Pari viikkoa näyttää menneen sitten
viime postauksen. Jätin blogimaailman hyvällä omallatunnolla sivuun
kotopuolessa käydessäni. Mukavaa oli, kevätkin ehti tulla ennen kuin
palasin kaupunkiin. Vihreys puhkesi parissa päivässä männä
viikonloppuna, heti kun sää vähän lämpeni.
Tämän
postauksen kuvat ovat suurimmaksi osaksi viime viikon alusta, ainoalta
metsäretkeltä jolle hoksasin ottaa kameran mukaan. Tuona päivänä oli
vielä kovin lehdetöntä....
Ahon laidalla nököttävää suurta kiveä ei voi ohittaa... Niin kiire ei
saa koskaan olla, etteikö olisi aikaa kiivetä tälle 'jättiläisen
aurinkotuolille' maisemia ihailemaan. Kivi sijaitsee vanhan
rakennuspaikan pihamaalla: luonnonkukkien lisäksi paikalla kukkivat kesäisin myös lukuisat vanhat ruusupensaat. Vanhasta talosta on jäljellä enää vain
perustukset ja kellari. Tällä alueella ei juuri vanhoja pientaloja löydy,
sammaloituneita perustuksia sitäkin enemmän. Olen kuullut, että Porkkalan parenteesin
aikaan alueelta on siirretty puutaloja lahden toiselle puolelle Viroon ja osa huonokuntoisimmista on poltettu vuokra-ajan päätyttyä..
Oli aikaa tarkkailla myös metsän pienimpiä...
Kiihkeää palaverointia...
Hän taas sujahti nopeasti kameran alta piiloon. Kuvaa ottaessa sain
siedätyshoitoa. Hämyrit eivät jostain syystä ole kuuluneet ylimpiin
ystäviini, mutta vähittäinen tutustuminen on alkanut...
Toivotan hyvää helatorstaita!
Toivotan hyvää helatorstaita!