Haastevastauksia ja kurkistus tulevaan

Anja-reginan aitasta tulla tupsahti jo hyvän aikaa sitten haaste kera viiden kivan kysymyksen.
Kiitoksia kovasti haasteesta, Anja! <3

Postauksen kuvituksena on tällä kertaa otos valmistumassa olevasta soutache-työstä. Nämä, jo pientä helmikirjontaa ympärilleen saaneet karneolikapussit ovat muotoutumassa korvakoruiksi.

Sitten itse haastekysymyksiin :

1. Mikä on talvella mieluisinta?
Rakastan aurinkoisia kevttalven hankiaisia! Hiihto- tai kävelyretki askelten tai suksen alla kestävällä hangella on yksi niistä asioista, joita muistelen kaivaten tällaisina lumettomina talvina. Ikävöin myös lumisten talvi-iltapäivien sinistä hämäryyttä...

2. Oletko viherpeukalo vai multasormi?
 Rakastan puutarhoja ja kasvimaita! Malttamattomana odotan jo kevättä. Minulla ei ole omaa puutarhaa, mutta saan toteuttaa 'puutarhaunelmiani' vanhempieni metsäpuutarhassa. Viime syksynä istutin satoja kukkasipuleita. Kevät on jännittävää aikaa: nouseeko mullasta jotakin vai ovatko myyrät käyneet herkuttelemassa 'talven' aikana. Odotettavissa on muun muassa vanhoja, 1600-luvulta peräisin olevia tulppaanilajikkeita... Niiden näkemistä odottelen erityisellä mielenkiinnolla!
Olenko viherpeukalo vai multasormi... Saanko olla molempia? <3

3. Näetkö usein unia?
Näen joka yö hyvin eläviä ja värikkäitä unia!

4. Mieluisin lemmikkisi?
Olen sekä kissa- että koiraihminen. Ja tässähän onkin nyt ihan oiva tilaisuus ilmoittaa pienestä iloisesta perheuutisesta:
Jotkut teistä saattavat muistaa, että Ossi-kissani menehtyi viime elokuussa. Se kaikkein akuutein suru on puolen vuoden aikana hälvennyt siinä määrin, että pystyimme harkitsemaan uuden kissan hankintaa. Metsään saapui tiistaina uusi perheenjäsen, harmaankirjava maatiaiskollin poika Okko! En ole häntä vielä tavannut, mutta kuulemani mukaan hän on kotiutunut erinomaisesti... Okko tulee varmasti esittäytymään myös blogin puolelle, todennäköisesti täällä.

5. Mikä olisit halunut olla isona?
Voi, unelmoin pikkuisena tyttönä monenlaisista ammateista ja seikkailuista! Joinakin päivinä halusin olla suosittu laulaja-taiteilija, ja heti kohta haaveilin tutkimusmatkailijan-, asianajajan-, leipurin, muotisuunnittelijan-, piirtäjän- tai kirjastonhoitajan urasta... Yksi haave säilyi kuitenkin muuttumattomana läpi lapsuus- ja nuoruusvuosien: halusin kiihkeästi kirjailijaksi.

Kiitokset Anja vielä ihanista kysymyksistä! Jätän haasteen vapaasti eteenpäin vietäväksi!

Jostain se aina alkaa...

Heipa pitkästä aikaa!
Kamera on taas kotona, joten voin pitkästä aikaa päivitellä korublogiakin.

Päivityksen otsikko viittaa tietenkin näihin ikuisiin kokeiluihini. Tässä ensimmäinen filigraanitestaukseni, johon sain inspiraatiota Hienoimmat metallilankakorut -kirjasta. Riipus kuuluu  kategoriaan: 'kaunis - kunhan katsoo tarpeeksi kaukaa' :)

Ajattelin ottaa Korun ajan blogin taas eräänlaiseksi työpäiväkirjakseni: lisäilen kuvia myös näistä korukokeiluistani vähän tiuhempaan tahtiin kuin mitä tässä välillä tapahtui, ihan itseänikin varten: muistelointi ja 'taitojen kehittymisen seuraaminen' on paitsi antoisaa myös opettavaista...

Lapis latsuli -riipus on tehty hopeoidusta kuparilangasta. Tämä ensimmäinen, hyvin yksinkertainen malli on syntynyt periaatteella 'katsotaan mitä tästä tulee'. Hienoimmat metallilankakorut -kirjassa löytyisi monia malleja kokeiltavaksi, mutta minä en taida päästä eroon tästä tavastani soveltaa ja tehdä oman pääni mukaan...

