Olen tainnut jo täällä blogissakin mainita, että tavallinen kuntokävely on yksi lempiharrastuksistani.
Parempaa ja hauskempaa kuntoilumuotoa en tiedä. Maisema vaihtuu, kuitenkin niin hitaasti että näkymistä ehtii nauttia.
Kaupunkikävely on mukavaa: syyskesä on parasta aikaa pongailla värejä ja muutakin kaunista.... Nämä boheemin rönsyilevät kukkaistutukset ilahduttavat ohikulkijaa Aurajoen rannalla, Qwenselin talon lähistöllä.
Mutta vaikka kävelyreittejä ja yllättävää nähtävääkin riittää, tiet alkavat käydä tutuiksi.. Usein käy niin, että valitsee sen hyvän ja rauhallisen tien, jonka yksityiskohdatkin muistaa jo ulkoa. Tänä kesänä keksin oivan ja yllättävän hauskan tavan välttää tylsiä kävelyrutiineja. Ensin valitsen sillä hetkellä päähän pätkähtävän tai joku itselle tärkeän lukusarjan (esimerkiksi oman syntymäpäiväni kaikkine numeroineen) ja alan kääntyillä kadunkulmista tai teiden risteyksistä lukujen osoittamissa kohdissa. Toki muunkin 'ohjainsysteemin' voi valita: värin, sanan, mitä mieleen juolahtaa. Jotta yllätysmomentti tulisi kuvaan mukaan, valitsen 'harhailun' lähtöpisteeksi kohdan, joka on tarpeeksi etäällä omilta, tutuilta kävelyreiteiltäni. Tai sitten numerosarjan on oltava tarpeeksi pitkä..
Kerran päädyin kapealle kujalle, rikkinäisten portaiden juurelle. Sillä kerralla oli kamerakin mukana.
Joku muukin oli sinne näemmä eksynyt.. Liekö Romeo kiivennyt tuosta Juliaansa tapaamaan, joskus vuosia sitten...