maanantai 28. helmikuuta 2011

Oskareita odotellessa

Sain tehtyä viikonlopun aikana peräti yhdet korvakorut ja nekin valmistuivat ihan justiin, Oscar-gaalan alkamista odotellessa.. Viimeisistä korvakoruista on vierähtänyt sen verran aikaa, että olin unohtanut, miten mukavaa näitä on tehdä. Nimesin korut mutkattomasti Oscareiksi ;) Korut ovat noin 10 cm pituiset ja muodoltaan erittäin 'hoikat'.



Korvakorujen kristallihelmet ovat peräisin äidiltäni,  kymmeniä vuosia vanhasta rintarossista, jota hän ei sanomansa mukaan osannut käyttää. Vanha, ehkä hiukan liian klumeruurinen koru oli helpompi purkaa, kun siihen oli oikein lupa ja suositus.  Purin korun tänään ja puhdistin pölyttyneet helmet. Neljä hienoa helmeä päätyi Oscar-koruihin. Vintage-helmien seuraksi valitsin akvamariinipisarat. Korujen päitä koristavat ketjutupsut ovat hopeoituja, johtuen siitä yksinkertaisesta syystä, ettei varastostani löytynyt sopivan hentoa hopeaketjua. Muu metalli on sterling-hopeaa. Korvakorujen kiinnityssysteemi on lukittavaa mallia. 

'Roikkukuvat' epäonnistuivat nyt niin, että palajan niiden kanssa huomenissa . Nyt soffalle ihastelemaan pukuloistoa ja glamouria ;)



Oscar- earrings with vintage crystal beads, aquamarine, silverplated chain and sterling-silver.

torstai 24. helmikuuta 2011

Alakoulumatematiikkaa ja kivien kääntelyä

Vaihdoin royal sahara jasper-korun hentoakin hennommat ja siksi vähän epävarmat rakenteet kestävämpiin.
Muutos antoi mahdollisuuden vielä muuhunkin 'säätelyyn'...




Säädösten mukaan myytäväksi tarkoitetut, yli 10 g hopeaa sisältävät korut täytyy varustaa nimi- ja pitoisuusleimoin. Koska nimileimoja ei myönnetä yksityishenkilöille, laskin koruun kuluneen hopean määrän löytämälläni 'laskimella'. Laskutoimitusten tulokseksi sain noin 9 grammaa sterling-hopeaa, kun en ottanut huomioon tuota kevyehköä, taottua jatkoketjua, jonka paino jäi minulle arvoitukseksi. 1 cm pituisen lukon painoksi arvioin netistä löytämieni tietojen perusteella n. 1 g.  Poistan korusta vielä pari helmeä ja lyhennän jatkoketjua, jolloin saan hopeamäärän säädösten mukaiseksi.  Tämän jälkeen koru on vapaa myytäväksi.





Ja ettei postaus olisi kokonaan vanhan kertausta, laitan loppuun pari  kuvaa kivestä, johon satuin eräänä iltana törmäämään ..  Kyseessä on läpikuultava, höyhenkuvioinen, n. 6 cm pituinen kalsedoni, joka herttaisuudellaan kiinnitti huomioni ja sai minut poimimaan sen talteen. Kiven untuvamainen sisärakenne näkyy pienestä,  pinnalle saakka ulottuvasta ilmaontelosta. Olen jo hiukan suunnitellut, minkälaiseen koruun höyhen päätyy.. Ylempi kuva  näyttää kiven oikeassa sävyssään, alakuva on otettu ilta-aurinkoa vasten.




Tuo 'kivien kääntely' on harrastuksena jännittävä :)  Aarteenetsimisiltojen aikana voin käydä läpi tuhansia ja taas tuhansia  kiviä, eikä silmään osu yhtään sellaista, jota haluaisin lähemmin tarkastella.  Ja mitä useampia kiviä kääntelen, sitä krantummaksi huomaan muuttuvani sen suhteen, mitkä kivet puhuttelevat minua henkilökohtaisella tasolla. Kiven ei tarvitse olla erikoisuus, ei aina edes kaunis.. siinä täytyy vain olla jotakin sellaista sanoilla selittämätöntä, joka pysäyttää. Voiko kivillä olla sanoma? Minun mielestäni voi.
Harrastukseni myötä kivituntemuksenikin on lisääntynyt, mutta kaipaan vielä paljon harjoitusta silläkin saralla...