 Ei tämä mennyt ihan strömsöläisittäin:  kieputteluista tuli aivan liian löysiä, sillä 0,4mm lanka on todella herkkää katkeamaan. Filigraania tehdessä pitäisi käyttää sopivaa voimaa ja oikeita langan asentoja ja ne ovat minulla hakusessa. Riipus olisi ihana säilyttää muistona, mutta suht arvokkaat lapikset ansaitsevat arvoisensa seuran. Kokeilu menee siis purkuun.

Korun aika alkaa päivittyä nyt tiuhempaan tahtiin. Seuraavaan kertaan, au revoir!

Korukirja: Jodi Bombardier - Hienoimmat metallilankakorut

Aloitin uuden koruvuoden tutkimalla uutta, juuri painosta putkahtanutta korukirjaa. 

  Kirja esittelee 21 klassisen kaunista filigraanikorua työohjeineen.

 Tämän kirjan filigraanikoruissa liitoksia ei tehdä juottamalla vaan paksummasta metallilangasta tehdyt kuviot liitetään toisiinsa hyvin ohuella metallilangalla punoen.

  Kirjan alkuosassa on ainakin aloittelijoille hyvin tarpeellista tietoa korumetallilangoista ja tarvittavista työkaluista. Työt voi oikeastaan aloittaa heti, jos kotona sattuu olemaan metallilankaa, parit korupihdit, sivuleikkurit ja helmiä. Ainakaan koruntekijöiltä noita ei puutu, itseltäni löytyy harjoittelulankaa ruokailuvälinelaatikosta ja laskupinojen takaakin ;)

  Bombardier kiinnittää erityistä huomiota työvälineisiin ja niiden oikeanlaiseen käyttöön. Tässä yhteydessä voisin kertoa pienen vinkin omista työkalukokemuksistani: varsinkin leikkurien laatuun kannattaa satsata. Hyvät leikkurit tekevät työstä miellyttävää ja vaikuttavat todella paljon siihen, miltä lopullinen työ näyttää. Itse löysin muutama vuosi sitten elektroniikkaan tarkoitetut, hienoa jälkeä tekevät sivuleikkurit, enkä tulisi enää toimeen ilman niitä. 

  Kirjan alkuosasta löytyvät myös filigraanikoruissa käytettävien peruskuvioiden ja kieputtelujen ohjeet. 
Tämän kirjan myötä viime kesänä paikoilleen jumittuneet kieputteluharjoitukseni alkanevat uudestaan. Periaatteessa minun pitäisi osata nämä: esimerkiksi postauksen lopussa näkyvässä pöllökorussa käytettyä peruskieputtelua olen tehnyt useampaan otteeseen, mutta kun tulee aika saattaa se kauniiseen muotoon esimerkiksi kiven ympärille, tulee eteen tenkkapoo. Täytyy siis ottaa ohjekirja käyttöön tässäkin jutussa - viimeinkin. Tähän saakka olen edennyt kieputteluissa ihan mutu-tuntumalla.

   Kirjan 21 korumallin joukosta löytyy kaula- ja rannekoruja, korvakoruja, riipuksia, yksi sormusmallikin. Korumallit on jaettu kolmeen ryhmään niin, että 'alottelijat', 'keskitasoiset' ja 'taitavat tekijätkin' löytävät kirjasta itselleen sopivan haastavia malleja. Suorastaan ruhtinaallisen yksityiskohtaiset työohjeet houkuttelevat kokeiluihin. Olen joskus törmännyt korukirjoissa ylimalkaisesti kyhättyihin ja hankalasti seurattaviin ohjeisiin, mutta tässä kirjassa työohjeisiin on ihan oikeasti panostettu: 

   Korunteko on ollut itselläni nyt alkuvuonnakin ihan jäissä, joulun seutuun iskenyt (jo syksyllä itsestään varoitellut) selkäkipu oli niin kova, että en kyennyt kymmeneen päivään istumaan ollenkaan. Nyt alkaa helpottaa ja tietenkin tekisi mieli jo tarttua korupihteihin. Aloittelen varovasti tällä viikolla, muistan välillä venytellä ja notkistella lihaksia... Istuminen on pahasta. Ensi kuussa alkaa selkälihastreeni!

  Mutta takaisin aiheeseen - Arvatkaa vain, miten sormia jo syyhyttää päästä kokeilemaan... Ajattelin testata useampia kirjan malleja ja sitten heti sopivan paikan tullen ryhtyä varioimaan ja kehittelemään omia juttuja oppimani turvin. 

