keskiviikko 16. helmikuuta 2011

Kevättalven pieniä iloja ~ Simple Things, Small Joys

Varhaiskevättalven pieniä, iloisia yllätyksiä: vuoden ensimmäiset, osittain vielä avautumassa olevat pajunkissat. Valo saa ihmeitä aikaan, vaikka  pakkanen vielä paukkuu. :)

                               

                                                                                   
Mietiskelin tänään, onko korublogin nimikkeellä kulkevaan blogiin sopivaa laittaa myös muita aiheita sivuavia postauksia. Alussa käytinkin sivua pelkästään tekemieni korujen esittelyyn, mutta sitten alkoi lipsua. Teen koruja suhteellisen harvakseltaan, mutta tykkään kovasti päivitellä blogiani. Ehkä minun pitäisi luoda eri aihealueille omat blogit, mutta se tuntuu hankalalta ratkaisulta. Ja voihan ajatella, että jutunpätkät ja kuvat, jotka eivät suoranaisesti liity koruntekoon, kertovat kuitenkin niistä asioista, jotka inspiroivat minua myös koruntekijänä. 

Kotona odottivat nämä pienet ilot : laskiaispullakahvit ja lentopostia korukivitoimittajalta. Tässä vaiheessa en edes muistanut, mitä kuori piti sisällään. Yllätys olikin mieluinen. Tulen varmasti esittelemään kuoren sisällön  täällä ... jossakin muodossa :)

Mukavaa, että blogi oli saanut uusia lukijoita. Kiitos mielenkiinnostanne.. ja tervetuloa :)


Today I enjoyed the little things world tends to offer us... I had a long walk in fresh air. Winter continues, but increasing light activates nature to wake up. Willows will be in bloom soon. Spring is coming :)

an airmail was waiting for me at home.. It contained just one semi precious stone I orderer for some time ago...  Sometimes very little things can make us happy ;)


maanantai 14. helmikuuta 2011

lauantai 12. helmikuuta 2011

Saharan kuninkaallinen

Sterling-hopeaan kiedotun kaulakorun keskuskivenä on  50 mm pituinen royal sahara-jaspis, jonka hankin vähän aikaa sitten maailmalta.


Jaspista kannattavaan ketjuun valitsin pehmeän värisiä kiviä: roosan, ruskean ja vaalean sävyistä aurinkokiveä, vuorikristallia ja riipuksen kuviointia toistavaa kahvijaspista. Koru on pituudeltaan n. 55 cm. Yläkuvassa riipuksen vasemmassa alakulmassa näkyvä viiru on valon heijastumaa.



Käytin korussa myös hentoa, kuvioitua sterling-hopeaketjua. Rakenteen vahvistamiseksi lisäsin näihin kohtiin vielä erilliset ketjunpätkät. Värimaailmansa ja ehkäpä myös tuon ketjuratkaisun vuoksi riipusta kannattavasta  ketjusta tuli hyvin herkän oloinen. Riipusosa on luonteeltaan voimakkaampi.

Yksi riipuksen mielenkiintoinen yksityiskohta on sen yläosassa sijaitseva täplä, joka  muistuttaa muodoltaan kaitselmuksen, varjeluksen ja huolenpidon symbolina käytettyä silmäkuviota (Eye of Providence).




Royal sahara - jaspis 'löydettiin' vasta muutama vuosi sitten itäisen saharan alueelta. Kivi on erittäin kovaa  (mohsin asteikolla n. 8) ja siksi erittäin vaikeasti työstettävää. Useat kiviasiantuntijat pitävät tätä yksinomaan Saharan alueella esiintyvää maisema-jaspiksen 'alalajia' yhtenä kauneimmista jaspiksista. Kaunista se on minunkin mielestäni. On kuin kivi huokuisi Saharan aavikon hiljaista voimaa.


Necklace with Royal Sahara Jasper, sun stone, coffee jasper, rock crystal and sterling silver. Jasper pendant is 50 mm long.  Royal Sahara Jasper, recently found  from Eastern Sahara, is said to be one of the most beautiful jaspers. It is very hard, around 8 on moh's scale.  I think the stone is very beautiful...

An interesting detail in this pendant is the spot located on top of stone. It looks a bit like the
Eye of Providence.

keskiviikko 9. helmikuuta 2011

Hopeat puntariin

Ajattelin tehdä pitkästä aikaa korun sellaisella menetelmällä, jonka hallitsen. Linkitetyn korun suunnitteleminen tuntui todella ihanalta tehtävältä. Kurkistin helmilaatikkoon ja nakkasin muutaman helmen auringonvaloon odottamaan inspiraation hetkeä...