I modified the necklace I made a while ago, because the links vere too fragile.  The last pictures show a delicate featherlike chalcedony I found..

maanantai 21. helmikuuta 2011

pellavalettejä ja opaalia



Teen korun vähän aikaa sitten hankkimani riipuskiven ympärille. Kiven englanninkielinen nimi 'arborization opal' viittaa sen olevan opalisoitunutta puuta (muinoin eläneen puun solukko on korvautunut opaalilla ja muilla mahdollisilla kiviaineksilla).



Tein riipukselle nauhan  puuvillapitsiä ja pehmeää pellavanyöriä palmikoimalla. Riipusosaan lisäsin pienet pellavankukkien sävyiset akvamariinihelmet. Korun muut osat ovat sterling-hopeaa. Korusta tuli (tulee) jälleen kerran hyvin yksinkertainen, muutamasta materiaalista koostuva.


Ja kuten kuvasta näkee, en ole vielä päätellyt nauhojen päitä, koska mietin vielä, jätänkö nauhaosuuden tuollaiseksi pitkähköksi (n. 60 cm)  niskan taakse solmittavaksi vai lyhennänkö sitä hiukan ja lisään koruun lukkokiinnityksen. Lukkosysteemi tuntuu hiukan luontevammalta ratkaisulta. Lisään koruun toisen rusetinkin, kunhan saan uutta pitsiä ja todennäköisesti täydennän/muutan korua muutoinkin.

Minulla on paha tapa esitellä täällä näitä puolivalmiita tuotoksia, mutta se kuuluu blogini luonteeseen. Tämäkin koru tullee valmiiksi vasta kokeilujen ja makustelun kautta.

 

Ihastuin tuohon pellavan ja puuvillapitsin yhdistelmään siinä määrin, että tulen käyttämään näitä materiaaleja varmasti muissakin koruissani. Tuo tekemäni nauha on äärimmäisen pehmeä ja pellavanyörin ansiosta sen pitäisi olla myös suhteellisen vetoluja.

Necklace with arborization opal, aquamarine, sterling silver, cotton lace and linen.

.

torstai 17. helmikuuta 2011

Keveitä materiaaleja

Hassua, miten vaikeaa oli löytää juotettuja rinkuloita royal sahara jaspis-koruun, jonka huterat linkitykset halusin korvata tukevammilla. Tottakait olisin voinut juottaa sellaiset itsekin, mutten luota vielä juotostaitoihini sataprosenttisesti. Saan löytämäni linkit kotiin ensi viikolla...

Sillä aikaa suunnitellaan uusia koruja...


En tiedä, mikä minua vetää nyt hieman pehmeämpien materiaalien ja tunnelmien pariin. Ehkäpä sormet kaipaavat lepoa pronssi- ja juotoskokeilujen jäljiltä. Aloin tutkia,  minkälaiseksi koruksi puuvillapitsit ja pellavanaru taipuisivat. Tilaamani materiaalit saapuivat tänään.. kauniisti pakattuna. Kiitos, Pikku Iidan Puoti  :)

Tämä on taas niin tyypillistä minua.. suunnittelen ja pohdin. Mutta ehkäpä tästäkin valmista tulee :)


My fingers need rest after soldering- and pronze experiments.. I got these beautiful materials today: cotton lace and linen cord. I will use them in my next jewelry project.

keskiviikko 16. helmikuuta 2011

Kevättalven pieniä iloja ~ Simple Things, Small Joys

Varhaiskevättalven pieniä, iloisia yllätyksiä: vuoden ensimmäiset, osittain vielä avautumassa olevat pajunkissat. Valo saa ihmeitä aikaan, vaikka  pakkanen vielä paukkuu. :)

                               

                                                                                   
Mietiskelin tänään, onko korublogin nimikkeellä kulkevaan blogiin sopivaa laittaa myös muita aiheita sivuavia postauksia. Alussa käytinkin sivua pelkästään tekemieni korujen esittelyyn, mutta sitten alkoi lipsua. Teen koruja suhteellisen harvakseltaan, mutta tykkään kovasti päivitellä blogiani. Ehkä minun pitäisi luoda eri aihealueille omat blogit, mutta se tuntuu hankalalta ratkaisulta. Ja voihan ajatella, että jutunpätkät ja kuvat, jotka eivät suoranaisesti liity koruntekoon, kertovat kuitenkin niistä asioista, jotka inspiroivat minua myös koruntekijänä. 

