maanantai 31. tammikuuta 2011

Korukiviä ~ Semi precious stones

Maailmalta  tilaamani  korukivet saapuivat. Kirjekuoret avattuani olin iloisen yllättynyt. Kivet olivat juuri sen laatuisia, kuin minulle oli luvattu. Uskon, että tästä lähtien hankin ainakin osan korumateriaalistani juuri tällä tavoin. Ajan kanssa, harkiten, melkeinpä yksittäiskappaleina. Kivet ja sitä kautta myös tekemäni korut tulevat olemaan uniikkeja ja sitä paitsi, etsiminen ja löytäminen on erittäin hauskaa puuhaa.

These stones I ordered over a month ago from China arrived today.  I like the idea of collecting my jewellery supplies from small manufactures:  the jewellery I will make out of those stones and other supplies will definitely be unique.




Erilaisia jaspiksia ja kivettynyttä puuta, jonka eloperäinen aines on korvautunut osittain opaalilla.

Jaspers and Arborization Opal on top. 




Boulder-opaalia, joka koostuu yleensä jonkinlaisesta rautapitoisesta kivilaadusta ja siihen 'vangiksi' jääneestä jalo-opaalista. Tässä kivessä opaalivälke on puhtaan sinistä. Kiven kuviointi tuo mieleeni aavikolle puhjenneen kukkaloiston.

Boulder Opal consist of some kind of Fe-stone and a fraction /fractions of precious opal. This stone has very bright section of  blue opal.  The pattern of the stone reminds me of desert roses.

sunnuntai 30. tammikuuta 2011

Juotoskokeilu ~ Soldering Experiment


Ainakin kaikille juotostaitoisille koruntekijöille seuraava teksti on kovin pitkästyttävää luettavaa. Kirjaan kokemukseni kumminkin tähän, vähän niinkuin muistiin. 

Tarkoituksenani oli saada aikaan jonkinmoinen salpaukko. Juotoksessa käytin juotoshopeaa yhdessä booraksiliuoksen kanssa.
2 millisen hopealangan työstäminen ja juottaminen ei sitten ollutkaan niin yksinkertainen homma kuin aluksi luulin. Rinkula joutui kokemaan yli 15 uusintajuotosta, 4 sahausta ja useita hehkuttamisia. Se myös pieneni jokaisella sahauskerralla. Aluksi rinkula oli pyöreä, sitten soikea ja lopulta jotain siltä väliltä ;). Jossakin vaiheessa homma muuttui silkaksi taisteluksi: en välittänyt enää suojata hopeaa edes pihtien synnyttämiltä jäljiltä. Tärkeintä oli saada rinkula kiinni. Piste.
Tuossa kupissa ei  muuten ole kahvia vaan booraksilitkua, jonka oikea koostumus piti sekin löytää ihan vain  kokeilemalla. 

My tasks were to learn the principles of soldering and make a toggle clasp. I used silver solder with liquid borax. Starting material was 2 mm sterling silver wire.  Exercise was very hard. I had to solder the object  over and over again until the soldering succeeded. At some point I was so pissed off that I stopped to protect the wire against plier marks..



Törmäsin tietenkin heti ensimmäisessä käänteessä ongelmiin. Juotoshopea ei esimerkiksi tahtonut sulaa millään, vaan jäi lillumaan liitoskohdan yläpuolelle epämääräiseksi, puolisulaneeksi möhkäleeksi. Olin jo lähdössä ostamaan järeämpää poltinta, kunnes tajusin, että juotettava esine on hehkutettava kokonaisuudessaan riittävän kuumaksi ennen kuin siirtyy työstämään juotoskohtaa. Opin, että riittävä yleislämpö on juotoksen onnistumisen edellytys.
Myös liitoskohdan ehdoton tiiviys ja toisaalta sen tarkka puhdistaminen (sitruunahapolla) ennen juottamisen aloittamista olivat nekin niitä tärkeitä juttuja, jotka piti oppia kantapään kautta, kun en muuten uskonut.

