torstai 29. heinäkuuta 2010
Namsikki
Lähdin pariksi viikoksi pois kaupungista, metsän keskelle. Asettumiseen on mennyt muutama päivä ja kun viimein avasin mukaan ottamani korutarvikeboksin, juolahti mieleen tehdä 'jotain erilaista'. Esiin hypsähti sydämellinen Namsikki, joka hetken mietittyään kertoi haluavansa koralliriutoille sukeltelemaan ja niin sitten tapahtuikin.
Linkitin luonnollisen punaiset puukorallihelmet hopeoidulla kuparilla, joka mielestäni kelpaa tämän tyylisen korun materiaaliksi vallan hyvin. Namsikin uimarenkaana toimii balinhopeinen lukko. Lemmu itse on suuri, noin 4,5 cm pituinen resiininappi. Kevyenä materiaalina riipus vaati taakseen alapainotteisen tukirakenteen, jonka ansiosta se roikkuu topakasti oikeassa asennossa.
Koru on melko pitkä, sain upotettua siihen kaikki korallihelmeni. Ostin helmet ennen tätä nykyistä korallibuumia, joka tuntuu menneen jo vähän liian pitkälle. Suuret kivi- ja korutarviketukut kyllä vannovat hankkivansa ja myyvänsä vain kasvatettua korallia, mutta trendin laajuus ei voi olla vaikuttamatta laittoman korallibisneksen kasvuun. Eikä buumi näytä laantuvan vieläkään; koralli on mukana myös tämän syksyn ja ensi talven värikartoissa...
Lämpöennätyksiä on rikottu taas tänään...Namsikki ottaa uimarenkaansa ja lähtee riutalle bongailemaan komeita merilehmäuroita ja minä ... vain rannalle pötköttelemään :).
lauantai 24. heinäkuuta 2010
Sateen alla
Täällä odoteltiin sitä tänäänkin. Viilentävää, kaiken raikastavaa Sadetta, mutta ei sitä vain kuulu.. Odotellessa tekemässäni rannekorussa sadehaaveista tuli totta ;). Mereltä kuuluu ukkosen kumua ja sitten se alkaa... Suuret pisarat iskeytyvät maahan. Ilma puhdistuu, asfaltti tuoksuu. Kaupunkipölyiset linnut saavat kauan kaipaamaansa suihkun ja sadevesilammikot täyttyvät innokkaista kylpijöistä.
Valitsin tähän koruun hillittyjä sävyjä. Haukansilmää, ukkosen sävyisssä välkehtivää labradoriittia, kordieriittipisaroita, harmaita makeanvedenhelmiä sekä swarovskin kristallia. Lintunen taitaa olla jotakin korumetallia, muut metalliosat ovat sterling -hopeaa.
Ilokseni ja hämmästyksekseni onnistuin pyydystämään pariin kuvaan hivenen labradoriitin ukkosen välkkettä... Kuvatessa tuli mieleeni taas kerran, että jotkut tuntemani henkilöt muistuttavat kovasti labradoriittia. Ensituntumalla heistä on saanut harmaan, jopa etäisen vaikutelman.. ja sitten, olosuhteiden ollessa oikeat, tapahtuu joskus jopa yhtäkkinen muutos. Ja minä huomaan nyt eksyneeni aiheesta ...
Jospa se huomenna tulisi. Se sade :).
Muoks. Hassusti törröttövä helmihattukin on nyt paikoillaan ;)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)