Kotona odottivat nämä pienet ilot : laskiaispullakahvit ja lentopostia korukivitoimittajalta. Tässä vaiheessa en edes muistanut, mitä kuori piti sisällään. Yllätys olikin mieluinen. Tulen varmasti esittelemään kuoren sisällön  täällä ... jossakin muodossa :)

Mukavaa, että blogi oli saanut uusia lukijoita. Kiitos mielenkiinnostanne.. ja tervetuloa :)


Today I enjoyed the little things world tends to offer us... I had a long walk in fresh air. Winter continues, but increasing light activates nature to wake up. Willows will be in bloom soon. Spring is coming :)

an airmail was waiting for me at home.. It contained just one semi precious stone I orderer for some time ago...  Sometimes very little things can make us happy ;)


maanantai 14. helmikuuta 2011

lauantai 12. helmikuuta 2011

Saharan kuninkaallinen

Sterling-hopeaan kiedotun kaulakorun keskuskivenä on  50 mm pituinen royal sahara-jaspis, jonka hankin vähän aikaa sitten maailmalta.


Jaspista kannattavaan ketjuun valitsin pehmeän värisiä kiviä: roosan, ruskean ja vaalean sävyistä aurinkokiveä, vuorikristallia ja riipuksen kuviointia toistavaa kahvijaspista. Koru on pituudeltaan n. 55 cm. Yläkuvassa riipuksen vasemmassa alakulmassa näkyvä viiru on valon heijastumaa.



Käytin korussa myös hentoa, kuvioitua sterling-hopeaketjua. Rakenteen vahvistamiseksi lisäsin näihin kohtiin vielä erilliset ketjunpätkät. Värimaailmansa ja ehkäpä myös tuon ketjuratkaisun vuoksi riipusta kannattavasta  ketjusta tuli hyvin herkän oloinen. Riipusosa on luonteeltaan voimakkaampi.

Yksi riipuksen mielenkiintoinen yksityiskohta on sen yläosassa sijaitseva täplä, joka  muistuttaa muodoltaan kaitselmuksen, varjeluksen ja huolenpidon symbolina käytettyä silmäkuviota (Eye of Providence).




Royal sahara - jaspis 'löydettiin' vasta muutama vuosi sitten itäisen saharan alueelta. Kivi on erittäin kovaa  (mohsin asteikolla n. 8) ja siksi erittäin vaikeasti työstettävää. Useat kiviasiantuntijat pitävät tätä yksinomaan Saharan alueella esiintyvää maisema-jaspiksen 'alalajia' yhtenä kauneimmista jaspiksista. Kaunista se on minunkin mielestäni. On kuin kivi huokuisi Saharan aavikon hiljaista voimaa.


Necklace with Royal Sahara Jasper, sun stone, coffee jasper, rock crystal and sterling silver. Jasper pendant is 50 mm long.  Royal Sahara Jasper, recently found  from Eastern Sahara, is said to be one of the most beautiful jaspers. It is very hard, around 8 on moh's scale.  I think the stone is very beautiful...

An interesting detail in this pendant is the spot located on top of stone. It looks a bit like the
Eye of Providence.

keskiviikko 9. helmikuuta 2011

Hopeat puntariin

Ajattelin tehdä pitkästä aikaa korun sellaisella menetelmällä, jonka hallitsen. Linkitetyn korun suunnitteleminen tuntui todella ihanalta tehtävältä. Kurkistin helmilaatikkoon ja nakkasin muutaman helmen auringonvaloon odottamaan inspiraation hetkeä...




Suunnittelin tekeväni korun sterling-hopeaan. Mielen pohjalla häivähti ajatus jalometallilaissa olevista säädöksistä, jotka velvoittavat myyntiin tarkoitettujen, yli 10 g hopeaa sisältävien korujen leimausta omalla nimileimalla. Tässä kohtaa täytyy tunnustaa, että olen tehnyt syntiä, mutta onneksi vain pari kertaa ..ja jo ennen, kuin tämä asia on tullut tietooni.

