torstai 29. heinäkuuta 2010

Namsikki



Lähdin pariksi viikoksi pois kaupungista, metsän keskelle. Asettumiseen on mennyt muutama päivä ja kun viimein avasin mukaan ottamani korutarvikeboksin, juolahti mieleen tehdä 'jotain erilaista'.  Esiin hypsähti  sydämellinen Namsikki, joka hetken mietittyään kertoi haluavansa  koralliriutoille sukeltelemaan ja niin sitten tapahtuikin.
Linkitin luonnollisen punaiset puukorallihelmet hopeoidulla kuparilla, joka mielestäni kelpaa tämän tyylisen korun materiaaliksi vallan hyvin. Namsikin uimarenkaana toimii balinhopeinen lukko. Lemmu itse on suuri, noin 4,5 cm pituinen resiininappi. Kevyenä materiaalina riipus vaati taakseen alapainotteisen tukirakenteen, jonka ansiosta se roikkuu topakasti oikeassa asennossa.
Koru on melko pitkä, sain upotettua siihen kaikki korallihelmeni. Ostin helmet ennen tätä nykyistä korallibuumia, joka tuntuu menneen jo vähän liian pitkälle. Suuret kivi- ja korutarviketukut kyllä vannovat hankkivansa ja myyvänsä vain kasvatettua korallia, mutta trendin laajuus ei voi olla vaikuttamatta laittoman korallibisneksen kasvuun. Eikä buumi näytä laantuvan vieläkään; koralli on mukana myös tämän syksyn ja ensi talven värikartoissa...

Lämpöennätyksiä on rikottu taas tänään...Namsikki ottaa uimarenkaansa ja lähtee riutalle bongailemaan komeita merilehmäuroita ja minä ... vain rannalle pötköttelemään :).

lauantai 24. heinäkuuta 2010

Sateen alla


Täällä odoteltiin sitä tänäänkin.  Viilentävää, kaiken raikastavaa  Sadetta, mutta ei sitä vain kuulu.. Odotellessa tekemässäni rannekorussa sadehaaveista tuli totta ;). Mereltä kuuluu ukkosen kumua ja sitten se alkaa... Suuret pisarat iskeytyvät maahan. Ilma puhdistuu, asfaltti tuoksuu. Kaupunkipölyiset linnut saavat kauan kaipaamaansa suihkun ja  sadevesilammikot täyttyvät innokkaista kylpijöistä.

Valitsin tähän koruun hillittyjä sävyjä. Haukansilmää, ukkosen sävyisssä välkehtivää labradoriittia, kordieriittipisaroita, harmaita makeanvedenhelmiä sekä swarovskin kristallia. Lintunen taitaa olla jotakin korumetallia, muut metalliosat ovat sterling -hopeaa.

Ilokseni ja hämmästyksekseni onnistuin pyydystämään pariin kuvaan hivenen labradoriitin ukkosen välkkettä... Kuvatessa tuli mieleeni taas kerran, että jotkut tuntemani henkilöt muistuttavat kovasti labradoriittia. Ensituntumalla heistä on saanut harmaan, jopa etäisen vaikutelman.. ja sitten, olosuhteiden ollessa oikeat,  tapahtuu joskus jopa yhtäkkinen muutos. Ja minä huomaan nyt eksyneeni aiheesta ...
Jospa se huomenna tulisi. Se sade :).

Muoks. Hassusti törröttövä helmihattukin on nyt paikoillaan ;)

torstai 22. heinäkuuta 2010

Lisää hehkua



Kesän  lämmön inspiroimana jatkoin vielä  Hohka-teemaa. Akaattia, soocho-jadea, rutiilikvartsia ja sekä kirkasta että patinoitua kuparia. Korusta oli tulossa painava, joten päätin keventää sitä sekä painollisesti että ulkonäöllisesti tuolla takaosan ketjutuksella.

 Korun  sävyt  kuvastavat  tämän kesän ihanaa hehkua, mutta toimivat varmasti myös kesän mentyä, lämmikkeenä tulevan syksyn ja talven viimoja vastaan :).

Perhosefektejä

   

 

Ihan ensimmäiseksi on mainittava se, että 'löysin' kivilaatikossani uinuneet savukvartsit tähän koruun vieraillessani tänä aamuna täällä.
 Anian blogin sanavarmennus tökkii jostain syystä, enkä pääse kommentoimaan asiaa sinne.... (samoin on käynyt monen muunkin blogin kohdalla, sanavarmennus tökkii).

