sunnuntai 30. tammikuuta 2011

Juotoskokeilu ~ Soldering Experiment


Ainakin kaikille juotostaitoisille koruntekijöille seuraava teksti on kovin pitkästyttävää luettavaa. Kirjaan kokemukseni kumminkin tähän, vähän niinkuin muistiin. 

Tarkoituksenani oli saada aikaan jonkinmoinen salpaukko. Juotoksessa käytin juotoshopeaa yhdessä booraksiliuoksen kanssa.
2 millisen hopealangan työstäminen ja juottaminen ei sitten ollutkaan niin yksinkertainen homma kuin aluksi luulin. Rinkula joutui kokemaan yli 15 uusintajuotosta, 4 sahausta ja useita hehkuttamisia. Se myös pieneni jokaisella sahauskerralla. Aluksi rinkula oli pyöreä, sitten soikea ja lopulta jotain siltä väliltä ;). Jossakin vaiheessa homma muuttui silkaksi taisteluksi: en välittänyt enää suojata hopeaa edes pihtien synnyttämiltä jäljiltä. Tärkeintä oli saada rinkula kiinni. Piste.
Tuossa kupissa ei  muuten ole kahvia vaan booraksilitkua, jonka oikea koostumus piti sekin löytää ihan vain  kokeilemalla. 

My tasks were to learn the principles of soldering and make a toggle clasp. I used silver solder with liquid borax. Starting material was 2 mm sterling silver wire.  Exercise was very hard. I had to solder the object  over and over again until the soldering succeeded. At some point I was so pissed off that I stopped to protect the wire against plier marks..



Törmäsin tietenkin heti ensimmäisessä käänteessä ongelmiin. Juotoshopea ei esimerkiksi tahtonut sulaa millään, vaan jäi lillumaan liitoskohdan yläpuolelle epämääräiseksi, puolisulaneeksi möhkäleeksi. Olin jo lähdössä ostamaan järeämpää poltinta, kunnes tajusin, että juotettava esine on hehkutettava kokonaisuudessaan riittävän kuumaksi ennen kuin siirtyy työstämään juotoskohtaa. Opin, että riittävä yleislämpö on juotoksen onnistumisen edellytys.
Myös liitoskohdan ehdoton tiiviys ja toisaalta sen tarkka puhdistaminen (sitruunahapolla) ennen juottamisen aloittamista olivat nekin niitä tärkeitä juttuja, jotka piti oppia kantapään kautta, kun en muuten uskonut.

Perusasiat sisäistettyäni juotos onnistui. Useiden käsittelyjen aikana pahoja pintavaurioita saanut rinkulapahanen oli vihdoin viimein juotettu kiinni :D  Kuvassa näkyy juotoksen alapuoli: juotoshopea on vihdoin solahtanut liitoskohtaan. Uskomatonta ;).

Tämän jälkeen rinkula joutui n. 10 minuutiksi kuumaan, 5% sitruunahappoon.  Kylpy poistaa polton aikana syntyneet karstat (tämä manööveri toistui muuten jokaisen epäonnistuneen juotosyrityksen jälkeenkin). Hapotuksen jälkeen hopean pinta on harmaanvalkoinen ja kiilloton, mikä johtuu esineen pintaan nousseesta hienohopeasta. Tämä puhdas hopea täytyy poistaa joko rummuttamalla,  messinkiharjalla tai jollakin muulla systeemillä. Itse kokeilin ensi hätään tavallisen pyyhekumin kappaletta, jonka avulla sainkin  osan hopean kiillosta takaisin.

Eventually the joint was soldered.  The main points I learned about soldering were that the joint have to be tight enough and it have to be very very clean (I cleaned it with citric acid)  before soldering. And also, the object has to be heated well enough, and all around before directing the torch toward the joint point.
Pictures shows that after too many careless handlings, the surface of  the poor object was badly damaged. 




Ja olihan minun tästä pahaisesta yritelmästä se lukkokin sitten väsättävä. En hionut enkä siloitellut aihiota enää sen kummemmin, vaan kiersin sen ympärille hehkutettua 1 mm lankaa ja heitin sen takaisin sitruunahappoon muutamaksi minuutiksi. Sulattelin jämähopeaa pieniksi palloiksi ja juotin ne kiinni lukkopohjaan.  Pari hopeahelmeä tosin  irtosi viimeisen happokäsittelyn aikana, mutta (jostain käsittämättömästä syystä) en halunut aloittaa juotos- ja hapotusruljanssia enää uudestaan.

Kokeilu oli oppimisen kannalta katsoen ihan hyvä. Nyt minulla on edes jonkinlainen käsitys siitä, miten homma toimii käytännössä ja mihin asioihin seuraavissa harjoituksissa on kiinnitettävä huomiota.
 Lukon valmistuttua jäi harmittamaan vain se, että en jaksanut kiinnittää huomiota hopean pinnan suojaamiseen. Lohduttauduin sillä, että ensi kerralla, kun työ sujuu jo  jouheammin, lopputuloksen ulkonäköseikatkin tulevat paremmin huomioiduiksi ;)

Lukko päätyy omaan koruun muistoksi ensimmäisistä juotosharjoituksista. 



After soldering I put the object in 5% citric acid and then  wrapped the component with 1 mm sterling silver wire. I melted some silver to make tiny silver balls, and then soldered the balls into the toggle. I didn't want to polish the plier damages out of the surface of the silver, because after all, this was an exercise. But when the toggle clasp was finished, I was a bit sad about the fact that at one point I just stopped to protect the surface of the toggle. Well, next time everything will be a lot easier...

