Shibori-silkkiä ja helmikirjontaa

Huh huh, sainpas tämänkin korukokeilun viimeisteltyä, vaikka välillä jo iski epäilys... 

Ihastuin shibori-silkistä tehtyhin koruihin kesällä etsiskellessäni inspiraatiota soutache-juttuihin. Ja tietenkin halusin testata, miten sellaisen tekeminen minulta luonnistuisi.  Aluksi en edes tiennyt, mistä materiaalista on kyse ja olisiko sitä  jostain päin maailmaa saatavilla... Meni parisen viikkoa ja shibori-silkki oli luonain :)

Sitten vaan kokeilemaan.

Shibori-tekniikat ovat tällä hetkellä niitä 'uusimpia juttuja' korutaiteessa.  Itse materiaalilla on pitkä historia: shibori-silkki on kotoisin Japanista, missä sen erikoinen 'sidontavärjäys' on ajan kuluessa kehittynyt ihan omaksi taiteenlajikseen. Kangas värjätään aina käsin, niin myös tämä minun ensimmäinen, himmeästi smaragdin sävyjä hohteleva shiborini. 

Shibori on vaikeaa työstettävää. Koska tässä tehdään hommia neulan kera, yhtäkään harhapistoa ei saisi tulla, sillä ne näkyvät ohuen ohuessa materiaalissa irtoilevina silkkisäikeinä . Työstin tätä ekaa kokeilua yli viikon ja harhapistoja tuli lukematon määrä. Halusin saada tämän ensimmäiseni kuitenkin ihan valmiiksi koruksi nähdäkseni kokonaisuuden. Seuraavalla kerralla tiedän paremmin: uusiksi ei todellakaan voi ottaa. 

Ensimmäiseksi tein tämän lehdykkäiskuvion, johon materiaali asettuukin kuin itsestään. Kehykset tein mentaliteetillä  'katsotaan nyt mitä tästä syntyy', eli aloin vain pistellä miyuki-siemenhelmeä toisen perään sen kummemmin miettimättä. Ompelin silkin ensin erityiselle tekstiilikorupohjalle ja sen jälkeen ompelin kokonaisuuden kiinni Ultra suede-pohjaan, joka sekin on suunniteltu erityisesti tekstiilikorujen viimeistelyyn (mukavan pehmoinen materiaali, tuntuma kuin mokkanahkassa). Yllä olevassa kuvassa korun toinen puoli näkyykin. Seuraavaan shibori-koruun on suunnitteilla nurjallekin puolelle jotakin koristetta; kirjontaa olisi kiva kokeilla tässä... 

Riipuspidikkeen tein tiilipistoilla. Nuo erilaiset helmipistot ovat muuten nekin ihan oma lukunsa, tätä korua tehdessäni tutustuin niihinkin paremmin ja heti alkoi syntyä uusia ideoita...

Seuraavaksi sitten taas ihan jotain muuta! :)

Syyskuu on alkanut. Se tarkoittaa myös sitä, että pieni korupuoti on avannut ovensa. Tänä syksynä koruharrastukseni keskittyy pitkälti uusien juttujen testailuihin, joten puodin puolelle tulee vapaita koruja seuraavien kuukausien aikana silloin tällöin. Uuden oppiminen ja kokeileminen ovat nyt niitä asioita, jotka pitävät koruntekomotivaatiota ja innostustani yllä... 

Saattaa olla, että jokin menetelmä jalostuu hyppysissäni pikku hiljaa sellaiseksi, että 'teoksia' voi hyvillä mielin lähettää myös maailmalle.

***

Toivotan ihanaa syksyn alkua! 

Testailut jatkuvat...

 - Tällä  kertaa testaillaan korutekniikoiden lisäksi myös uutta konetta: miten mahtaa uusien kuvien latailu ja värien säätö onnistua. Koneessa on win 8, joka toimii hiukan tosin kuin entisen koneeni käyttöjärjestelmä.  Uuden näytön väritkin ovat vielä lopullista kalibrointia vailla, joten kuvien sävyt voivat näyttää vielä vähän hassuilta.