 Tein tämän korun odotellessani Hohka-kaulakoruun tarvitsemieni osasten patinoitumista uunissa. En tiedä, miten käy..tuolla ne nyt hehkuvat..sananmukaisesti :). 

Koru edustaa  pienimuotoista säihkettä kehiin -osastoa : savukvartsia, simpukankuorihelmiä, swarovskin kristallia,sterling -hopeaa, perhosia :). Lukkopesänä autotallista muinoin vohkittu teräsprikka, jonka tarkoituksena on  vähän särkeä korun blingiä, joka ei kuitenkaan nyt noissa kuvissa näy, kuvauksen  myöhäisestä ajankohdasta ja keinovalosta johtuen. Yksi ylimääräinen helmihattukin  näkyy eksyneen tuohon toisen  perhosen viereen, huomaan ma.








sunnuntai 18. heinäkuuta 2010

Hohka


  Vuosisadan helle jatkuu.
 Rannekorun tunnelma on peräisin siitä hehkuvasta lämmöstä, jota kaupunki, sen kadut, talojen seinät ja ilma luovuttavat helteisen päivän jälkeen.
 Koruun valikoitui poltetun oranssin sävyistä akaattia, muutama soochojade, jostain kätköstä löytämääni kaunista rutiilikvartsia, sekä kuparia kirkkaana ja patinoituna.  Lukoksi vääntelin ties minkälaisia kokeiluja, joiden oli määrä toistaa tuota kivien välien rengasteemaa, mutta ne väkerrykset  veivät huomiota liiaksi itseensä, mikä ei tässä korussa ollut tarkoituksena. Päädyin siis yksinkertaiseen ja pieneen ostolukkoon, joka sekin joutuu vielä vaihtoon.
Kivien väleissä olevien kuparirinkuloitten päät jätin tarkoituksella huolittelemattoman avoimiksi.

 Lähikuvassa näkyy kivoja pölyhiukkasia kivien pinnoilla. Ne varmaan voisi shopata poiskin, mutta enhän minä osaa... ensi kerralla puunauksen kautta kuvaan... :). Yläkuvassa toisen akaattituubin sävy on hassusti violettiin taittunut. Ihmeellisiä ovat kuvauskoneitten tiet...

lauantai 10. heinäkuuta 2010

Kolme sydäntä


Ulkosalla on nyt niin kuumaa, että vietin iltapäivää vaihteeksi sisällä muun muassa tätä jugend-vaikutteista pronssikaulakorua vääntäen. Halusin pronssin seuraksi jugendille tyypillisesti jotakin tummaa ja valinta osui fluoriittiin, jonka sävy näyttää vielä tummenevan tuossa pronssin vierellä, ehkä jo vähän liikaakin.   Art nouveau-nmellä myyty vintaj-riipus sai seurakseen alennuksesta hankitut, vähän vaaleammat fluoriittisydämet.


 Kyllähän jugendissa käytettiin paljon myös vaaleita sävyjä.. mutta tällä kertaa tällä tyylillä...

torstai 8. heinäkuuta 2010

Jotain pientä

Tänään aioin saattaa jo kauan suunnitelmissa olleen  kaulakoru-idean valmiiksi. Yritys oli ihan hyvä. Koru oli kiinnittämistä vaille valmis kun laskin sen 'lepäämään' ja menin keittämään kahvit. Palattuani korun ääreen huomasinkin, että eihän siinä ollutkaan yhtään haihtuvaistakaan siitä ajatuksesta, mihin pyrin. On se vaan hassu juttu tämä korujen värkkääminen... ei siinä muu auttanut kuin koru purkuun :). Siinä vaiheessa koko korutarvikekalustoni oli levitetty pitkin keittiötä ja vähän olohuonettakin, joten olihan minun 'pakko' saada edes jotakin aikaan ja kuvattua, olisipa se sitten mitä tahansa.  Löysin nämä viistehiotut säröakaatit ja tein pienen rannekorun.   Korussa on akaattien lisäksi myös kaksi fluoriittisydäntä. Kaikki metalliosat ovat hopeoituja.