  Kerroin kirjasta jo tuolla kirjablogini puolella, mutta ehdottomasti se kuuluu myös tänne, korujen pariin.
Kiitän kustantajaa arvostelukappaleesta.

  Seuraava postaus tulee käsittelemään  korukiviä, mutta sitten pääsen toivottavasti jo koruntekoon.
Toivottelen kaikille blogissa piipahtaville hyvää viikonjatkoa ja inspiroivaa vuoden alkua! 

Jodi Bombardier: Hienoimmat metallilankakorut (Artisan Filigree: Wire-Wrapping Jewelry techniques and Projects, 2013)
Kustantaja: Minerva, 2015, 135 s.
Suomentanut Eva katajamäki
Alkuperäiskieli: englanti
Kustantajalta.

Rauhallista joulunaikaa!

 Toivotan kaikille Korun ajan lukijoille ihanaa, rauhaisaa joulua!

*

Kuten joku ehkä on saattanut huomatakin, on täällä korublogissani ollut tänä syksynä hiukan hiljaisempaa. Joskus on aika korujen - toisinaan ajan vievät muut haasteet ja harrastukset. 

Ensi vuonna uusin innoin korujen maailmaan, se olkoon pieni uudenvuodenlupaukseni! 

♥

Rosetta - kapussikokeiluja ja siemenhelmiä

Tuhannet siemenhelmet kieppuivat iltaisin uniin kun sain innon saattaa tämän Rosetta-riipuksen vihdoin viimein valmiiksi...

Yritän löytää sopivia tekniikoita, joilla muuttaisin kauniita korukivikapussejani

koruiksi. Tässä yksi mahdollisuus. Paljon ompelua, purkamista... Paljon erilaisia siemenhelmiä, metreittäin korusiimaa. Parhaimmillaan taiteilin yhtä aikaa kahdenkymmenen langan kanssa ja yritin estää niitä sotkeutumasta toisiinsa.  Mutta kivaa oli! Loppuvaiheessa aloin leikitellä kirkkaiden korallihelmien kanssa, kun huomasin että koru kaipaa vielä 'pientä pilkettä ja huumoria'...

Koru on lyhyt: kokonaispituudeltaan yhdeksänsenttinen riipus asettuu kaulakuopan alle. 

Korun keskuksena on käärmeennahkajaspis, lisänä siemenhelmiä, granaattisiruja ja oranssinpunaista korallia. 

Nimensä koru sai kaukaiselle komeetalle yli kymmenen vuotta avaruudessa matkanneen Rosetta-luotaimen mukaan (luotain saavutti päämääränsä eilen illalla, samoihin kellonlyömiin valmistui tämä korukin). Rosetta jää seuramaan komeetan pyrstön kehittymistä sen pikkuhiljaa lähestyessä aurinkoa... 

Koru jää kotiin, omaan ja lähipiirin käyttöön.

Seuraavassa korupostauksessa hyppäänkin sitten vähän vaaleampiin tunnelmiin.

Edit.: 3.12. Enpäs hyppääkään, sillä vaalean korun toteutusta pitää vielä mietiskellä ja tuumiskella.

Karneolia tulossa, jossain muodossa. Tälläst tää on ;)

Nauhallinen syksyä

Tein jokin aika sitten vihreästä pitävälle äidilleni pitkän pitkän helminauhan, joka on jostain syystä jäänyt kuvaamatta ...

En ole pitkään aikaan tehnyt mitään tällä tavoin: ladoin erilaisia ​​makeanveden helmiä vaijeriin ja väliin metalliset välihelmet. Nauha on 115 cm pitkä, joten korua voi pitää kaulalla jopa kolminkertaisena. Koru onkin valmistumisensa jälkeen ollut monessa mukana.

Kuvien värisäätö meni kertaa mutu-tuntumalla. Olen minulle tuntemattomalla koneella, jonka näyttö toistaa värit jotenkin hassusti ... 

25.10: pääsin vihdoin omalle koneelle ja kauhistuin, nauroinkin, minkälaista tekstiä tuolla käyttämälläni 'tuntemattomalla koneella' sainkin aikaan. Miten ihmeessä se voi olla ylipäätään mahdollista, että kone lisäilee itse sanoja lauseisiin, myös yksi englanninkielinen sana oli livahtanut joukkoon. Nähtävästi kone on automaattisesti kääntänyt tekstin ensin englannin- ja sitten suomenkielelle. Tuntemattomia ovat bittien tiet! En taida edes uskaltaa kurkkia, miten kirjablogini jutut ovat kirjautuneet...

*

Toivottelen miellyttävää Ja värikästä viikonjatkoa!

