Miltä kesä maistuis? ~ Summer Tasting

Järjestelin viimevuotisia kuvakansioita ja törmäsin kesään. Sitä ei muistakaan, miten paljon värejä ja valoa ( -ja makuja!) kesään mahtuu... Pirtsakan pakkaspäivän päätteeksi tuoreita mansikoita ja muutama kukkanen, olkaatten hyvä!... Kohta näitä taas saa muutenkin kuin silmäkarkkeina :)

 I was organizing my picture files and find summer... So, after a cold, snowy january day,  fresh strawberries and flowers, here you are!

Toivotan ihanaa viikonalkua! 

Have a lovely week!

Odottelua~ Waitings

Tammikuu on ihmeellinen kuukausi. Pitkä syksy ja joulunajan juhlat ovat menneet ja kevät on vielä tavattoman kaukana.
Tuntuu siltä, kuin olisi jonkinlaisessa välitilassa.

Nämä tällaiset hetket ja ajanjaksot ovat hyviä. Autius ja 'ylimääräisen' tilan tuntu ovat kasvumaata uusille asioille.

Talven henki puhalsi vihdoin lumen koko maahan.. Kaupunkikin näyttää taas kauniilta!

                                  

Korut odottavat myös. Niitä on aihioina ajatuksissa. Sieltä ne ovat liukuneet  jo työpöydällekin, näin  ensi alkuun värisommitelmiksi ja kokeiluiksi. Onneksi valmistumisilla ei ole mitään kiirusta.



                                                    

~~~~~~~~~~~~~~

January has allways been a quite confusing, still very beloved month to me. Long autumn season and holidays have passed and the spring is still so far to come. January is an interlude. Very much needed one.

the snow come with frost.  The town is beautiful again..

Heippa, Onerva täällä! ~ Hello You!

Kaappasin tän blogin,  Nii! (ainakin hetkeks)... koska toi ei tajuu esitellä mua, vaik oon odotellu tätä hetkee aböyt  puoli vuotta. Kuten näistä viime kesänä räpsäistyistä fotoistakin näkyy, niin mää rrrrrrrrrakastan poseeraamista!!! Aattelin, että tätä kautta voisin löytää seuraa ens kesäks.. oon valmis vakavampaanki!!! Nimimerkki:  Oravaneito omalla tuvalla ja luvalla.

I hijacked this blog (at least for a moment), because I wanted my 15 minutes of fame too!!! As You can see, I just love to pose.. and seek for a soulmate.. <3

Asun metsässä erään talon ullakolla, ja tykkään kovasti kissanruuasta! Ainut vähän negatiivisempi juttu täs kissan ja oravan yhteistaloudes on, et täytyy vähän pitää pientä etäisyyttä ton kissan kans.. mutta tähän asti ei oo ollu mitään suurempii yhteenottoja. Melkein kamuja ollaan. Siis MELKEIN!  Se on tuo tuossa alhaalla.. Ossi, 15 vee.

Pussss!

'Hmmp, niinpä nii... Kiitti, Kurre!'
'Yeah, right. Thanks, mate!'

Joulumyrsky ~ Christmas Storm

Vietimme joulun hiljaisesti. Tapaninpäivänä iskenyt myrsky vei pikkuruisen metsäkylän sähköt ja puhelinyhteydet kahdeksi kokonaiseksi päiväksi. Vedentulo oli luonnollisesti poikki sekin, porakaivon pumpun hyydyttyä. Vettä saimme ihanilta naapureilta, kiitokset :).

Myrsky kaatoi pihasta muutaman ison puun. Onneksi yksikään ei osunut rakennuksiin...

Mutta olipahan kerrankin aikaa rauhoittua. Oli hyvä lueskella, kuunnella patteriradiota ja myrskytuulta.

Kuvissa on yksi tekemistäni joululahjoista. Pitkä kaulakääty, johon valikoitui 10 mm viistehiottuja, sekä kirkkaita että värjättyjä vuorikristalleja sekä sterling-hopeaa.

~~~~~~~~~~~~~~~~

~~~~~~~~~~~~~~~~

Talon nurkalta kaatui suuri kotikuusi, joka kiskaisi mukaansa vierellä kasvaneen männyn. Kallion kaunis sammalpeite meni samaan syssyyn...

 ~~~~~~~~~~~~~~~~

a very strong wind hit scandinavia during holidays and caused  extensive power failures in electricity and phone networks. We spent two whole days without electricity, running water or phone.  The storm ripped up several big trees by their roots in my parent's courtyard....

Long neckace seen in upper pictures is one of the Christmas presents I made this year. Rock crystal, dyed quartz and sterling silver. I wanted this necklace to look quite neutral so that it suits with several colors and outfits.