 Akaattien kauneuden tajusin oikeastaan vasta korua kuvatessa. Vesivärimäisiä sävyjä ja läpikuultavaa herkkyyttä.. auringossa ne suorastaan loistavat. Yllätyin ihan oikeasti. Lokerikossaan näyttivät niin tummilta ja opaakeilta.

maanantai 5. heinäkuuta 2010

Iltapäivä juurilla


 Koruntekoharrastukseni alkuvaiheessa en ollut mitenkään erityisen tietoinen korukivien tai muidenkaan korumateriaalien  laatueroista  - siis siitä, minkälaiset matskut kelpaavat ostettaviksi ja mitkä taas kannattaisi jättää mieluummin sinne puodin hyllyyn. Sitä vaan näki jotain kaunista - ja osti sen.  Lähetyksen saavuttua  sitten näki, mitä olikaan hankkinut. Useimmiten tarvikkeet olivat  ihan kunnollisia, mutta joukkoon mahtui  'muutama' penkinalustakin. Siinähän sitä sitten vähitellen oppi, että kaikki ei aina ole sitä, miltä katalogissa näyttää, eikä hyvää valitettavasti saa halvalla..
Siksipä minulla on nyt paljon erilaatuisia kivihelmiä. Omiin koruihini ne toki kelpaavat ja päätinkin tuossa kesän alkupuolella, että en hanki mitään uutta, ennen kuin suurin osa jo hankituista helmistä ja muista korutarvikkeista on muutettu korun muotoon. Päätös on pitänyt tähän saakka melko hyvin. Ostotauko jatkunee syksyyn. Hopealankavarastoa ja muuta pientä tarpeistoa on tosin pakko kohtapuoliin  täydentää. Sen poikkeuksen itselleni suon ;).

Tämänkertainen koru sai vaikutteita Turun keskiaikaisilta markkinoilta, joilla viikonloppuna käväisin. Tarkoitus oli saada koruun hieman  kontrastia vaaleiden kivien ja pronssin naimakaupalla. Koska en tähän hätään saanut pronssin sävyyn sopivia tykotarpeita, enkä siis olisi voinut niitä edes hankkia ostolakkoni vuoksi, 'patinoin' tarvittavat osat poistamalla niistä hopeoinnin - enemmän ja vähemmän onnistuen.  Kivet ovat soocho-jadea, serpentiiniä (uusi jade) sekä prehniittiä.  Ketjun ostin joskus pronssiketjun nimikkeellä, mutta nämä metalliseokset ovat  aina vähän kinkkisiä... saattaa olla messinkiäkin. Ketjun sävy ja vahvuus olisi ehkä saanut olla hieman erilainen tähän koruun.. mutta olkoon nyt noin, kun itse korua käytän. 

Korun taustalla on isäni  perustaman kasvion sivu. Selailin kasvioita  pitkästä aikaa ja ihmettellä täytyy, miten hyvin joidenkin kasvien väriaineet säilyvät, vaikka noita minun huomaani annettuja arkistoja on säilytetty varsin huolettomasti jo vuosikymmeniä.

torstai 1. heinäkuuta 2010

Pessi

Tarkoituksenani oli solmia nämä aurinkokiviovaalit helmisilkkiin, mutta helmien rei'ät osoittautuivat liian suuriksi ja hiukan huolimattomasti tehdyiksi, joten päädyin sitten moninkertaista korusiimaan. Koska kivinauhasta tuli  yksinään vähän alastoman näköinen, todella NUDE  ja koska ovaaleja oli pikkuisen nuukasti, päädyin jatkamaan korua vähän rouheammilla aineksilla. Punoin gun-metallista shaggy-ketjua ja  patinoin varastosta löytyneen pätkän valmista sterling-hopeaketjua. Lukoksi valikoitui suuri, hienosti patinoitu metallinappi, joka pujotetaan hopeaketjulenkkiin.
  Tästä korusta  tulikin sitten ihan yllättäen kertomus Pessipeikon ja Aurinkokeiju Illusian ensimmäisestä kohtaamisesta Pessin kotimetsässä, jonne Illusia on karannut kotoaan sateenkaaren päältä. Kaunis ja vähän haikeakin tarina löytyy Yrjö Kokon kirjoittamasta satukirjasta Pessi ja Illusia.
Edit. Tämä koru sai monta väliaikaista nimeä jostain syystä. Olkoot nyt sitten se Pessi...

~~~~

Smaragdinvihreät korvakorut

Sain kuvattua nämä juhlavat korvakorut ennen kuin lähetin ne matkaan viime viikolla, kiitos ihanien valoisten päivien... Korujen ma...