Suunnittelin tekeväni korun sterling-hopeaan. Mielen pohjalla häivähti ajatus jalometallilaissa olevista säädöksistä, jotka velvoittavat myyntiin tarkoitettujen, yli 10 g hopeaa sisältävien korujen leimausta omalla nimileimalla. Tässä kohtaa täytyy tunnustaa, että olen tehnyt syntiä, mutta onneksi vain pari kertaa ..ja jo ennen, kuin tämä asia on tullut tietooni.

Istahdin kahvikupin ääreen tekemään karkeita laskutoimituksia.. Miten paljon voin käyttää tietyn vahvuista  hopealankaa myytäväksi tarkoitettuun koruun ilman leimaamista. Laskutoimituksen mukaan hopeaa voi kietoa koruun sen verran, että syntyy suht normaalinpituinen linkitetty kaulakoru.




Jätin nämä ihanuudet pöydälle odottelemaan, ja ryhdyin tutkimaan jälleen kerran Tukesin sivuja: pian ruutuun lävähti muistinpohjalla jo kytenyt tieto: nimileimaa ei myönnetä yksityishenkilölle. Nice.
Toiminimen perustaminen ei ainakaan tänään tunnu ajankohtaiselta, joten pitänee hankkia kunnollinen, säännökset täyttävä vaaka ja pistää hopeat puntariin...
 
Tänään aloittamani koru valmistunee huomenna..Hopeaakin tulee mukaan, varovasti annosteltuna.
Ja vielä: toivotan uudet lukijat sydämellisesti tervetulleiksi!

I have spend the day making a wrapped necklace and studying the requirements for the marking of articles of precious metals in Finland.

Hello, new readers! You are mostly welcome :)

tiistai 8. helmikuuta 2011

Lumipuisto ~ Winter Park

Turkuun satoi viime yönä uutta, ihanaa lunta. Kaupunki on taas hetken aikaa valkoinen. Kuljin puiston läpi ja otin muutamia kuvia talvesta.






 Hei syreeni, ei vielä ole kevät!  



Puiston vieressä olisi mukava asua...



Mukavaa kuitenkin, että puistoihin pääsee nopsasti, vaikkei sellaisen laidalla asuisikaan. Kävelyretki kauniin puiston halki voi toimia luonnon omana vitamiinipillerinä, kun vain muistaa pitää aistinsa avoimina...


It's snowing in Turku. I had a walk across Vartiovuori Park.  The park was build over a 150 years ago, and has retained it's significance since then.


maanantai 7. helmikuuta 2011

Mentaaliharjoituksia Ohton kanssa

Miehisen riipuskorun aihio odotti pöydällä useita päiviä. Työpöydän ohi kävellessäni ajattelin vain, että kyllähän tuon ehtii...
Eilen valmistunut riipus muistuttaa  leväotsaisen karhun päätä.  Toisaalta siitä löytyy tuttu sydänteema, jonka mutkia on hiukan oikaistu. Koru sai nimen 'Ohto' karhun vanhasuomalaisen kutsumanimen mukaan. Ohton sydämeen eivät koukerot kuulu ;)

Riipukseen oli tyrkyllä jos jonkinnäköistä sterling-hopeista lisuketta. Lopulta päädyin tähän hyvin hyvin yksinkertaiseen muotoon. Riipus on kokonaisuudessaan pronssia, nauha kumia.



Sitten siihen mentaaliharjoitukseen:  pääsin vihdoin kokeilemaan vesihiontaa. Menetelmä vaikuttaa äärimmäisen hitaalta ja 'haavoittuvalta'. Väärä liike tai pienikin kupru vesihiontapaperissa naarmuttaa jo hioutuneen pinnan siten, että homma on aloitettava oikeastaan kokonaan alusta.  Lisäksi huomasin, että riipuksen sivujen pyöristäminen ennen hiomista teki sivustojen hionnasta erittäin hankalaa. Kuva on jälleen armoton.  Lisäksi pronssirenkaiden asettamisen yhteydessä oikeaan yläkulmaan tuli norkonen, jonka poistamiseksi tarvittaisiin taas ainakin tunnin työ.

Harjoituskappaleena tämäkin koru jää kotiin. Tykkään mallista kumminkin sen verran, että uskoisin Ohton saavan kevään aikana jatkoa, joiltain osin muunneltuna (ja siistittynä) versiona. Sellaisena, jonka voisi päästää hyvillä mielin maailmallekin.
Ajattelin tästä miesten korua, mutta tokihan tämänkaltaista riipusta voi käyttää nainenkin..