Perusasiat sisäistettyäni juotos onnistui. Useiden käsittelyjen aikana pahoja pintavaurioita saanut rinkulapahanen oli vihdoin viimein juotettu kiinni :D  Kuvassa näkyy juotoksen alapuoli: juotoshopea on vihdoin solahtanut liitoskohtaan. Uskomatonta ;).

Tämän jälkeen rinkula joutui n. 10 minuutiksi kuumaan, 5% sitruunahappoon.  Kylpy poistaa polton aikana syntyneet karstat (tämä manööveri toistui muuten jokaisen epäonnistuneen juotosyrityksen jälkeenkin). Hapotuksen jälkeen hopean pinta on harmaanvalkoinen ja kiilloton, mikä johtuu esineen pintaan nousseesta hienohopeasta. Tämä puhdas hopea täytyy poistaa joko rummuttamalla,  messinkiharjalla tai jollakin muulla systeemillä. Itse kokeilin ensi hätään tavallisen pyyhekumin kappaletta, jonka avulla sainkin  osan hopean kiillosta takaisin.

Eventually the joint was soldered.  The main points I learned about soldering were that the joint have to be tight enough and it have to be very very clean (I cleaned it with citric acid)  before soldering. And also, the object has to be heated well enough, and all around before directing the torch toward the joint point.
Pictures shows that after too many careless handlings, the surface of  the poor object was badly damaged. 




Ja olihan minun tästä pahaisesta yritelmästä se lukkokin sitten väsättävä. En hionut enkä siloitellut aihiota enää sen kummemmin, vaan kiersin sen ympärille hehkutettua 1 mm lankaa ja heitin sen takaisin sitruunahappoon muutamaksi minuutiksi. Sulattelin jämähopeaa pieniksi palloiksi ja juotin ne kiinni lukkopohjaan.  Pari hopeahelmeä tosin  irtosi viimeisen happokäsittelyn aikana, mutta (jostain käsittämättömästä syystä) en halunut aloittaa juotos- ja hapotusruljanssia enää uudestaan.

Kokeilu oli oppimisen kannalta katsoen ihan hyvä. Nyt minulla on edes jonkinlainen käsitys siitä, miten homma toimii käytännössä ja mihin asioihin seuraavissa harjoituksissa on kiinnitettävä huomiota.
 Lukon valmistuttua jäi harmittamaan vain se, että en jaksanut kiinnittää huomiota hopean pinnan suojaamiseen. Lohduttauduin sillä, että ensi kerralla, kun työ sujuu jo  jouheammin, lopputuloksen ulkonäköseikatkin tulevat paremmin huomioiduiksi ;)

Lukko päätyy omaan koruun muistoksi ensimmäisistä juotosharjoituksista. 



After soldering I put the object in 5% citric acid and then  wrapped the component with 1 mm sterling silver wire. I melted some silver to make tiny silver balls, and then soldered the balls into the toggle. I didn't want to polish the plier damages out of the surface of the silver, because after all, this was an exercise. But when the toggle clasp was finished, I was a bit sad about the fact that at one point I just stopped to protect the surface of the toggle. Well, next time everything will be a lot easier...

maanantai 24. tammikuuta 2011

Unessa~ Asleep


Blogi on vedellyt hirsiä....




... sillä aikaa, kun olen harjoitellut hopean juottamisen jaloa taitoa, toivottavasti jotakin oppienkin. Luulen, että olen oppinut ainakin muutaman jutun siitä, miten asioita EI pidä tehdä ;). Paksun hopealangan työstäminen on hankalaa. Olen joutunut aloittamaan koko homman alusta useampaan kertaan. Onneksi materiaalia ei sentään ole hukkaantunut.
Tämä on ehdottomasti vaikein haaste, johon koruilu-urani aikana olen törmännyt. En enää koskaan ihmettele käsinvalmistettujen, hopeisten korunosien hintaa!