Testikoruna saa toimia heinäkuussa tekemäni yksinkertainen soutache-riipuskokeilu, jota en aikonut blogiin edes tuoda, tässä kun ei ole mitään uutta siihen edelliseen riipukseen verrattuna, sävyt vain ovat toiset. 

Riipuksen keskuksena on tällä kertaa helmiäiskapussi ja mukana on myös makeanveden helmiä. Ja miyuki-helmet rimpsuilevat...
Koru jää omaan käyttöön.

Riipuspidike on tehty tällä kertaa nauhoin.  Ratkaisu toimii, sillä  koru asettuu oikein nätisti kaulalle.

***
Jokohan ensi postauksessa pääsisin siihen uuteen materiaaliinkin... 

Soutache-kokeiluja, osa 2

Mielessä siinsi ajatus soutache-korvakoruista.

Tässä kokeilussa harjoittelin pienempien kuvioiden ompelua. Oli jännittävää nähdä, osaisinko tehdä niistä identtisiä...

Kokeilu onnistuikin ihan kivasti, mutta kyllä tämä tekniikka mulla vielä töitä teettää...
 Tällä kertaa käytin ompelulankana sekä nymolankaa että minulle uutta, huippukestävää Fireline-siimaa. Keskuskivinä on kymmenmilliset ruusukvartsiset kapussit. Lisänä jälleen miyuki-lasihelmiä. Riippuvien osien pituus on 30mm ja koukut, ne ovat aina sterling-hopeaa.
Korut lähtevät lahjaksi, pääsevät siis testikäyttöön :)

Seuraavassa kokeilussa onkin mukana taas ihan uudenlaista materiaalia!

Toivottelen mukavaa perjantaita!
Näkemisiin ♥

Soutache-kokeiluja, osa 1

Pitkän kesätauon jälkeen on taas aika palata blogipäivitysten pariin...

Lämpimät säät hellivät heinäkuussa niin, että koruja syntyi tauon aikana vähemmän kuin suunnittelin. Lisäksi aikaani veivät yllättävät sattumukset. Jotakin sentään: se ihan ensimmäinen soutache-kokeilunikin pääsi koruksi asti...

Syntyi hassu medaljonkikoru. Keskuskivenä aventuriinikapussi, lisänä laadukkaita miyuki-lasihelmiä. Kuvio on yksinkertainen: tällä oli hyvä aloittaa. Innostuin koristelemaan riipusta pienellä helmireunuksella.

 Koru on itse asiassa aika hauska, kevytkin, melkein kuin höyhentä kantaisi! Miyuki-helmiä pääsi myös ketjuun.

Koru jää omaan kokoelmaani ja käyttööni.

Huomenissa lisää...

p.s.: Palajan kotiin Turkuun pikapuoliin, mutta pieni korukauppa pysyy suljettuna vielä tämän kuukauden. Uusia vapaita koruja ei ole syntynyt, koska olen keskittynyt kokonaan näiden uusien juttujen testailuihin. Uudentyyppisten korujen on tarkoitus jossakin vaiheessa ilmestyä myös puodin puolelle.

Mukavaa kesäsunnuntaita toivotellen ♥

Kesätauolle ihan virallisestikin...

Heipa pitkästä aikaa! Huomasin juuri, että blogi on viettänyt muutaman viikon hiljaiseloa. 

Laitan Korun ajan nyt ihan virallisestikin kesätauolle, sillä aion ottaa heinäkuussa totaalisen loman blogimaailmasta: loman aikana en päivitä toista, kirjallisuuteen keskittyvää blogianikaan.

Siirrän pienen korukaupan avautumistakin vielä viikolla eteenpäin, 11.8. saakka.

Koruja on syntynyt ja syntyy pikku hiljaa lisää, mutta ne ilmestyvät blogiin vasta elokuussa. 

Luvassa on ainakin soutachea ja pieniä kieputteluja.

Voikaa hyvin ja nauttikaa ihanasta heinäkuusta! 

Nähdään taas elokuussa ♥

Kurkkaus soutache-tekniikkaan ja vähän puotiasiaa

Pikkuinen korupuotini sulkee ovensa kesän ajaksi ja avautuu jälleen elokuussa, 4.8. 

Kiitokset ja hyvää kesää! <3 

Blogin päivitys jatkuu kesälläkin...

