Matilda-kaulakoru syntyi, kun ryhdyin kokeilemaan miltä tuntuisi tehdä kerroksellista helmikirjontaa. Matildassa kerroksia riittääkin, eikä materiaaliyhdistelmäkään ole aivan tavanomainen: korusta löytyy helmiäis- ja puuhelmiä, Swarovskin kristalleja, 24 karaatin kullalla päällystettyjä miyuki-metallihelmiä, karneoleja, sekä erilaisia siemenhelmiä, muun muassa mattapintaista, tiilensävyistä Tohoa. Korun keskuskapussi on jaspista. (En muista kiven kauppanimeä, sillä se on ollut varastossani hyvin kauan. Veikkaukseni on red river jaspis...)
Suurten kaulakorujen trendi jatkuu tänäkin syksynä.
Pitkän pronssinsävyisen kaulakorun katseenvangitsijaksi pääsi vahvasävyinen leopardijaspis. 'Krassinkukkia!' oli ensimmäinen reaktioni riipuksen nähdessäni. Valontuikahduksia pimenevään syksyyn...
Halusin korun ketjuosaan kontrastia. Kätköistä löytyi vielä muutamia, mahonginsävyäkin toistavia raita-akaatteja. Lisänä viistehiottua amatsoniittia, aventuriinia ja rutiliinikvartsia.
Kuvia ottaessani pilkahti aurinkokin välillä esiin...
Kieputukset tein tässä emalipäällysteisellä vintaj- kuparilangalla, sävynä pronssi. Ketju ja riipuspidin ovat nekin nikkelitöntä vintaj-kuparia. Riipusosiossa lisäksi sterlinghopeiset linkit, jotka patinoin korun sävyyn sopiviksi. Koru on noin 75 cm pituinen, riipuskiven pituus 49mm. Koru ei ole enää vapaa.
~~~~~~~~~~~
Necklace with leopard jasper pendant, agate, amazonite, rutilated quartz, aventurine, coated copper wire, vintaj-brass and patinated sterling silver. The beautiful patterns of the pendant reminds me of blooming cress...
My blog has got new readers.. You are most welcome!
~~~~~~~~~~~
Toivotan uudet lukijat sydämellisesti tervetulleiksi
ja kaikille sylintäysi energiaa uuden syysviikon alkuun!
Kasvien maailma on kietonut minut nyt kevään korvalla niin pauloihinsa, että se siirtyy mielikuvista koruihin ihan väkisin. Tästä harjoitteluriipuksesta tuli korukivien, makeanveden helmien ja värien yrttinen sekameteli...
Jatkoin siis kieputteluharjoituksia siitä, mihin 'Blooming'-korun kanssa jäin. En tiedä, voiko tätä minun tyyliä sanoa edes kieputteluksi, sillä ymmärtääkseni kieputtelussa on tarkoitus jättää suuriakin lankakierrealueita näkyville... Käyttämäni tekniikka muistuttaa ehkä enemmän harsimista kuin kieputtelua :D.
Tällä kertaa työn pohjana on suuri, kulmikas messinkisolki.
Vasta viime metreillä keksin, miten suuret helmet saa asettumaan pohjaan luontevasti ja 'nätisti', niin, että korusta ei tulisi niin harsitunoloista. Harjoitukset siis jatkuvat.. ja jatkuvat ... ja jatkuvat. Ehkäpä joskus opin tekemään tämän kunnolla.
Korusta löytyy monenmoista materiaalia: Sitriiniä, prehniittiä, soochojadea, serpentiiniä, fluoriittia, käärmeennahkajaspista, makeanveden helmiä, hopeoitua korumetallia, messinkiä ja pronssia. Hetken mielijohteesta lisäsin riipukseen tuon suuren messinkisen korennon. Se roikkuu ketjussa ja liikkuu korun etuosassa vapaasti.
En vielä tiedä, saavatko nuo kauniit ja suhteellisen hintavatkin kivet jäädä tähän koruun vai puranko koko korun atomeiksi.. Sen päätin, että seuraava harjoitelma syntyy lasihelmistä.
Korun Aika sai paljon uusia lukijoita koruarvonnan myötä. Tulen vierailemaan blogeissanne tuota pikaa. Kiitoksia kaikille teille ihanille vielä kerran ! :)
Yrttiset 'kieputtelut' johtivat minut kuuntelemaan Hildegard Bingeniläisen musiikkia.