11 kommenttia:

  1. Kaunis lopputulos kivisestä tiestä huolimatta! Mä olen aina itse inhonnut juottamista -siinä on mukana riivaaja...:P

    VastaaPoista
  2. kiitos, Leena :)

    Totta. Tästä kokeilusta jäi tunne, että hopealla on ihan oma tahtonsa.. joko taistelet sitä vastaan tai yrität kesyttää sen lempeydellä.. Kumpikin keino tuntui jossain vaiheessa mahdottomalta :)

    VastaaPoista
  3. Vaikeuksien kautta voitoon. Jos nuo jäljet kovin kiusaa omaa silmää niin voisihan tuon patinoida. Jotenkin vaan patina ja kolhut sopii yhteen. Mutta minusta tämä on kovin sievä näinkin <3

    VastaaPoista
  4. Niin se vaan on. Hopean käsittely on loppuviimeksi aina palkitsevaa :-)
    Minua kun kokeillessa käy liikaa harmittamaan, niin näytän kappaleille vasaraa, johan asettuvat :-D

    VastaaPoista
  5. Ihanasti kirjoitat! Tuli mieleeni, että tässä on kyse (myös) jostain suuremmasta kuin hopean juottamisesta. Olisiko itse elämä silloin tällöin juuri kuvaamasi kaltaista äheltämistä. Jostain syystä tekstisi lohdutti minua. Enkä ole koskaan juottanut hopeaa. Sinä sait kuitenkin tehdyksi hienon salpalukon. Jospa elämä meneekin noin... vaikka miten vaikeaa kaikki joskus on, lopputulos on kaunis.
    Tuutikki

    VastaaPoista
  6. Mun mielestä tuosta tuli ihan tajuttoman hieno, tykkään kolhuistakin. Ihmettelen miten sinulla on kärsivällisyyttä opetella itseksesi juottamista. Itse olen käynnyt kurssilla.

    VastaaPoista
  7. Kiitoksia ihanista kommenteistanne, Amalia, Mags, Tuutikki ja Sole :)

    Amalia, patinointi voisi tässä kohtaa olla mainio idea!

    Mags, aivan, vasara vaan käteen, kun tietty piste itsehillinnässä ylittyy ;)

    Tuutikki, tässä kohtaa voisi lainata japanilaista sananlaskua: 'Kaadu seitsemästi, nouse ylös kahdeksasti'. Sait rivien välistä kiinni sen vähän laajemman, elämää sivuavan tarinan, joka kertoo, miten tärkeää on pitää tavotteistaan ja haaveistaan kiinni vallitsevista olosuhteista riippumatta. Joskus on pakko taipua hetkeksi jonkin isomman asian edessä, odottaa ja hiljetä... ja jatkaa taas matkaa, mutta vasta sitten, kun on sen aika.

    Sole, kurssit ovat mainioita ja järkeviä oppipaikkoja. Jostain syystä tykkään opiskella asioita omaan tahtiini ja vaikeimman kautta. Se on varmaankin joku luonnekysymys...

    VastaaPoista
  8. Sanonta "Siperia opettaa" käy hyvin myös näihin itsehillintää vaativiin harjoituksiin :-))
    Minä olen itse mennyt niin monta kertaa persaus edellä puuhun, mutta kummasti ne asiat oppii kantapäänkin kautta !
    Tuo ensimmäinen kuva rinkulasta on hellyyttävä, ja lopputulos upea !
    Minusta onnistuit mahtavasti, eikös ollutkin palkitseva kokeilu..?

    VastaaPoista
  9. Kiitos Mona kauniista kommentistasi :)

    Kokeilu oli todella palkitseva ja antoi puhtia lisäharjoituksiin, kuten myös muuten nämä kaikki ihanat, kannustavat kommentit.. :)

    VastaaPoista
  10. Tuutikki sen sanoi, teksti lohdutti jostain kumman syystä♥
    Ja minä jaksoin ja halusin lukea tekstin alusta loppuu, joka sanan vaikka juottelen hopeaa oikeastaan joka ikinen päivä mutta teksti ei ollut silti yhtään tylsää!
    Olen vakaasti sitä mieltä,että hopealla on oma tahto! Ja kuten elämäkin, hopeakin muodostuu loppujen lopuksi omanlaisekseen. Ei välttämättä niin kuin suunnittelemme vaan niinkuin sen kuuluu mennä.

    Asiasta sulatukseen, käytitkö pehmeämpää sulatetta palloihin kuin rinkulan sulkemiseen? Mietin vain, miksi irtosivat?
    Asia helpottuisi myös, jos sinulla olisi sellainen pienen pieni sormusrauta. Ensin suljet renkaan epämuotoisena ja sitten naputtelet vasta renkaaksi. Kuten sormukset mutta minikoossa. Anteeksi jos neuvo ärsyttää!! En tee niin toiste jos et halua.
    Summa summarum, hopean juottaminen on kaunista, sillä sulamisprosessin katselemiseen ei kyllästy ikinä♥

    VastaaPoista
  11. Marissa, kiitos kommentistasi :)

    Ihan ensimmäiseksi: en missään tapauksessa ärsyynny neuvomisesta, päinvastoin. Minusta on ihanaa, jos joku taitava ihminen viitsii nähdä sen vaivan, että neuvoo tällaista untuvikkoa. Suuri kiitos siitä! :)

    Pallojen juottamiseen käytin notkeaa juotoshopeaa, rinkulaan puolikovaa. Ajattelin pallukoita haposta noukkiessani, että irtoaminen saattoi johtua riittävän tartuntapinnan puuttumisesta..

    Otan neuvostasi vaarin ja pistän sormusraudan hankintalistan kärkipäähän :)

    VastaaPoista

Kommenttisi on päivän ilo! Kiitos :)
.

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.