Mutta silti, yksi tärkeimmistä syistä, joka minua tässä harrastuksessa kiehtoo,  on haasteellisuus ja uuden oppimisen mahdollisuus.  En usko, että muutoin tätä hommaa jatkaisinkaan. Jostain syystä rakastan tämmöisiä 'mukavia' haasteita.  Jatkan harjoituksia rauhassa, niin kauan kuin on tarpeen. Hoppuillen ei valmista synny.   Ehkäpä saan jotakin kasaan tänään, huomenna tai sitten ensi viikolla ;)

Kuvan otin pari viikkoa sitten,  sumuisena päivänä Kupittaan lintupuistossa. Joutsen veteli päiväuniaan häiriintymättä, vaikka ympärillä kohisi kaupunki ja 1545 lintua ;). Mikä mieltä tyynnyttävä näky...
Kuva oli alunperinkin kovin sumuinen ja pimeä, joten päätin tehdä siitä vieläkin sumuisemman unikuvajaisen.

Muistin hiljattain, että Korun Aika-kotisivukin on uinunut käyttämättömänä melkein perustamisestaan lähtien. Ajattelin, että tulevaisuudessa voisin käyttää sitä esimerkiksi vapaina olevien korujen esittelyyn.
 Ja vielä....Sydämellinen kiitos lukijoiksi ilmoittautuneille kävijöille! <3

My blog has been asleep for a week now, cause I have exercised my silver soldering skills. It's have been most challenging, but one thing I love in making jewellery is the challenges I'm facing.
 The picture above is taken in Kupittaa Park, in City of Turku. Swan is taking an afternoon nap despite of  city noises and hundrets of birds around.

tiistai 18. tammikuuta 2011

Meren takaa


Postipoika  tipahutti  tänä aamuna ensimmäisen meren takaa (USA:n luoteissosasta) hankkimani aarteen eteisen matolle  -wips.. eikä sen matka Suomeen  kestänyt kahta viikkoakaan...
Kun näin tämän akaattikapussin, ajattelin, että minun on PAKKO saada tuo kivi, hinnasta viis :)



Kiven myyjä on itse kiviharrastaja ja saa laitettua kiviä myyntiin harvakseltaan johtuen toiminnan pienimuotoisuudesta.  Hän on louhinut kiven valtaukseltaan omin käsin, ilmoituksensa mukaan täysin ilman koneellista apua ja sen jälkeen hionut sen itse. Kivi on stabiloitu: tekijä on upottanut akaatin itse louhimaansa basaniittiin, eli mustaan jaspikseen. Kyse on siis intarsiatyöstä. Nyt kapussi saa odotella inspiraationi heräämistä ja sitäkin, että oppisin kiinnittämään sen  suht nätisti ...


Kapussi on pituudeltaan noin 50mm. Akaatti on kerrostunut moni-ilmeisiksi kuvioiksi, jossa voi nähdä niin merenalaisen maailman kuin  uusien tähtien synnyn kaukaisissa galakseissa. Minulle tulevat mieleen Hubble -teleskoopin ottamat kuvat sieltä jostain kaukaa ... Mielenkiintoista havaita, että maailmankaikkeuden suuren mittakaavan muodot voivat toistua pienessä kivessäkin.


Ok.. innostuin kuvaamaan kiveä vähän liikaakin,  mutta... kun tämä oli niin mukava kuvattava :)

Uskalsin vihdoin ryhtyä 'tositoimiin' hopean kanssa. Tarkoituksenani on tehdä 2mm paksuisesta sterlingistä salpalukko. Suht heikkonäppinen kun olen, meinasi tulla tenkkapoo heti ensimmäiseksi. Lankaa oli vaikeaa  saada taipumaan nätiksi ympyräksi. Hetken mietintätauon jälkeen avuksi löytyi  ruuvipenkki :)


Kuvasta vasta näin sitten sen ensimmäinen mokankin: en poistanut ruuvipenkiltä pronssin  sahailuista syntynyttä pölyä ennen hommaan ryhtymistä. Se saattaa kostautua, mikäli en saa tekelettä kunnolla puhdistettua ennen kun heitän sen sitruunahappoon.. Vai mitenkäs se menikään.. tämä täytyy vielä selvittää :)

Tähän vaiheeseen tämä koitos valitettavasti jääkin illaksi tai pariksi. On pakko keskittyä kirjoitushommiin, ennenkuin voin taas kevyin mielin uppoutua koruilun maailmaan.  Eräästä ympäristölupapäätöksestä tehty valitus vaatii vastinetta ja lupasin minäkin jotakin paperille laittaa...