Edit: Toivotan uudet lukijat sydämellisesti tervetulleiksi :)



'Ohto' necklace with bronze, rubber band and sterling silver. Pendant's name Ohto means 'bear' in finnish. actually it's an ancient nickname for 'Karhu' (the bear).  This is a prototype. I think the model will be seen again in some form in the future....

keskiviikko 2. helmikuuta 2011

Suunnittelupäivä: Koru miehelle ~ Planning day: Necklace for a Man

Minulta on muutamaan otteeseen kyselty, josko olisin halukas tekemään korua miehelle. Miesten korut tuntuvat muutoinkin olevan juuri nyt tapetilla. Ajattelinkin, että sellaisen suunnitteleminen voisi olla mukava kokemus. Siispä: tuumasta toimeen :)
Korun materiaaleiksi valitsin pronssia, hopeaa ja mustaa 1,5 mm tai 2 mm kuminauhaa sterling- hopeisella jousilukolla.


 Koruun on tulossa pronssinen riipus hopeaisella lisukkeella... Metalliriipusten tekemiseen tutustuinkin jo viime vuoden puolella, joten tästä on mukava jatkaa...


 Every now and then I have been asked if I could make jewelleries for men. So I though that it would be fun to make one.  The materials I pick for this project are bronze, sterling silver and black rubber string with sterling silver springring clasp.  My plan is to make a bronze pendant with silver accessory part.. It's interesting to see, how the jewellery will shape up..



tiistai 1. helmikuuta 2011

Kevään enteitä

Päivä on pidentynyt niin paljon, että valosta pääsee nauttimaan myöhäisinä iltapäivän tunteinakin. Helmikuu on merkinnyt minulle aina kevätkauden alkua, vaikka itse kevääseen on vielä pitkä matka...





 Kevätiltana

Laskeudun portaat puutarhaan ihaillakseni yksinäni kevätiltaa,
tuuli on leuto, kuutamo himmeä: miten ihanaa.
Elleivät vaatteeni kastuisi kasteesta,
panisin maate kukkien siimekseen, viipyisin aamunkoittoon

                                                                                                                     Ema Saikoo


Runon myötä toivotan teille kaikille hyvää kevätkauden alkua!

1787 -1861 eläneen japanilaisen runoilijan, kuvataiteilijan ja kalligrafin Ema Saikoon runoja löytyy Kai Niemisen suomentamina teoksesta 'Tunteeni eivät ole tuhkaa' (2009).  Suosittelen kirjaa kaikille kauneutta rakastaville.  Palajan runojen tunnelmiin varmasti vielä useampaankin kertaan. 

Wish You all a very pleasant february! 
The poem above is written by Ema Saikoo, a japanese lyricist, artist and calligrapher (1787 -1861).  The poem tells of the feeling which arises in spring evenings... Dew rises and poetist wants to lay down in the fields of flowers. I'm sorry I don't have english version of the poem...



maanantai 31. tammikuuta 2011

Korukiviä ~ Semi precious stones

Maailmalta  tilaamani  korukivet saapuivat. Kirjekuoret avattuani olin iloisen yllättynyt. Kivet olivat juuri sen laatuisia, kuin minulle oli luvattu. Uskon, että tästä lähtien hankin ainakin osan korumateriaalistani juuri tällä tavoin. Ajan kanssa, harkiten, melkeinpä yksittäiskappaleina. Kivet ja sitä kautta myös tekemäni korut tulevat olemaan uniikkeja ja sitä paitsi, etsiminen ja löytäminen on erittäin hauskaa puuhaa.

These stones I ordered over a month ago from China arrived today.  I like the idea of collecting my jewellery supplies from small manufactures:  the jewellery I will make out of those stones and other supplies will definitely be unique.




Erilaisia jaspiksia ja kivettynyttä puuta, jonka eloperäinen aines on korvautunut osittain opaalilla.

Jaspers and Arborization Opal on top. 




Boulder-opaalia, joka koostuu yleensä jonkinlaisesta rautapitoisesta kivilaadusta ja siihen 'vangiksi' jääneestä jalo-opaalista. Tässä kivessä opaalivälke on puhtaan sinistä. Kiven kuviointi tuo mieleeni aavikolle puhjenneen kukkaloiston.

Boulder Opal consist of some kind of Fe-stone and a fraction /fractions of precious opal. This stone has very bright section of  blue opal.  The pattern of the stone reminds me of desert roses.

sunnuntai 30. tammikuuta 2011

Juotoskokeilu ~ Soldering Experiment


Ainakin kaikille juotostaitoisille koruntekijöille seuraava teksti on kovin pitkästyttävää luettavaa. Kirjaan kokemukseni kumminkin tähän, vähän niinkuin muistiin. 