PS: suuren roskapostitushyökkäyksen vuoksi muutin kommenttien valvontaa siten, että kommentteja voivat tällä hetkellä lähettää vain henkilöt, joilla on google-tili. Pahoitteluni! 

Tähtikirkkaita iltoja

Syksyn korukauden avaus - jälleen kerran helmikorujen muodossa. Tällä kertaa helmet ovat tummia, sellaisia, joita olen pitkään etsinyt ja  viimein löysin. Oli pakko avata nauha heti ja ottaa hopeat esiin. 

Mitään muuta eivät kauniit helmet vierelleen tarvinneetkaan, kaksi hopeatähtöstä vain ilmestyi iltataivaan tummaan koruun tuikkimaan. Syksyn tuntee siitäkin: tähdet näkyvät nyt paremmin kuin vaaleina kesäöinä. 

Muistan: tein 'Tähtikirkas'- helmikorusetin viime syyskaudella. Se oli vaalea, miltei valkoisista helmistä kiedottu. Tästä taisi tulla sen tumma iltasisar...

  Ja huomaatteko: vasta kuvat paljastivat minulle, että yksi tuossa korun keskellä olevista helmistä on aivan tavattoman himmeä. Vaihdan helmen kiilloltaan moitteettomaan ja otan korusta uuden kuvan huomenna päivänvalossa. Hassua, että en huomannut asiaa korua tehdessäni. 

***

Edit 30.9.: No niin, nyt on helmi uusittu, he kaikki loistavat nyt yhtä kirkkaina:

Rannekorun pituutta voi säätää 17 -21 cm välillä. Värjätyt makeanveden helmet ovat suhteellisen kookkaita; 9-10 mm. Korujen muut osat ovat sterling -hopeaa. 

Korvakorujen roikkuvien osien pituus: 16 mm. 

Korusetti on vapaa ja löytyy pienen korukaupan puolelta.

Shibori-silkkiä ja helmikirjontaa

Huh huh, sainpas tämänkin korukokeilun viimeisteltyä, vaikka välillä jo iski epäilys... 

Ihastuin shibori-silkistä tehtyhin koruihin kesällä etsiskellessäni inspiraatiota soutache-juttuihin. Ja tietenkin halusin testata, miten sellaisen tekeminen minulta luonnistuisi.  Aluksi en edes tiennyt, mistä materiaalista on kyse ja olisiko sitä  jostain päin maailmaa saatavilla... Meni parisen viikkoa ja shibori-silkki oli luonain :)

Sitten vaan kokeilemaan.

Shibori-tekniikat ovat tällä hetkellä niitä 'uusimpia juttuja' korutaiteessa.  Itse materiaalilla on pitkä historia: shibori-silkki on kotoisin Japanista, missä sen erikoinen 'sidontavärjäys' on ajan kuluessa kehittynyt ihan omaksi taiteenlajikseen. Kangas värjätään aina käsin, niin myös tämä minun ensimmäinen, himmeästi smaragdin sävyjä hohteleva shiborini. 

Shibori on vaikeaa työstettävää. Koska tässä tehdään hommia neulan kera, yhtäkään harhapistoa ei saisi tulla, sillä ne näkyvät ohuen ohuessa materiaalissa irtoilevina silkkisäikeinä . Työstin tätä ekaa kokeilua yli viikon ja harhapistoja tuli lukematon määrä. Halusin saada tämän ensimmäiseni kuitenkin ihan valmiiksi koruksi nähdäkseni kokonaisuuden. Seuraavalla kerralla tiedän paremmin: uusiksi ei todellakaan voi ottaa. 

Ensimmäiseksi tein tämän lehdykkäiskuvion, johon materiaali asettuukin kuin itsestään. Kehykset tein mentaliteetillä  'katsotaan nyt mitä tästä syntyy', eli aloin vain pistellä miyuki-siemenhelmeä toisen perään sen kummemmin miettimättä. Ompelin silkin ensin erityiselle tekstiilikorupohjalle ja sen jälkeen ompelin kokonaisuuden kiinni Ultra suede-pohjaan, joka sekin on suunniteltu erityisesti tekstiilikorujen viimeistelyyn (mukavan pehmoinen materiaali, tuntuma kuin mokkanahkassa). Yllä olevassa kuvassa korun toinen puoli näkyykin. Seuraavaan shibori-koruun on suunnitteilla nurjallekin puolelle jotakin koristetta; kirjontaa olisi kiva kokeilla tässä... 