Kaksi kuuta ~Two Moons

Hyvin yksinkertaisen, hopeisen  riipuskorun taustalla on tarina kahdesta kuusta, jotka ovat yhdessä kiertäneet  kotiplaneettaamme muinaisina aikoina.... Viehätyin kovasti tuosta uudesta, tänä syksynä julkaistusta teoriasta. Tutkijoiden mukaan toinen kuu oli pienempi ja kulki taivaankantta isompansa perässä. Nykyinen kuumme syntyi kahden kuun yhteentörmäyksestä noin 4 miljardia vuotta sitten.

Teoria kiinnitti huomioni myös siksi, että olen lapsesta asti nähnyt unia kahdesta, joskus useammastakin taivaalla lipuvasta kuusta. Uni on aivan varmasti universaali ja kummunnee kollektiivisesta piilotajunnasta. Minulle itselleni  uni edustaa päiväsaikaan tapahtuneiden uusien ja yllättävien asioiden kohtaamista ja käsittelyä. Unelle on annettu mystisempiäkin selityksiä... Niiden mukaan kahden kuun näkeminen merkitsee muun muassa onnellisuutta, menestystä ja hyvinvointia.

Simppelin korun riipusosa syntyi kahdesta kevyestä sterling-hopeahelmestä. Suurempi, noin 16 mm kokoinen helmi on kauniisti satinoitu. Pienemmän pinta sen sijaan oli tylsän 'semikirkas'. En ryhtynyt helmeä vesihiomaankaan (mikä olisi tuonut riipukseen  mukavaa kontrastia), vaan päinvastoin himmensin sitä kunnolla.
Suuri filigraaninen riipuspidin ja rodinoitu ketju tuovat sitten hivenen kontrastia kuiden himmeään hohtoon. Kaikki osat ovat sterling-hopeaa. Korun piti tulla blogiin vapaana, mutta sain kyselyn, olisiko minulla mitään valmiina...  Koru meni syntymäpäivälahjaksi, joten voin laittaa kuvat blogiin jo nyt, ennen joulua.

Tykkään sen verran paljon tästä teemasta, että kahden kuun tarina saa varmasti jatkoa...

Käväisin Ursan sivuilla tätä kirjoitellessani, ja huomasin, että koko suomessa 'näkyy' tänään täydellinen kuunpimennys!  Täällä länsirannikolla taivas on paksun pilven peitossa, mutta missä vain on kirkasta, niin kannattaa kipaista katselemaan taivaallista näytelmää...