Tarkoituksenani oli saada aikaan jonkinmoinen salpaukko. Juotoksessa käytin juotoshopeaa yhdessä booraksiliuoksen kanssa.
2 millisen hopealangan työstäminen ja juottaminen ei sitten ollutkaan niin yksinkertainen homma kuin aluksi luulin. Rinkula joutui kokemaan yli 15 uusintajuotosta, 4 sahausta ja useita hehkuttamisia. Se myös pieneni jokaisella sahauskerralla. Aluksi rinkula oli pyöreä, sitten soikea ja lopulta jotain siltä väliltä ;). Jossakin vaiheessa homma muuttui silkaksi taisteluksi: en välittänyt enää suojata hopeaa edes pihtien synnyttämiltä jäljiltä. Tärkeintä oli saada rinkula kiinni. Piste.
Tuossa kupissa ei  muuten ole kahvia vaan booraksilitkua, jonka oikea koostumus piti sekin löytää ihan vain  kokeilemalla. 

My tasks were to learn the principles of soldering and make a toggle clasp. I used silver solder with liquid borax. Starting material was 2 mm sterling silver wire.  Exercise was very hard. I had to solder the object  over and over again until the soldering succeeded. At some point I was so pissed off that I stopped to protect the wire against plier marks..



Törmäsin tietenkin heti ensimmäisessä käänteessä ongelmiin. Juotoshopea ei esimerkiksi tahtonut sulaa millään, vaan jäi lillumaan liitoskohdan yläpuolelle epämääräiseksi, puolisulaneeksi möhkäleeksi. Olin jo lähdössä ostamaan järeämpää poltinta, kunnes tajusin, että juotettava esine on hehkutettava kokonaisuudessaan riittävän kuumaksi ennen kuin siirtyy työstämään juotoskohtaa. Opin, että riittävä yleislämpö on juotoksen onnistumisen edellytys.
Myös liitoskohdan ehdoton tiiviys ja toisaalta sen tarkka puhdistaminen (sitruunahapolla) ennen juottamisen aloittamista olivat nekin niitä tärkeitä juttuja, jotka piti oppia kantapään kautta, kun en muuten uskonut.

Perusasiat sisäistettyäni juotos onnistui. Useiden käsittelyjen aikana pahoja pintavaurioita saanut rinkulapahanen oli vihdoin viimein juotettu kiinni :D  Kuvassa näkyy juotoksen alapuoli: juotoshopea on vihdoin solahtanut liitoskohtaan. Uskomatonta ;).

Tämän jälkeen rinkula joutui n. 10 minuutiksi kuumaan, 5% sitruunahappoon.  Kylpy poistaa polton aikana syntyneet karstat (tämä manööveri toistui muuten jokaisen epäonnistuneen juotosyrityksen jälkeenkin). Hapotuksen jälkeen hopean pinta on harmaanvalkoinen ja kiilloton, mikä johtuu esineen pintaan nousseesta hienohopeasta. Tämä puhdas hopea täytyy poistaa joko rummuttamalla,  messinkiharjalla tai jollakin muulla systeemillä. Itse kokeilin ensi hätään tavallisen pyyhekumin kappaletta, jonka avulla sainkin  osan hopean kiillosta takaisin.

Eventually the joint was soldered.  The main points I learned about soldering were that the joint have to be tight enough and it have to be very very clean (I cleaned it with citric acid)  before soldering. And also, the object has to be heated well enough, and all around before directing the torch toward the joint point.
Pictures shows that after too many careless handlings, the surface of  the poor object was badly damaged. 




Ja olihan minun tästä pahaisesta yritelmästä se lukkokin sitten väsättävä. En hionut enkä siloitellut aihiota enää sen kummemmin, vaan kiersin sen ympärille hehkutettua 1 mm lankaa ja heitin sen takaisin sitruunahappoon muutamaksi minuutiksi. Sulattelin jämähopeaa pieniksi palloiksi ja juotin ne kiinni lukkopohjaan.  Pari hopeahelmeä tosin  irtosi viimeisen happokäsittelyn aikana, mutta (jostain käsittämättömästä syystä) en halunut aloittaa juotos- ja hapotusruljanssia enää uudestaan.

Kokeilu oli oppimisen kannalta katsoen ihan hyvä. Nyt minulla on edes jonkinlainen käsitys siitä, miten homma toimii käytännössä ja mihin asioihin seuraavissa harjoituksissa on kiinnitettävä huomiota.
 Lukon valmistuttua jäi harmittamaan vain se, että en jaksanut kiinnittää huomiota hopean pinnan suojaamiseen. Lohduttauduin sillä, että ensi kerralla, kun työ sujuu jo  jouheammin, lopputuloksen ulkonäköseikatkin tulevat paremmin huomioiduiksi ;)

Lukko päätyy omaan koruun muistoksi ensimmäisistä juotosharjoituksista. 



After soldering I put the object in 5% citric acid and then  wrapped the component with 1 mm sterling silver wire. I melted some silver to make tiny silver balls, and then soldered the balls into the toggle. I didn't want to polish the plier damages out of the surface of the silver, because after all, this was an exercise. But when the toggle clasp was finished, I was a bit sad about the fact that at one point I just stopped to protect the surface of the toggle. Well, next time everything will be a lot easier...