Riipuspidikkeen tein tiilipistoilla. Nuo erilaiset helmipistot ovat muuten nekin ihan oma lukunsa, tätä korua tehdessäni tutustuin niihinkin paremmin ja heti alkoi syntyä uusia ideoita...

Seuraavaksi sitten taas ihan jotain muuta! :)

Syyskuu on alkanut. Se tarkoittaa myös sitä, että pieni korupuoti on avannut ovensa. Tänä syksynä koruharrastukseni keskittyy pitkälti uusien juttujen testailuihin, joten puodin puolelle tulee vapaita koruja seuraavien kuukausien aikana silloin tällöin. Uuden oppiminen ja kokeileminen ovat nyt niitä asioita, jotka pitävät koruntekomotivaatiota ja innostustani yllä... 

Saattaa olla, että jokin menetelmä jalostuu hyppysissäni pikku hiljaa sellaiseksi, että 'teoksia' voi hyvillä mielin lähettää myös maailmalle.

***

Toivotan ihanaa syksyn alkua! 

Testailut jatkuvat...

 - Tällä  kertaa testaillaan korutekniikoiden lisäksi myös uutta konetta: miten mahtaa uusien kuvien latailu ja värien säätö onnistua. Koneessa on win 8, joka toimii hiukan tosin kuin entisen koneeni käyttöjärjestelmä.  Uuden näytön väritkin ovat vielä lopullista kalibrointia vailla, joten kuvien sävyt voivat näyttää vielä vähän hassuilta.

Testikoruna saa toimia heinäkuussa tekemäni yksinkertainen soutache-riipuskokeilu, jota en aikonut blogiin edes tuoda, tässä kun ei ole mitään uutta siihen edelliseen riipukseen verrattuna, sävyt vain ovat toiset. 

Riipuksen keskuksena on tällä kertaa helmiäiskapussi ja mukana on myös makeanveden helmiä. Ja miyuki-helmet rimpsuilevat...
Koru jää omaan käyttöön.

Riipuspidike on tehty tällä kertaa nauhoin.  Ratkaisu toimii, sillä  koru asettuu oikein nätisti kaulalle.

***
Jokohan ensi postauksessa pääsisin siihen uuteen materiaaliinkin... 

Soutache-kokeiluja, osa 2

Mielessä siinsi ajatus soutache-korvakoruista.

Tässä kokeilussa harjoittelin pienempien kuvioiden ompelua. Oli jännittävää nähdä, osaisinko tehdä niistä identtisiä...

Kokeilu onnistuikin ihan kivasti, mutta kyllä tämä tekniikka mulla vielä töitä teettää...
 Tällä kertaa käytin ompelulankana sekä nymolankaa että minulle uutta, huippukestävää Fireline-siimaa. Keskuskivinä on kymmenmilliset ruusukvartsiset kapussit. Lisänä jälleen miyuki-lasihelmiä. Riippuvien osien pituus on 30mm ja koukut, ne ovat aina sterling-hopeaa.
Korut lähtevät lahjaksi, pääsevät siis testikäyttöön :)

Seuraavassa kokeilussa onkin mukana taas ihan uudenlaista materiaalia!

Toivottelen mukavaa perjantaita!
Näkemisiin ♥

Soutache-kokeiluja, osa 1

Pitkän kesätauon jälkeen on taas aika palata blogipäivitysten pariin...

Lämpimät säät hellivät heinäkuussa niin, että koruja syntyi tauon aikana vähemmän kuin suunnittelin. Lisäksi aikaani veivät yllättävät sattumukset. Jotakin sentään: se ihan ensimmäinen soutache-kokeilunikin pääsi koruksi asti...

Syntyi hassu medaljonkikoru. Keskuskivenä aventuriinikapussi, lisänä laadukkaita miyuki-lasihelmiä. Kuvio on yksinkertainen: tällä oli hyvä aloittaa. Innostuin koristelemaan riipusta pienellä helmireunuksella.

 Koru on itse asiassa aika hauska, kevytkin, melkein kuin höyhentä kantaisi! Miyuki-helmiä pääsi myös ketjuun.

Koru jää omaan kokoelmaani ja käyttööni.

Huomenissa lisää...

p.s.: Palajan kotiin Turkuun pikapuoliin, mutta pieni korukauppa pysyy suljettuna vielä tämän kuukauden. Uusia vapaita koruja ei ole syntynyt, koska olen keskittynyt kokonaan näiden uusien juttujen testailuihin. Uudentyyppisten korujen on tarkoitus jossakin vaiheessa ilmestyä myös puodin puolelle.

Mukavaa kesäsunnuntaita toivotellen ♥