen tietysti 'työstänyt', mutta ainoastaan mielikuvissa.
Myös muutama keväisen sävyinen korukiviriipus ja ensimmäiset hankkimani AAA-akvamariinit odottavat koruun pääsyä. Akvamariineja sain odottaa kauan. Niiden matka Suomeen kesti yli 5 viikkoa. Akvamariini muutti kuvat yleissävyltään ihmeellisen sinisiksi.. Oikeaa väritasapainoa on tämän kivikaunottaren kanssa todella vaikea löytää. Ihan kuin kivellä olisi kyky muuttaa ympäristöään ;)
Eilen sitten olin jo valmis istahtamaan työpöydän ääreen kokeilemaan... Mutta ei: parhaat pyöröpihtini sanoivat 'RÄKS'. Juuri ne pihdit, joita ilman en pysty tekemään kunnollisia kierteisiä lenkkejä, enkä muitakaan vääntelyitä. On kummallista, että jonkin työkalun ergonomiaan tottuu näin totaalisesti. Onneksi tiedän paikan, mistä näitä ihanuuksia vielä saa. Tämän pienen työkaluongelman vuoksi vietän nähtävästi muutaman koruttoman päivän lisää.
Kevät saisi vihdoin tulla! Turun lumet ovat kaikonneet kyllä kiitettävän nopeasti viime päivinä, krookuksetkin kukkivat aurinkoa saaneilla rinteillä. Omat, ruukkuun istuttamani narsissit tuossa yllä puskevat vasta vartta..
Aurajoki on tietenkin vielä jäässä. Hartaasti odotellaan jäiden ryskettä ja arvuutellaan, mikähän silta tänä keväänä lähtee veden matkaan ;)
Alla olevasta kuvaparista näkee, mitä joella on tapahtunut muutaman päivän aikana. Ylemmän kuvan otin muistaaksesi viime torstaina, alemman tänään.
Näkymät olivat tänään melko koruttomat.. Kevät on paitsi aurinkoa, myös tätä: sumua, harmautta, tihkuisia päiviä, tyhjiä katuja... <3
Olin heittämässä vanhentuneita kukkasia pois, kun huomasin, miten hienoja kuvioita tulppaanien terälehdet olivat kuivuessaan saaneet.. Ikään kuin ne koostuisivat hennoista langoista.. Kukat vaihtuivat uusiin kuvauksen jälkeen, niin kauniita kuin nämäkin olisivat vielä olleet...
Kevään puhkeamista odotellaan kuin Saban kuningattaren saapumista. Tällä Aboa Vetuksen seinään maalatulla kuvalla on tuskin mitään yhteyttä Saban kuningattareen, mutta minulle se tuo aina tästä ohi kulkiessani mieleen Händelin teoksen 'The Arrival of the Queen of Sheba'... Mielikuvituksessani Saban kuningatar saapuu laivalla, kukkien ja metsäneläinten ympäröimänä.. vähän kuin kevään airuena (se tarina ei tainnut mennä ihan noin, mutta..;)
No jewelry today.. My favorite pliers are broken, so it takes a few days to get new ones....
Spring is coming in Turku :) The ice covering the Aurajoki river is melting... It was a warm, misty, a little bit a rainy day today. street were quite empty along Aurajoki river banks...
'The Arrival of the Queen of Sheba' is one of my favorite compositions I use to listen in spring time...