keskiviikko 15. syyskuuta 2010

Erica

 




  Hentoja punervia sävyjä toistava rannekoru sai nimensä kanervakasvien heimolta (Ericaceae). Valikoin koruun kauniisti välkehtiviä aurinkokiviä, aventuriinia, turmaliinia ja lepidoliittia. Poistin jälleen liian kiillon hopeoidusta ketjusta. Se kiertää korun mukana, mutta vain pienellä matkalla korun toista puolta.  Lukko on balin hopeaa. 

 Olen tässä viikon aikana kehitellyt  uusia juttujakin, joista yhden sain jopa valmiiksi asti. En  tosin taida laittaa ideointien satoa vielä tänne näytille. Odottelen sopivampaa ajankohtaa, joka koittanee ensi vuoden puolella.

  I named this reddish bracelet after the family name of heather plants (Ericaceae).  Bracelet is made of sunstone, aventurine, tourmaline, lepidolite, silverplated metal and bali silver.




4 kommenttia:

  1. Rauhallinen koru ;)
    Ja siitä seuraa...

    Rauha
    Mitä on nää tuoksut mun ympärilläin?
    Mitä on tämä hiljaisuus?
    Mitä tietävi rauha mun sydämessäin,
    tää suuri ja outo ja uus?

    Minä kuulen, kuink' kukkaset kasvavat
    ja metsässä puhuvat puut.
    Minä luulen, nyt kypsyvät unelmat
    ja toivot ja tou'ot muut.

    Kaikk' on niin hiljaa mun ympärilläin,
    kaikk' on niin hellää ja hyvää.
    Kukat suuret mun aukeevat sydämessäin
    ja tuoksuvat rauhaa syvää.
    kirj.Eino Leino

    VastaaPoista
  2. Heti kun sivu aukesi, ajattelin: ihanat kanervan sävyt!! Tykkään tosi paljon!

    VastaaPoista
  3. .. laitan vielä jatkoa, ettet luule minun seonneen, kun Eino Leinoa siteerasin :D Korustasi todella huokuu alkavan kylmän ja syksyn tuleminen ja myös se miten luonto vaipuu jälleen uneen. Korussasi olevat sävyt ovat niin harmonisia ja uinuvan luonnon sävyjä, että mieleeni tuli hivenen sumuinen suomaisema reunalla kukkivine kanervineen. Ja milestäni tuo Leinon rono Rauha kuvasti hyvin tunnelmaa :)

    VastaaPoista
  4. Kiitos, Marjo ja Mags :)

    Marjo, kun näin tuon runon, en luullut sinun seonneen, vaan pelkästään ilahduin :) Nyt kun sen luin pitkästä aikaa, huomasin, kuinka uskomattoman hienosti Leino kuvasi niitä tunnelmia, mitä luonnossa liikkuessa kokee. Kiitoksia kovasti runosta :)

    Siitä sekoilusta sitten vielä ihan erikseen sen verran, että pieni semmoinen sillon tällön on vaan terveellistä ja tuo piristettä päivään :).

    VastaaPoista

Kommenttisi on päivän ilo! Kiitos :)
.

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.