Cerea



 

 Lämpöä riittää ja luonto herää eloon taas ihan pikavauhtia. Joka kevät se tuntuu vaan yhtä  ihmeelliseltä. Vasta vähän aikaa sitten lumen alta paljastunut harmaan paljas maa muuttuu taikaiskusta tuoksuvaksi kevätkukkien ja sitruunaperhosten täyttämäksi puutarhaksi.

  Maiseman muuttuminen innoitti minut suunnittelemaan korun, Cerean, joka sai nimensä antiikin rooman myyttiseltä Ceresiltä, maaperän ja  kasvillisuuden, erityisesti viljan, jumalattarelta. Ceres edusti roomalaisille luovuutta ja uudistumista, sillä hän herätti maassa ehkä kauankin odottaneet siemenet eloon ja suojeli kehittyvää kasvillisuutta. Eipä siis ihme, että häntä pidettiin myös äitiyden symbolina. Ceresiä juhlittiin huhtikuussa, tanssimalla viljapeltojen ympäri näyttävissä ja varmastikin aikamoisen riehakkaissa kulkueissa. Rituaali takasi tulevan satokauden onnistumisen.

 Cerea-koru kertoo siemenen matkasta kohti muodonmuutosta. Mietin korua tehdessäni paitsi kasvimaailman pieniä ihmeitä, myös niitä ajatuksia, ideoita ja unelmia, jotka joskus voivat odottaa vuosiakin itääkseen ja tuottaakseen hedelmää.

 Korun ainesosat : soocho-jade, sininen säröakaatti, serpentiini, turmaliini, prasioliitti, swarovskin kristalli, balinhopeiset helmet ja riipus, jyvänmuotoinen balinhopeinen lukko, sekä sterling-hopeiset helmihatut ja suojushelmet, sekä moninkertainen korusiima.
Nuo suurimmat swarovskin kristallihelmet ovat vanhoja, vähän jo pinnaltaan kuluneita. Mielestäni pieni kulunut yksityiskohta sopi tämän korun tarinaan kuitenkin hyvin, sillä voihan pikkuisen kolhiintunut jyväkin (tai se pitkää talviunta uinunut, jo vähän rispaantunut haave) olla äkkiä alku jollekin uudelle.


Kommentit

Lähetä kommentti

Kommenttisi on päivän ilo! Kiitos :)
.