Avventure, sattumia



Korun nimi tulee italian sanasta  'avventura',  suomeksi sattuma tai vahinko. Sana hypsähti esiin kun pengoin helmilaatikoitani löytääkseni seuraa muutamalle tilauskorusta jäljelle jääneelle purppura-akaatille ja ruusukvartsille, jotka vihdoin halusin pois laatikon pohjalta. Koruun tuli paljon 'sattumia'. Yksittäisiä, eri projekteista yli jääneitä helmiä, jotka löysivät toisensa tässä korussa.

Sattumista mieleeni muistui käsite 'onnellinen sattumaherkkyys' (engl. serendipity). En muista nyt käsitteen  tarkkaa märitelmää, mutta kyse on halusta löytää ratkaisuja ja mahdollisuuksia aivan yllättävistä,  joskus jopa vähän järjenvastaisista tilanteista. Sattumista, joihin kaikki törmäävät varmasti  päivittäin. Minua tuo ajatus kiehtoo jostain syystä ihan suunnattomasti... Löytää ratkaisu tai uusia suuntia täysin odottamattomilta tahoilta, juuri kun luuli käyttäneensä sen viimeisenkin oljenkorren.. Tai kun  vastaan tulee tilanne, jonka on tottunut hoitamaan aina sillä samalla hyväksi katsomallaan tavalla, eikä tapa yhtäkkiä enää toimikaan...

 Kaulakoruun etsiytyi  ruusukvartsia, purppura- ja säröakaattia, serpentiiniä (jota uudeksi jadeksikin kutsutaan), Swarovskin kristalleja, turmaliinia, granaatteja, ametriinia ja varaston tällä erää viimeinen hopeahelmi. Erilaiset välihelmet ovat kaikki hopeoitua  korumetallia, muut metalliosat balin hopeaa ja sterling-hopeaa. Dream-amuletti muistuttaa siitä, että onnellinen sattumaherkkyys vaatii toimiakseen hieman unelmointiakin. Riipuksen kiinnityssysteemi täytyy uusia tai  riipuspidikettä on  'muokattava', minkä jälkeen koru todennäköisesti hyppii laatikkoon odottelemaan Joulua tai jotakin muuta kivaa :).

Palasin kaupunkiin, joten ulkokuvauksista täytyy taas luopua. Pääsin kuvaamaankin nyt niin myöhään, että jouduin ottamaan kirkasvalolampun avuksi. Kuvista tuli oudon kalseita. Valkotasapaino petti, enkä jaksa näitä nyt enää säädellä.  Täytyy kuvata koru uudelleen huomenna päivänvalossa.
Mitenkähän kuvaukset onnistuvat sitten, kun syksy ja pimeys toden teolla iskevät.

Edit. Sain vihdoin aurinkokuvatkin otettua. Ja samalla huomasin, että tuon riipuspidikkeen koukut mahdollistavat renkaan liikkumisen vapaasti, eivätkä näy korua käytettäessä, joten enpä ala turhaa tuota enää vääntelemään.

Kommentit

  1. Ihana kokonaisuus. Samalla herkka ja mausteisen tulinen. Tykkään tällaisista sommitteluista, jotka ovat hieman sattumuksista koottuja. Niissä on yllätyksiä ja persoonallisia oivalliksia, kuten tässäkin korussasi. Hieno työ, tykkään teodella.

    VastaaPoista
  2. Kiitos kovasti, marjo!:) Niin, tykkään myös näistä sattumuksista, koskaan ei tiedä, minkälainen korusta tulee valmiina. Toisaalta voi käydä niinkin, että vaikka olisi tarkat etukäteissuunnitelmat, niin korua tehdessä ne kumminkin (hyvin usein oikeastaan) muuttuvat.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kommenttisi on päivän ilo! Kiitos :)
.