Istahdin kahvikupin ääreen tekemään karkeita laskutoimituksia.. Miten paljon voin käyttää tietyn vahvuista  hopealankaa myytäväksi tarkoitettuun koruun ilman leimaamista. Laskutoimituksen mukaan hopeaa voi kietoa koruun sen verran, että syntyy suht normaalinpituinen linkitetty kaulakoru.




Jätin nämä ihanuudet pöydälle odottelemaan, ja ryhdyin tutkimaan jälleen kerran Tukesin sivuja: pian ruutuun lävähti muistinpohjalla jo kytenyt tieto: nimileimaa ei myönnetä yksityishenkilölle. Nice.
Toiminimen perustaminen ei ainakaan tänään tunnu ajankohtaiselta, joten pitänee hankkia kunnollinen, säännökset täyttävä vaaka ja pistää hopeat puntariin...
 
Tänään aloittamani koru valmistunee huomenna..Hopeaakin tulee mukaan, varovasti annosteltuna.
Ja vielä: toivotan uudet lukijat sydämellisesti tervetulleiksi!

I have spend the day making a wrapped necklace and studying the requirements for the marking of articles of precious metals in Finland.

Hello, new readers! You are mostly welcome :)

tiistai 8. helmikuuta 2011

Lumipuisto ~ Winter Park

Turkuun satoi viime yönä uutta, ihanaa lunta. Kaupunki on taas hetken aikaa valkoinen. Kuljin puiston läpi ja otin muutamia kuvia talvesta.






 Hei syreeni, ei vielä ole kevät!  



Puiston vieressä olisi mukava asua...



Mukavaa kuitenkin, että puistoihin pääsee nopsasti, vaikkei sellaisen laidalla asuisikaan. Kävelyretki kauniin puiston halki voi toimia luonnon omana vitamiinipillerinä, kun vain muistaa pitää aistinsa avoimina...


It's snowing in Turku. I had a walk across Vartiovuori Park.  The park was build over a 150 years ago, and has retained it's significance since then.


maanantai 7. helmikuuta 2011

Mentaaliharjoituksia Ohton kanssa

Miehisen riipuskorun aihio odotti pöydällä useita päiviä. Työpöydän ohi kävellessäni ajattelin vain, että kyllähän tuon ehtii...
Eilen valmistunut riipus muistuttaa  leväotsaisen karhun päätä.  Toisaalta siitä löytyy tuttu sydänteema, jonka mutkia on hiukan oikaistu. Koru sai nimen 'Ohto' karhun vanhasuomalaisen kutsumanimen mukaan. Ohton sydämeen eivät koukerot kuulu ;)

Riipukseen oli tyrkyllä jos jonkinnäköistä sterling-hopeista lisuketta. Lopulta päädyin tähän hyvin hyvin yksinkertaiseen muotoon. Riipus on kokonaisuudessaan pronssia, nauha kumia.



Sitten siihen mentaaliharjoitukseen:  pääsin vihdoin kokeilemaan vesihiontaa. Menetelmä vaikuttaa äärimmäisen hitaalta ja 'haavoittuvalta'. Väärä liike tai pienikin kupru vesihiontapaperissa naarmuttaa jo hioutuneen pinnan siten, että homma on aloitettava oikeastaan kokonaan alusta.  Lisäksi huomasin, että riipuksen sivujen pyöristäminen ennen hiomista teki sivustojen hionnasta erittäin hankalaa. Kuva on jälleen armoton.  Lisäksi pronssirenkaiden asettamisen yhteydessä oikeaan yläkulmaan tuli norkonen, jonka poistamiseksi tarvittaisiin taas ainakin tunnin työ.

Harjoituskappaleena tämäkin koru jää kotiin. Tykkään mallista kumminkin sen verran, että uskoisin Ohton saavan kevään aikana jatkoa, joiltain osin muunneltuna (ja siistittynä) versiona. Sellaisena, jonka voisi päästää hyvillä mielin maailmallekin.
Ajattelin tästä miesten korua, mutta tokihan tämänkaltaista riipusta voi käyttää nainenkin..

Edit: Toivotan uudet lukijat sydämellisesti tervetulleiksi :)



'Ohto' necklace with bronze, rubber band and sterling silver. Pendant's name Ohto means 'bear' in finnish. actually it's an ancient nickname for 'Karhu' (the bear).  This is a prototype. I think the model will be seen again in some form in the future....