Uusin innostukseni koruilun saralla on soutache-kirjonta, jota olen parhaillaan opettelemassa. 

Soutache-tekniikkaa on käytetty kirjonnassa jo 1500-luvulta lähtien. Tuolloin nauhakirjontaa käytettiin vaatteiden, huonekalujen ja monien muiden esineiden koristeluun. Ja viime vuosina soutache on valloittanut koruilumaailman.

Löysin soutache-tekniikan etsiessäni tietoa kirjotuista koruista ja kertakaikkiaan ihastuin niihin huimiin taideteoksiin, joita tällä tekniikalla on saatu aikaan!

Homma saattaa näyttää helpolta, mutta tosiasiallisesti tekniikka on hidas ja tarkkuutta vaativa. Jokainen nauhakerros ommellaan kuvioon erikseen ja tietenkin mieluummin niin, että kuviosta tulee mahdollisimman siisti ja tasalaatuinen ( ja se ei ole helppoa ;)) Mutta uskon, että kun tekniikan oppii, vain mielikuvitus asettaa rajat sille, minkälaisia juttuja tällä systeemillä voi kehitellä.

Oikeasti soutachen pohjana käytetään tätä tarkoitusta varten suunniteltua pohjamateriaalia, mutta en raaskinut käyttää sitä näissä ensimmäisissä kokeiluissa. Tämä riipusaihio syntyy siis kovetetulle kanavakankaalle.
Soutache-erikoisnauhoja etsiskelin suomalaisista käsityöpuodeista hyvän tovin ja löysinkin muutamaa väriä...  Englannista sitten löysin mukavanoloisen 'nauhatoimittajan': heidän valikoimissaan eri värisävyjä on yli yhdeksääkymmentä. Soutachella voi siis melkeinpä maalailla ;)

Hauska nähdä, mitä tästä ekasta (useaan kertaan puretusta ja uudelleen ommellusta) kokeilusta syntyy! 

Toivottelen mukavaa helluntai-iltaa kaikille blogissa pistäytyjille!

Orkidea

Jatkoin aarrelaatikon tutkimista ja löysin nämä kauniit, viistehiotut  'Black Matrix' -kvartsit, jotka ovat odottaneet koruksi pääsyään jo jonkin aikaa...

Kvartsien kuviointi ja väritys muistuttivat niin kovasti erään (minulle nimeltä tuntemattoman) orkidealajikkeen terälehtien kuviointeja, että koru nimesi itse itsensä!  Oikeastaan ihmettelin korua tehdessäni, miksi tuon kukan kuva mielessäni väikkyi. Tajusin asian vasta myöhemmin, valmista korua katsellessani... Sen sijaan alitajunta oli 'nähnyt' yhteyden heti!

 Tein salpaosuudesta mahdollisimman kapean lukon käytön helpottamiseksi.

Koruun löytyi myös tunnelmaan sopiva, käsintaottu ja patinoitu Sterling-hopeainen salpalukko, jossa on lisämausteena mukavaa käsityön leimaa.

Ilta-aurinko sai kvartsit loistamaan

Koru on kiinni ollessaan noin 19,5 cm pituinen. Suurimmat kvartsit ovat kooltaan 12 x 10 millisiä. Mukana on myös makeanveden helmiä, Swarovskin kristallia ja yksi Balinhopeinen, patinoitu helmi  (hopeapitoisuus vähintään 92,5 %).  Muu metalli on kaikkinensa sterling-hopeaa.

Tein rannekorun seuraan yksinkertaiset korvakorut kvartsin tummimmista sävyistä. Korvakoruissa helmien koko on noin 10 x 8 mm. Rannekoru on  vapaana ja löytyy puodista sieltä hopeakorujen puolelta.

Seuraavaksi vielä  tärkeää tietoa lukosta:  Koska lukossa on kaksoiskiinnitys ja se on kovin, kovin koristeellinen, sen  kiinnittäminen ja avaaminen ranteella vaatii hiukan (noin sentin verran) normaalia enemmän tilaa. Näin salpa kulkee lukkopesän keskustan läpi mahdollisimman vaivattomasti. Otathan tämän huomioon, jos koru kiinnostaa sinua. Voin säätää korun pituutta pyydettäessä.
 Koru on mielestäni ihanteellisin hänelle, joka ei pidä aivan ihonmyötäisistä, tiukoista rannekoruista.