Toivotan ihanaa, rauhallista viikonloppua!

~~~~~~~~~~~

Two Moons necklace was inspired by the new theory that the Earth may once have been orbited by two moons. Also my own dreams gave me some inspiration to do this little piece of jewellery. Short, simple neklace is made entirely of sterling silver.

Myöhäissyksyn värejä ~ Colors of Late Fall

Marras-joulukuun vaihde on pimeä, väritön ja ankea.. Näin ajattelen itsekin.  Tuo lause  mielessäni lähdin  kameran kanssa kallioille etsimään pimeän vuodenajan värejä. Ja kyllähän niitä vielä löytyy, kun katsoo tarkemmin.. kyykistelee ja möyrii sammalikossa ja suomättäillä.  Lempeät vihreän, ruskean, okran ja harmaan sävyt ovat vallanneet maiseman...

Late fall is the darkest and most colorless time of year here in Finland. Nevertheless, colors can still be found.  There are countless kinds of sophisticated hues of greens, ochres, reds, browns...and I love them all!

Metsäkeijun  helmet ~ Pearls of a fairy

 

Suopursu tuoksuu yhä.  ~ Marsh tea smells like it was summer...

Malja syksylle! ~ a Toast to the autumn!

Auringon sytyttämät ~ the Sun lights ferns on fire

Olen viettänyt viikon 'metsässä' pitkästä, pitkästä aikaa. Metsäretkillä koetut tunnelmat tulevat aivan varmasti näkymään  joissakin tulevissa koruissani. Niin käy aina.

Toivotan lämmintä, hyvää mieltä! Enää kuukausi ja sitten käännymme taas kohti aurinkoa :)

Aarre sammalikossa ~ Treasure on the moss

Kiireen vuoksi blogi on ollut taas niin hiljaa... En ole ehtinyt tehdä myöskään blogivierailuja. Koneellaoloaika on ollut valitettavan minimissä, mutta tänäiltana aloittelen kierroksen...

Tämä koru odotti valmistumistaan yli viikon. Eilen tartuin vihdoin työvälineisiin ja saatoin sen valmiiksi.

Metsänsävyinen koru syntyi kauniskuvioisen ryoliittiriipuksen ympärille savukvartsista, jaspiksista, vihertävästä kvartsista ja jadesta. Tukevahko, valkokullattu ketju on tällä kertaa litteää ja muistuttaa muodoiltaan 1900-luvun alun geometrisia ja spiraalimaisia koristekuvioita. Filigraanilukko on sterling-hopeaa ja asettuu kaulan sivulle. Viimeistelin riipuksen kiinnityskohdat sterling-hopeisilla helmihatuilla. Kieputtelut on tehty jälleen sterling-hopealangalla. Yritin tehdä kieputteluita hopeoituun korumetallilankaan, mutta hopeoidun langan kuparinen leikkauspinta ei näytä erityisen hyvältä kieputtelun tyvellä.

Viime keväänä maailmalta hankkimani ryoliittiriipus on työstetty epäsymmetrisen kulmikkaaseen  muotoon. Kivi toistaa metsäisiä värejä... havunvihreää, männyn ja kuusen runkojen ruskeita sävyjä.  Kiven kuviointi muistuttaa minusta kovasti myös sienestäjän yhtä 'toivenäkymää': suppilovahverorypästä syksyisellä sammalmättäällä.  Suppiksia löytyy jo, vaikka paras satokausi lienee syys-lokakuun vaihteessa, jatkuen myöhäissyksyyn. Suppilovahvero on ovela maastoutuja: ensialkuun sitä ei tahdo löytää lainkaan, ei vaikka miten tihrustaisi... Silmän tottuessa vahverot alkavat hahmottua ja kori täyttyy nopsasti...

Koru on pituudeltaan noin 80 cm. Koru ei olisi siis välttämättä kaivannut lukkoa, mutta tuo kaunis filigraaninen halusi tulla lukoksi metsän portille. Riipuksen pituus on noin 5 cm. Korussa ei ole yhtäkään avautuvaa lenkkiä tai osasta, paitsi tietty tuo lukko ;).
Koru ei ole enää vapaa.

Blogi on saanut uusia lukijoita. Sydämellisesti tervetuloa ja kiitokset :)

Ja vielä.....

Tällaisen Sunshinen sain sekä Keijukeitaan  Ninniltä, että Vino-pino-blogista. Sydämelliset kiitokset :)

Lähetän kukkasen eteenpäin kaikille ekstra-energiaa kaipaaville.

Päivänpaistetta alkavaan syksyyn :)

~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Necklace is inspired by the colors and patterns of finnish forest.... Coniferous trees, moss, soft green and brown hues. The patterns of ryolite pendant reminds me of funnel chanterelle ( a very taste mushroom), which grows in numerous  groups on moss.. It's allways a pleasure to find this treasure....

Rhyolite, smoky quartz, jasper, green quartz, jade, sterling silver and white gold plated metal.

Unessa~ Asleep

Blogi on vedellyt hirsiä....

... sillä aikaa, kun olen harjoitellut hopean juottamisen jaloa taitoa, toivottavasti jotakin oppienkin. Luulen, että olen oppinut ainakin muutaman jutun siitä, miten asioita EI pidä tehdä ;). Paksun hopealangan työstäminen on hankalaa. Olen joutunut aloittamaan koko homman alusta useampaan kertaan. Onneksi materiaalia ei sentään ole hukkaantunut.
Tämä on ehdottomasti vaikein haaste, johon koruilu-urani aikana olen törmännyt. En enää koskaan ihmettele käsinvalmistettujen, hopeisten korunosien hintaa!

Mutta silti, yksi tärkeimmistä syistä, joka minua tässä harrastuksessa kiehtoo,  on haasteellisuus ja uuden oppimisen mahdollisuus.  En usko, että muutoin tätä hommaa jatkaisinkaan. Jostain syystä rakastan tämmöisiä 'mukavia' haasteita.  Jatkan harjoituksia rauhassa, niin kauan kuin on tarpeen. Hoppuillen ei valmista synny.   Ehkäpä saan jotakin kasaan tänään, huomenna tai sitten ensi viikolla ;)

Kuvan otin pari viikkoa sitten,  sumuisena päivänä Kupittaan lintupuistossa. Joutsen veteli päiväuniaan häiriintymättä, vaikka ympärillä kohisi kaupunki ja 1545 lintua ;). Mikä mieltä tyynnyttävä näky...
Kuva oli alunperinkin kovin sumuinen ja pimeä, joten päätin tehdä siitä vieläkin sumuisemman unikuvajaisen.

Muistin hiljattain, että Korun Aika-kotisivukin on uinunut käyttämättömänä melkein perustamisestaan lähtien. Ajattelin, että tulevaisuudessa voisin käyttää sitä esimerkiksi vapaina olevien korujen esittelyyn.
 Ja vielä....Sydämellinen kiitos lukijoiksi ilmoittautuneille kävijöille! <3

My blog has been asleep for a week now, cause I have exercised my silver soldering skills. It's have been most challenging, but one thing I love in making jewellery is the challenges I'm facing.
 The picture above is taken in Kupittaa Park, in City of Turku. Swan is taking an afternoon nap despite of  city noises and hundrets of birds around.