Aika on suhteellista




 Vietin eilisen iltapäivän  ihastellen vanhoja  koruja ja kivihelmiä alan keräilijöiden ylläpitämillä nettisivustoilla. Vanhimpien yksittäisten kivihelmien väitettiin ylittävän tuhannen vuoden iän. Korut ja kivihelmet olivat kauniita ja mielikuvitusta ruokkivia: minkälaisen tarinan koru kertoisi, jos puhua osaisi.  Millainen henkilö tekijä on ollut,  ketä hän on ajatellut kiviä työstäessään. Helmissä näkyy käden jälki, niiden kauneus on tuotu esiin hiomalla ja puukolla kaivertamalla. Yhden helminauhan tekemiseen  on varmasti kulunut mittaamaton määrä työtunteja. Kivenä on käytetty akaatteja, karneolia, turkoosiakin. Vanhimmat helmet harmaita, muotoilemattomia, karkeita ja silti niin  viehättäviä, edustivathan ne  tekijälleen ja kantajalleen toisinaan jotakin  elämää suurempaa.  Ehkäpä yhteyttä henkimaailmaan, valtaa, voimaa ja kauneuttakin.

Hetki satoja vuosia vanhojen korujen parissa  inspiroi minut jälleen hieman karkeampitekoisten kivihelmien luo. Sopivasti löytyikin muutama karneolimöykky ja niiden seuraksi hieman viimeistellympiä muotoja. Erilaisia akaatteja terrakotan ja mustan sävyissä, karneolia, tummaa turmaliinia, hopeaa ketjuina ja vanhana filigraanihelmenä, korumetallinen lukko.
Korujen kuvaustaustana käytin tällä kertaa kirjaa W. ja B. Forman: Kaukomaiden taidetta

Löysin päivänä muutamana myös viehättävän, suomalaista korutaidetta esittelevän blogin, jonka tavoistani poiketen haluan erikseen mainita ja löytyy täältä.

Kommentit

  1. Ihastuttava kaunotar ja mitkä värit ja sävyt! Tuo raidallinen akaatti oikein hehkuu onnesta korussasi tuossa kakkoskuvassa. Rakastan tällaisia mausteisia ja lämpimiä sävyjä. Ei voi muuta sanoa kuin ; onneksi olkoon taitavalle koruntekijääle :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kommenttisi on päivän ilo! Kiitos :)
.