Varjossa helmet hohtavat hillitymmin

Toivottelen huomiseksi lämpöistä ja mukavaa kesäsunnuntaita!

Tulossa...

Olin juuri ryhtymässä kuvauspuuhiin, kun avasin tv:n ja oih, eihän Mamma Miaa voi olla katsomatta uudelleen...
 Koska lupasin perjantaiksi jotain, laitan tähän yhden äsken napsaisemani kuvan. Ja nyt kun katselin korua tässä ruudulla, huomasinkin, että koru tarvitsee vielä 'jotain erityistä'.
Kaulakorukin saattaa syntyä, vaikkapa vain 'riipus ja ketju'-tyyliin.

Ihanaa perjantai-iltaa! :)

Kutsu tangoon

Markasiitein koristettu hopeakenkä sanoi haluavansa päästä aarrelaatikosta sinne minne kuuluukin, eli koruun, kun on kevätkin ja kaikkea! No minähän tein työtä käskettyä, etsin tanssikavereiksi makeanveden helmiä ja sterling-hopeaa. Tämä on se toinen talvella ostamistani ihanista, huolella tehdystä korkokengistä, tältä erää siis viimeinen tätä lajia.

Näistä hohtavista helmikoruista on tullut ajan saatossa minulle jonkinasteinen perinne, kuitenkin niin, että kaikissa niissä on aina jokin juju, joka erottaa ne muista, tekee niistä ainoita laatuaan. Mikähän seuraavan hopeaisen helmikorun idea voisi olla... Aihe- ja tunnelmaideoita syksyn helmikoruihin (ja miksei myös muihin koruihin) otetaan ilolla vastaan! 

Rannekorun pituus on säädettävissä  jatkoketjun avulla 17,3 - 21,5 cm välillä. Makeanveden helmet ovat 8-9mm kokoluokkaa ja muodoltaan 'boheemeja', joidenkin helmien toinen puoli on osittain tasainen. Helmien pinta on virheetön ja hohtava ja ne ovat väriltään luonnollisen helmenvalkoisia. 1mm paksuiset välirenkaat ovat kiinnijuotettuja. Lukon pituus: 13mm.  Osittain patinoidun hopeakengän pohjallinen on silattu emalilla. Jatkoketjun koristuksena on sterling-hopeinen ruusu ja Swarovskin kristalli. Korun kaikki metalliosat ovat sterling-hopeaa. Koru ei ole enää vapaa.

~~~~~~

Aioin esitellä tässä postauksessa jo vähän muutakin, mutta valmistumassa olevan korun lukko-osuus & muut koristukset mietityttävät vielä huomiseen. Tänään torstaina aion keskittyä lisäksi yhä kasvavaan, arvioita odottelevaan kirjapinooni täällä.

Kieputteluita en ole unohtanut (joskus haluaisin!). Eilinen ilta meni puolestaan mukavasti korvakoruja kirjoessa. Jokin vaan ei natsannut sitten lopullisessa vaiheessa, kun sovittelin työtä korupohjaan... Eilen sitten innostuin yhtäkkiä hirmuisesti myös helmikirjonnasta, kuinka kauniita koruja silläkin menetelmällä saisi aikaan... Olisiko viisasta keskittyä yhteen uuteen juttuun kerrallaan? Olisi tietenkin - mutta ei yhtä mukavaa ;)

Näkemisiin tällä puolella perjantaina ♥

Arjen kuvahaaste

Korukoppa-blogin Eija ojensi minulle mukavan arjen kuvahaasteen, jossa omaa arkea kuvataan viitenä päivänä kuvan/kuvien avulla. Joka päivä haastetaan mukaan uusi bloggaaja. Koska haaste on näinkin moniosainen, siirrän haasteen vastaamisen toiseen blogiini.  Sydämellinen kiitos mukavasta haasteesta, Eija! Minä puolestani haastan ensimmäisenä Korustamo-blogin Eilan!

Arkihaastettani voi jatkossa seurata täällä: kaisareetta-t.blogspot.fi