Blogi on saanut jälleen uusia lukijoita.  Iloisena niiaan ja  kiitän kiinnostuksestanne! :)

I bought this wonderful agate cabochon two weeks ago from USA and got it today. And how lovely is it... I felt in love immediately I saw it. Cabochon's  patterns remind me of deep sea life or distant galaxies photographed by Hubble space telescope...  cabochon is 50 mm ( about 2 inch) long.
Today's last picture shows that I have started to work with sterling silver to make my first toggle clasp.

and... I want to say Hello to new readers! You are mostly welcome! :)

lauantai 15. tammikuuta 2011

Talvikarnevaalit ~ Winter Carnival


Tarkoituksenani oli tehdä yksinkertainen ja pelkistetty koru viime postauksessa mainitsemistani kokongeista, mutta suunnitelmat muuttuivat. Talvikarnevaalit-kaulakorun taustalla on teemalta seuraamani mielenkiintoinen dokumenttisarja barokkiajan  taiteesta ja arkitehtuurista. Selvä piilovaikuttaja oli myös Youtubesta bongaamani hassu, Vivaldin Neljä vuodenaikaa Talvi-osion 'kuvitukseksi'  tehty video. Venetsiassa kuvattu video on paikoin vähän kökkö, mutta toisaalta hauskakin.. . Harmi  vain, ettei upean viuluvirtuoosin nimeä ole mainittu..  Lisään videon postauksen loppuun.


Kokosin koruun erilaisia makeanveden helmiä. Nuo suurimmat ovat 10 millisiä ja epätäydellisyydessään todellisia barokkihelmiä ;) Suuri sivuelementti on pehmeää silkkiputkea. Putken kiinnityskohta kaipaa vielä vahvistamista, esim napinläpiompelein.  Lisänä fossiilikorallia, savukvartsia ja akvamariinia.  Koska en korua aloittaessani vielä tiennyt, saanko työstettyä sitä valmiiksi,  kiersin helmet hopeoituun korumetalliin, kuten aina näitä  'kokeilukoruja' tehdessäni.
Lisäilin riippuvia helmielementtejä sinne tänne korua sen kummemmin tsekkaamatta ja miettimättä. Korun värisuunnitelmasta pidin sen sijaan tiukasti kiinni. Halusin siihen mahdollisimman luonnolliset ja maanläheiset sävyt, huolimatta mielessä ja korvissa soivista barokin kaiuista ;).

Tuo silkkiputki on minulle uusi korumateriaali. Tilasin putket samalla kertaa kokongien kanssa, joten ne ovat odotelleet muutaman kuukauden inspiraationi heräämistä. Silkkikuidun työstämistä koruiksi täytyy opetella vielä hiukan.. Vaikka sen vetolujuus on melko hyvä, saattaa jonkinlaisen  tukirakennelmankin kehitteleminen olla tarpeen. Putkissa on kaunis, himmeä silkinhohto, jota ei keinovalossa saa vangittua kuviin (yritin kyllä kovin ;)).

Barokkiteemaan palannen tulevissakin koruissa, ainakin jossain muodossa.