~~~~~~~~~~~~~~
Plants and flowers inspire me so much, that they spontaneously emerge in my jewellries...
I continued to rehearse my 'wire wrapping' skills and made a necklace with citrine, prehnite, soocho jade, serpentine, fluorite, snake skin jaspis, freshwater pearls, silverplated metal, brass and bronze.
Teen korun vähän aikaa sitten hankkimani riipuskiven ympärille. Kiven englanninkielinen nimi 'arborization opal' viittaa sen olevan opalisoitunutta puuta (muinoin eläneen puun solukko on korvautunut opaalilla ja muilla mahdollisilla kiviaineksilla).
Tein riipukselle nauhan puuvillapitsiä ja pehmeää pellavanyöriä palmikoimalla. Riipusosaan lisäsin pienet pellavankukkien sävyiset akvamariinihelmet. Korun muut osat ovat sterling-hopeaa. Korusta tuli (tulee) jälleen kerran hyvin yksinkertainen, muutamasta materiaalista koostuva.
Ja kuten kuvasta näkee, en ole vielä päätellyt nauhojen päitä, koska mietin vielä, jätänkö nauhaosuuden tuollaiseksi pitkähköksi (n. 60 cm) niskan taakse solmittavaksi vai lyhennänkö sitä hiukan ja lisään koruun lukkokiinnityksen. Lukkosysteemi tuntuu hiukan luontevammalta ratkaisulta. Lisään koruun toisen rusetinkin, kunhan saan uutta pitsiä ja todennäköisesti täydennän/muutan korua muutoinkin.
Minulla on paha tapa esitellä täällä näitä puolivalmiita tuotoksia, mutta se kuuluu blogini luonteeseen. Tämäkin koru tullee valmiiksi vasta kokeilujen ja makustelun kautta.
Ihastuin tuohon pellavan ja puuvillapitsin yhdistelmään siinä määrin, että tulen käyttämään näitä materiaaleja varmasti muissakin koruissani. Tuo tekemäni nauha on äärimmäisen pehmeä ja pellavanyörin ansiosta sen pitäisi olla myös suhteellisen vetoluja.
Necklace with arborization opal, aquamarine, sterling silver, cotton lace and linen.
Joululahjakorujen teon ja lumenluonnin välissä ehdin tehdä tämän ensimmäisen riipuskokeiluni ainakin semivalmiiksi. Riipus on ehkä vähän liian särmikäs, vaikka kulmia pyöristelinkin.. Nämä ovat taas niitä asioita, joita ei suunnitteluvaiheessa untuvikkona huomaa. Silti, ei riipus veitsenteräväkään ole. Koru kaipaa vielä työstämistä. Huomasin, etten ole hankkinut tarpeeksi hienoa hiontapaperia viimeistelyyn, joten hionnatkin jatkuvat tästä vielä. Lisäksi erityisesti tuo yläosa kaipaisi jopa uudelleenmuotoilua...
Laitoin peuran kuvauksen ajaksi vanhaan, patinoituneeseen pronssiketjuun. Se saa myöhemmin hieman toisentyyppisen ripustuksen ja ehkä seuraakin.
Riipuksen tekeminen oli ja on kaiken kaikkiaan oikein mukavaa puuhaa, joten jatkoa seuraa tämänkin kokeilun jälkeen.
Päätin, että tartun hopeaan tämän kaltaisissa töissä vasta sen jälkeen, kun olen oppinut muutamia perusjuttuja metallin työstämisestä.
This is my first pendant. The little deer is made of bronze. Pendant is not completed yet, it still requires a lot of polishing...
Kävin eilen umpihankikävelyllä metsässä ja otin muutaman kuvan lumisesta maisemasta. Tuskin koskaan olen nähnyt etelärannikolla yhtä paljon lunta joulukuun alussa. Synnyinseudullani Pohjois-Savossa tällaiset näkymät ovat melkoisen tavallisia jo marraskuussa (tai olivat ainakin silloin, kun minä olin lapsi).
Eilinen päivä oli hieno.. Metsät hohtelivat pastellimaista valoa. Ensi yöksi on luvassa kova lumimyrsky..Lisää lunta, lisää lapioitavaa ;)