Talvikarnevaaleja on vietetty tänään täällä Turussakin Kulttuuripääkaupungin avajaisten merkeissä.  Aurajoen rannalla oli hieno tunnelma, vaikka pakkanen nipisteli korvannipukoita :)

Edit. Minulta pyydettiin tästä korusta kaulakuvaa. Mielelläni sellaisen otankin ja lisäilen tänne, kun saan hankituksi sellaisen luonnollista kokoa olevan esittelykaulan.
Vielä tuosta kiinnityksestä sen verran, että kuvien oton jälkeen kiinnitin sivuelementtiä kiertävän helminauhan kiinni pienin ompelein.. Nyt pysyy sekin paikoillaan :)

Winter Carnivale -necklace with freshwater pearls, silk tube, agatized fossil coral, aquamarine, smokey quartz and silverplated metal.  Necklace is inspired by baroque art and music I have been familiarizing myself with.
and...  a few days ago I saw this a little bit funny video made in Venice ;)  Let's celebrate Winter :)


maanantai 10. tammikuuta 2011

Takaisin kaupunkiin



Huomasin, että blogihiljaisuutta on kestänyt jo kymmenisen päivää. Tässä välissä olen palannut takaisin Turkuun, yrittänyt taas sopeutua tähän kaupunkielämään...


Koruja en ole tehnyt tänä vuonna vielä lainkaan. Koruiluun käyttämäni aika on mennyt kokonaisuudessaan tiedon hakemiseen,  työmenetelmiin tutustumiseen ja työkalujen (pienimuotoiseen) metsästykseen.  Olen vieläkin kuin Ihmemaan Liisa vaellellessani työkalujen maailmassa.. Kun  saa avattua yhden oven, sen takaa löytyy kymmenen uutta, vähintään yhtä mielenkiintoiselta näyttävää mahdollisuutta tutkittavaksi. Koruntekojuttuihin varaamani pienehkö budjetti asettaa omat rajoituksensa hankintoihin: hakuammuntoihin ei ole varaa ja ostoksia tehdään pikku hiljaa.  Se tosin sopii minulle ihan hyvin, sillä siten jää aikaa tutustua juttuihin kunnolla.



 Olen tehnyt juotosharjoituksia vanhalla hopeaketjun pätkällä. Pongasin tämän erinomaisen vinkin erään kultasepän tekemältä opetusvideolta.  Hopeaketjujen katkominen ja takaisin yhteenliittäminen voi kuulostaa hullun hommalta, mutta tämä harjoitus auttaa minua näkemään, miten juotoshopea ja koko systeemi käyttäytyy eri lämpötiloissa ja juotosajoilla.  Harjoittelulla toivon välttäväni ainakin kaikkein pahimmat aloittelijamokat, sitten kun alan juotella arvokkaampia materiaaleja..

Harjoitusten lomassa olen järjestänyt itselleni pysyvän työnurkkauksen. Jospa nyt oppisin olemaan levittelemättä korutarvikkeita ympäri kotia. Ei enää jalkapohjiin uppoavia hopealangan pätkiä, kiitos ;).


Löysin tänään nämä viimesyksynä hankkimani kokongit, eli silkkiperhosen toukkien valmistamat kotelokopat. Kokongi on siitä erikoinen rakennelma, että se voi sisältää jopa kilometrin pituisen, yhtäjaksoisen silkkisäikeen, jonka lujuus vastaa teräksen lujuutta. Melkoisia sitkeyden perikuvia siis nämä untuvaisilta maanmunilta näyttävät palloset :)  Kokongeista voisikin syntyä tämän vuoden ensimmäisen koru.  Kotelokoppia on käyttänyt koruissaan myös Marjo, joka on loihtinut  kokongeista upean korun.

Huomasin blogin saaneen hiljaisuuden aikanakin uusia lukijoita. Kiitoksia mielenkiinnostanne ja sydämellisesti tervetuloa lukijaksi!

Back in town! I arrived home in Turku City earlier this week. I don't have made jewelleries this year, but have been busy in searching for tools and materials for future use ..
 Those white balls in the pictures are silk worm cocoons I bought last year. A single cocoon can contain one silk fibre, wich can be more than 1 kilometer long. It's tensile strength is comparable with the strength of steel.  I will use these little ones in my next jewelry...

~~~~

Smaragdinvihreät korvakorut

Sain kuvattua nämä juhlavat korvakorut ennen kuin lähetin ne matkaan viime viikolla, kiitos ihanien valoisten päivien... Korujen ma...